Voiko pyydyskalastus kehittyä uhanalaisia lajeja paremmin säästävään suuntaan?

Partakoski 2015

Verkkoja Partakosken suulla huhtikuussa 2015. Kuva: Paikallinen asukas.

 Jos ja kun Saimaan uhanalaisten kalojen suojelutoimet voimistuvat nykyisestäänkin, joutuu erityisesti pyydyskalastus kovan paikan eteen. Kalastusta ei voi jatkaa entisellä menolla, kun osa vesistössä vapaasti vaeltavista kaloista on rauhoitettuja. Kuinka kalastaja estää nieriöiden ja rasvaeväleikattujen järvilohien ja -taimenien kuolemisen pyydyksiinsä?

Tilanne on lähes kestämätön jo nyt, sillä nieriän täysrauhoitus Vuoksen vesistössä tarkoittaa periaatteessa sitä, että nieriä ei saisi joutua kalastajan verkkoihin. Niin kuitenkin tapahtuu väistämättä silloin tällöin. Näin kävi jokin aika sitten muun muassa Kuolimolla, jossa kalastuksenvalvoja löysi Selkäsaaren lähellä olevasta verkosta kuolleen nieriän. Kala oli tutkijoiden ja nieriänsuojelijoiden vanha tuttu, sillä se oli lypsetty emokalapyynnissä ja sen jälkeen vapautettu merkittynä. Saatoinpa itsekin tavata ja jopa kuvata saman kalayksilön, sillä olin paikalla nieriöitä lypsettäessä.

Nieriänaaras lypsettävänä

Nieriänaaraan lypsyä lokakuussa 2014

Nieriän kohtaloksi koitui aivan Isoselän rauhoitusalueen tuntumaan viritetty 55-millinen verkko. Pyydys oli luvallisessa paikassa ja mitoitukseltaan laillinen, sillä rauhoituspiirin ympäristössä on kielletty vain solmuväliltään 19–49-millisten verkkojen käyttö.

Kalastaja ei olisi voinut estää nieriän takertumista kyseiseen verkkoon tuossa paikassa, mutta kalan kuoleman hän olisi voinut ehkä estää. Jos verkko olisi koettu riittävän lyhyin aikavälein, nieriän olisi mahdollisesti voinut vapauttaa elävänä.

Uudesta kalastusasetusluonnoksesta tehdyissä lausunnoissa vaaditaan trooleille suurinta sallittua vetonopeutta ja riittävän lyhyitä nostovälejä – ja syystäkin. Kysymys kuuluu: eikö uhanalaisten ja rauhoitettujen kalojen esiintymisalueilla voisi vaatia myös verkkokalastajia kokemaan pyydyksensä niin usein, että vapautettavilla kaloilla olisi paremmat mahdollisuudet päästä elävinä takaisin veteen?

Kuluneen kevään toinen tieto Kuolimon suunnalta kertoi, että nieriöistään kuulun järven lasku-uoman, Partakosken, suulla Saimaan puolella jatkui nousukaloja säälimätön verkkokalastus, vaikka asiasta nousi jonkinlainen kohu jo pari vuotta sitten. Tämänkaltaisissa paikoissa pitäisi monien mielestä olla jatkuva verkkokalastuskielto.

Verkkokalastus voisi muutenkin kehittyä enemmän aktiiviseen suuntaan. Verkon voi laskea välittömästi havaitun kalan tai kalojen eteen ja korjata saaliin saman tien talteen. Tämä käestämiseksi kutsuttu menetelmä on erittäin tehokas etenkin rannan tuntumassa. Pyydyksen voi laskea sokkonakin rannan suuntaisesti ja hätistellä sitten kaislikossa piileksivät kalat verkkoon.

Kohojen avulla pinnan tuntumaan laskettua verkkoa voi valvoa reaaliajassa vaikkapa omasta mökkirannasta. Kun kohot alkavat pomppia, on aika käydä selästämässä pyydys. Jos siellä sattuu olemaan rauhoitettu kala, se pääsee lähes välittömästi takaisin veteen. Tarvittaessa kalastaja uhraa pyydyksestään rihman tai pari, että kalan käsittely jään niin vähäiseksi kuin suinkin. Monofiili on halpaa.

Verkkoa parempi aktiivipyydys voisi olla pieni kurenuotta, jolla voi saartaa esimerkiksi havaitun muikkuparven ja nostaa muutamassa minuutissa kelpo kuorman savolaista kesäherkkua. Pyydysteollisuus ei vain vielä ole vastannut tähän ilmassa leijuvaan tarpeeseen kehittämällä jokamieskäyttöön sopivaa ja riittävän edullista kurenuottaa.

Verkoille on muitakin vaihtoehtoja. Nuotat ja suuret avorysät ovat kuitenkin kalliita ja työläitä pyydyksiä, joiden käyttö vaatii useampia henkilöitä. Mutta sitähän asukkaitaan kasvukeskuksille menettävissä pitäjissä kaivataan, yhteisöllistä tekemistä, mikä pitää henkeä yllä ja juurruttaa ihmisiä kotiseudulleen.

Monien mielestä suositeltavin vaihtoehto pyydyskalastukselle olisi sen lopettaminen ja siirtyminen vapakalastukseen. Sen jälkeen kontaktit uhanalaisten lajien kanssa voivat jopa yleistyä, mutta vapautettavilla kaloilla on oikein menetellen oleellisesti paremmat mahdollisuudet selvitä elävinä takaisin vesistöön. Muikkukukkotarpeet joutuu kuitenkin silloin noutamaan marketin matalikolta.

Tiivistelmä: Pyydyskalastusta voi ja pitää kehittää lainsäädännöllä ja paikallisilla määräyksillä nykyistä kestävämpään suuntaan. Yksi tapa olisi määrätä verkoille pisin sallittu koentaväli. Uhanalaisten ja rauhoitettujen lajien liikkumis- ja syönnösalueille tulisi perustaa lisää rauhoitusalueita.


21.5.2015 klo 11:30:

Saamani tiedon mukaan Kuolimon Morovanselällä menehtyi viime viikolla 3,5-kiloinen nieriä muikkuverkkoon.

Muikkuverkot ovat jopa pahempia uhanalaisten kalojen surmia kuin yleisesti luullaan. Eniten niihin menehtyy lohen, taimenen ja nieriän poikasia, mutta myös kookkaamat yksilöt jäävät niihin usein kiinni hampaistaan.


 

18.12.12015 klo 11:30:

Sain aiheeseen liittyvän viestin Erän Facebook-sivujen kautta. Koska en ole Naamkirja-miehiä, liitän kommentin tähän.

 

Ari kalahatusta kirjoitukseen 19.5.2015 omia kokemuksia muikun pyynnistä Kannonkoskella ja Saarijärvellä.”Verkkoa parempi aktiivipyydys voisi olla pieni kurenuotta, jolla voi saartaa esimerkiksi havaitun muikkuparven ja nostaa muutamassa minuutissa kelpo kuorman savolaista kesäherkkua. Pyydysteollisuus ei vain vielä ole vastannut tähän ilmassa leijuvaan tarpeeseen kehittämällä jokamieskäyttöön sopivaa ja riittävän edullista kurenuottaa.”
Tähän Arin ehdotukseen on olemassa jo ratkaisuja: Pintamuikkuverkoilla kierretään muikkuparvi eli kalastetaan ns. kierteellä. Kurenuotan ei tarvitse olla kurenuotta kurenaruilla. Samalla periaatteella toimii Karjalainen kierrenuotta eli yksinkertaisesti yksisiipinen nuotta, jonka toisessa päässä on avoperä. Nuotan veto onnistuu yhdeltämieheltäkin. Olen harrastanut noita menetelmiä jo 30-vuotta. Nuotalla kierretään muikkuparvi ja sitten vain toista siipeä vedetään avoperän sisään. Avoperä kiinnitetty veneeseen perästä ja keulasta eikä vedetä ankkuriin. Yksinkertainen, kevyt vetää ja ennen kaikkea toimii! Perämoottoria voi käyttää apuna eli nostovaiheessa peruutetaan hiljaa ja samalla vedetään(kerätään löysät pois) nuottaa sisään.

Vastaukseni: Kiitos hyvästä kommentista!

Tuo muikkuverkolla kiertäminen on toki tuttua, mutta haluaisin pyydyksen, joka ei pyydä silmällä. Kalastaisin samalla pyydyksellä myös täkykaloja, sillä en halua, että ne menettävät suomujaan verkon silmistä irrotettaessa.

Karjalainen kierrenuotta täytyy ehdottomasti ottaa huomioon ensi kesän kalastussuunnitelmia tehtäessä.