”Katso sammakko loikkaa, kalamies on löytänyt sen!” Kun kokeilin pintakalastusta sammakkovieheellä, alkoi pääkopassani kaikua vuosikymmenien takainen iloinen kesäiskelmä.

Hauki iskee hurjasti pinnalla uivaan sammakkovieheeseen

Hauki iskee hurjasti pinnalla uivaan sammakkovieheeseen.

Alkuperäinen rallatus oli Rolf Harrisin käsialaa ja nimeltään Tie Me Kangaroo Down Sport. Suomessa sen levyttivät ensimmäisenä Kukonpojat vuonna 1963 nimellä Katso kenguru loikkaa (sanat P. L. Saarinen). Laulussa kenguru loikkasi miestä kyydittäen.

Sammakkoviehe saa hauet iskemään sen kimppuun kala-akrobatian rajoja tavoittelevin ilmaloikin.

Oli pilvinen, mutta helteinen kesäpäivä. Vähäisinkään tuikki ei rikkonut metsäjärven täysin tyventä pintaa, edes hyönteisiä ei juuri näkynyt. Tunnelma oli omituisen pysähtynyt soudellessamme selän poikki kohti vakituista onkipaikkaamme. Vanavedessä uineet kaksi viehettä, lusikkauistin ja vaappu, antoivat taipaleella vain pari ruohotärppiä.

Päätimme aloittaa kunnon kalastuksen tuttuun tapaan täkyonginnalla. Muovipussia avatessani tajusin, että olin ottanut epähuomiossa kelluvan täkyverkon sijasta uppoavan pyydyksen. Tuloksen arvasin etukäteen. Kun nostin karin viereen laskemani pyydyksen muutaman minuutin kuluttua, siinä oli kymmenkunta pikkuahventa ja vain pari tavoittelemaani särjenpoikasta.

Ankkuroimme veneen karin viereen ja aloimme onkia. Syönti oli satunnaista ja saimme vain puolentusinaa 200–300-grammaista raitapaitaa ja kolme pikkuhaukea, joista viimeksi mainitut päästimme takaisin kasvamaan. Särkisyöteillä onkiessamme olemme joutuneet monta kertaa lähtemään samasta paikasta pois liiallisen kalantulon takia. Hurmio on sekoittanut eläjät kahta puolen pintaa: niin täkyihin iskevät ahvenet kuin niitä kiskovat onkijatkin.

Päätimme vaihtaa paikkaa ja kalastustapaa. Soutelin läheisen saaren nenään, jossa aloimme haravoida ruovikkoa Minnow Spooneilla. Pari pientä hauenpuikkaria sai ilmaisen kyydin veneen vierelle asti, mutta mitään jälkipolville kerrottavaa ei tapahtunut.

Sammakko räjäyttää vesipankin

Aloin aikani kuluksi kokeilla erilaisia mukaan sattuneita vieheitä, jotka olivat toistaiseksi jääneet hyvin vähälle tai olemattomalle käytölle. Kun vaihdoin peruukeeseen vihreää härkäsammakkoa muistuttavan Storm SX-Soft Bull Frogin, purskahti takateljolla uskollisesti hopeista Minnariaan uittava vaimoni epäuskoiseen nauruun.

Läheskään kaikki tärpit eivät pääty kunnon tartutuksiin.

Läheskään kaikki tärpit eivät pääty kunnon tartutuksiin.

Ensimmäinen heitto ruovikon reunaan muutti kalastuspäivän mollivoittoisen sävelen duuriksi. Ehdin kääntää kammesta vain pari kierrosta ja tehdä vavalla pienen nykäyksen, kun vedenpinta repesi ja pari-kolmekiloinen hauki singahti ainakin metrin korkeuteen tehden ilmassa täyden voltin. Peto iski kai juuri samalla hetkellä kun nykäisin viehettä, minkä vuoksi iskusta tuli täysi huti.

Heitin uudelleen, mutta uitin nyt sammakkoa paljon rauhallisemmin ja annoin sen kellua välillä täysin paikallaan. Nyt viehe katosi pinnalta vähemmän näyttävästi, mutta vapa taipui rajulle kaarelle. Siimaa karkasi väkisinkin kelalta muutamia metrejä, kun hauki kiskoi sieppaamaansa saalista kohti ruovikkoa.

Kampailu jäi vain parinkymmenen sekunnin mittaiseksi. Äkkiä siiman päässä ei tuntunut mitään. Vain vihreä sammakkoviehe pulpahti orpona takaisin pinnalle. Huono tartutus? Vai oliko peto vain pitänyt hampaillaan kiinni vieheestä jäämättä lainkaan kiinni kaksihaaraiseen koukkuun, jonka kärjet olivat ruoholta suojassa vieheen kylkiä vasten?

Kolmatta kertaa ei isomus iskenyt, mutta lohtukalat olivat nekin hieman kookkaampia kuin järven tavanomaiset saalishauet. Komeimman koreografian esitti noin puolitoistakiloinen hauki, joka teki sammakko suussaan puolitoista volttia jäykin vartaloin.

Ylössaantiprosentti jäi pintakalastukselle tyypillisen pieneksi. Noin kymmenestä sammakkoa tavoitelleesta kalasta sain eräksi vain pari. Kalastus oli kuitenkin niin jännittävää ja hauskaa, että voisin harrastaa sitä vaikka koukuttomalla vieheellä.

Monipuolinen käsialaviehe

Storm SX-Soft Bull Frogia voi uittaa monella eri tavalla. Sitä voi kelata suoraan ikään kuin sammakko olisi uimassa kaikessa rauhassa järven poikki, pienin nykäyksin jolloin se ”ui sammakkoa” vaaleaa rintaansa väläytellen tai tekee siksak-liikettä, tai rajuin nykäyksin, jolloin se pärskyttää roimasti vettä ja herättää vähän kauempanakin olevan hauen huomion.

Storm SX-Soft Bull Frog

Storm SX-Soft Bull Frog

Hauki kuitenkin kyllästyy sammakkovieheeseen herkästi kuten muihinkin pintavieheisiin. Sama kala tavoittelee sitä yleensä vain parilla kolmella heitolla. Jos kala ei jää kiinni, viehe kannattaa vaihtaa pinnan alla uivaksi.

Bull Frog on muotoisekseen ja painoisekseen (20 g) yllättävän pitkäheittoinen viehe. ”Vinkulelun” ulottuvuus vain kasvaa, kun onton rungon sisään joutuu kalastettaessa vettä. Halutessaan veden voi poistaa sammakkoa puristamalla. Vieheen hyviin puoliin kuuluu myös  ruohosuojaus, minkä ansiosta viehettä voi uittaa myös kasvuston seassa. Toisaalta koukut eivät aina tartu kalan leukaperiin, mutta onko sen niin väliäkään.

"Vinkulelun" voi helposti tyhjentää sen sisälle joutuvasta vedestä.

”Vinkulelun” voi helposti tyhjentää sen sisälle joutuvasta vedestä.