Vapakalastus on harrastus, jossa pyritään huijaamaan kaloja, mutta tullaankin usein itse huijatuksi. Tavallisesti meitä huijaavat kalat, mutta jotkut epäilevät myös luvanmyyjiä.

Syvä ja kookas istutuslampi ei ole helppo kohde satunnaiselle kalastajalle, jos istutuksesta on kulunut jo useita päiviä.

Syvä ja kookas istutuslampi ei ole helppo kohde satunnaiselle kalastajalle, jos istutuksesta on kulunut jo useita päiviä.

Kalastusluvan maksaminen ei ole tae saalista. Yksinkertainen totuus, jota ilman kalatapahtumia jääneen kalamiehen tai -naisen on joskus vaikea niellä. Kun jopa vuorokausia jatkuneen sinnikkään yrittämisen jälkeen saldona ovat vain kipeät hartiat, liukkailla rantakivillä keikkumisesta hellät jalkapohjat ja pohjatärpeissä keventynyt vieherasia, eivät tunnelmat pilviä tavoittele.

Kun valittelin taannoin eräällä suositulla kalapaikalla satunnaiselle vastaantulijalle huonoa kalaonneani, hän vastasi: ”Meitä huijataan – eikä vain kalojen taholta!” Jatkoin tallusteluani kohti kalastusalueen kaukaisinta kolkkaa miehen sanojen pyöriessä päässäni.

Vastaantulijan sanoissa oli totta toinen puoli. Kaupallisen kalapaikan, jonka saaliit ovat istutuksien varassa, elinehto on tuottaa yrittäjälle rahallista voittoa. Kalastuslupien myynnistä täytyy saada hallinnollisten ja kaikkien muiden kulujen vähentämisen ja verojen maksamisen jälkeen enemmän kuin mitä menee kalojen istuttamiseen. Siinä koko yhtälö.

Kalastajan kannalta ratkaisevia asioita ovat kalastuspaikan luonnonarvot ja siellä olevat oheispalvelut sekä kalastusluvan hinta ja kalastuskiintiöt. Tarkastelkaamme lähemmin kahta viimeksi mainittua.

Luvan hinta suhteessa kalastuskiintiöön

Kolmen kalan saaliskiintiön täyttyminen on monilla suosituilla kalapaikoilla tavallista vain välittömästi istutusten jälkeen.

Kolmen kalan saaliskiintiön täyttyminen on monilla suosituilla kalapaikoilla tavallista vain välittömästi istutusten jälkeen.

Valitaan kohdekalaksi kirjolohi, tuo punaposkinen ja usein eväpuoli pullukka, joka jakaa suomalaisten kalamiesten tunteita enemmän kuin mikään muu kala. Tarkastelumme kenties tärkein lähtökohta on kirren lähtöhinta. Pienen nettihaeskelun jälkeen sain kalapaikalle tuodulle kirjolohelle jonkinlaiseksi hintahaarukaksi 8–12 euroa kilolta. Napataan siitä käteväksi keskiarvoksi 10 €/kg. Tässä on linkki hinnastoon, jossa 2–3-vuotiaan kirjolohen kilohinta on 10,60 €/kg.

Kaksi melko tavallista esimerkkiä. Tapaus 1: luvan hinta on 12–15 € ja sillä saa ottaa yhden kalan. Tapaus 2: luvan hinta on 15 € ja sillä saa ottaa kolme kalaa. Kummanko kalapaikan valitset, jos ainoa kriteerisi on saada saalista?

Äkkinäinen voisi luulla, että totta kai tapaus kaksi on parempi. Nappaan kiintiön täyteen 1–1,5-kiloisia kirjolohia ja saan hyvän vastineen rahoilleni ja jopa voittoa verrattuna kalojen hintaan marketin kalatiskillä.

Hyväonninen kalamies, joka on paikalla sopivasti heti istutuksen jälkeen, tai kalapaikan metkuihin syvällisesti perehtynyt taitava kalastaja voi aikeessa onnistuakin, mutta tavallisen vavanviuhtojan, saati satunnaisen kokeilijan, reissun ainoa päiväkirjamerkintä voi olla pitkä miinus. Ei tule nykäystäkään.

Mikä mättää tapauksessa kaksi? Kalat ongitaan usein lähes kaikki pois muutaman päivän sisällä istutuksesta ja jäljelle jää vain vähäinen määrä vieheisiin tottuneita eväkkäitä, joita voi olla äärimmäisen vaikea jallittaa. Toisin sanoen kalaretkensä oikein ajoittaneita kalaonni potkii syylingit jalassa, mutta matti myöhäiset saavat maksaa että sirkus pyörii jatkossakin.

Tarinat hyvistä saaliista, jotka kiskotaan kun ruoho ei ole vielä ehtinyt nousta tankkiauton renkaiden jäljiltä, ovat usein jopa tosia. Tällaisella kalapaikalla käy erikoisen onnekkaita (tai istutusaikatauluista tietäviä) ja toisaalta onnettomia (istutusaikatauluista tietämättömiä) kalastajia. Näin käy varsinkin paikoissa, joissa yhtä maksettua lupaa kohti istutetaan keskimäärin yksi kala, vaikka saaliskiintiö on kolme kalaa.

Kahdesta esimerkkitapauksestamme ainakin kokemattoman kalastajan kannattaisi valita tapaus 1, jos tiedossa ei ole, että paikka vilisee juuri-istutettuja kaloja. Paikan liikeideana on tarjota jokaiselle kalastajalle kohtuullinen todennäköisyys saada saalista. Tyytyväinen kalastaja tulee takaisin ja levittää sanaa kavereilleen. Bisnes pyörii. Yrittäjän on vain seurattava tarkasti luvanmyyntiä ja tehtävä säännöllisiä istutuksia. Käytännössä tili tehdään kuitenkin oheispalveluilla kuten mökinvuokrauksella.

Omat kokemukseni edellä mainituista kahdesta lupatyypistä tukevat edellä kirjoittamaani. Eräästä 12 €/päivä/1 kala -paikasta olemme saaneet vuosien mittaan yhtä ainoaa reissua lukuun ottamatta aina kummankin kalastajan kalat, milloin helposti, milloin mielenkiintoisen jallittamisen jälkeen. Sen sijaan eräästä toisesta 15 €/vrk/3 kalaa -paikassa saaliimme ovat vaihdelleet kalastajaa kohti 0–2 kalan välillä keskiarvon jäädessä reilusti alle yhden.

Ruunan Siikakosken niska on hieno kalapaikka, vaikka aina ei saalista tulekaan.

Ruunan Siikakosken niska on hieno kalapaikka, vaikka aina ei saalista tulekaan.

Eräs mieluisimmista lähes vuosittain käymistämme kalapaikoista Ruunaan kosket kuuluu kategoriaan kaksi. Siellä kertasaaliimme on ollut 0-3 kalaa henkeä kohti keskiarvon ollessa hieman alle yhden. Saaliin suhdetta luvan hintaan voi silloin pitää kohtuullisena etenkin puitteet huomioiden.

Ruunaa on luontonsa ja palveluidensa puolesta suomalaisten kalapaikkojen aatelia. Kalastonsa suhteen se ei kuitenkaan sitä ole. Kalastamista varten istutettavien kirjolohien sijasta Itä-Suomen ykköskohteen tulisi olla luonnonvaraisen taimenen ja järvilohen lisääntymisaluetta. Mutta se on toinen tarina.