Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt 2.4.2015 valtioneuvoston kalastusasetusluonnoksen lausuntakierrokselle.

Lohen-pyrstoKalastusasetus kieltäisi myös rasvaeväleikatun järvilohen kalastamisen kesäkuukausina suurimmassa osassa Vuoksen vesistöä.

On mielenkiintoista vertailla, missä määrin tämä viimeistelty luonnos poikkeaa ennen vuodenvaihdetta julkisuuteen vuodetusta keskeneräisestä luonnoksesta. Yhtä kiinnostavaa on seurata, tehdäänkö asetukseen vielä muutoksia lausuntokierroksen jälkeen ja ennen sen lopullista hyväksymistä eduskunnassa. Ja sitäkin voi jännittää, minkälaista parran ja posken päristystä asetusluonnos saa aikaan Finlandia-talossa, jossa asioistamme päätetään eduskuntatalon remontin aikana.

Jälkiviisaan silmä katsoo somassa paikassa taaksepäin, mutta siitä huolimatta rohkenen väittää, että jos 13.3.2015 hyväksytty kalastuslaki olisi jäänyt uuden eduskunnan päätettäväksi, sitä ei olisi hyväksytty ainakaan nykyisessä muodossaan. Laki hyväksyttiin yllättävän niukalla enemmistöllä,  sillä vain 98 edustajaa äänesti sen puolesta 92:n äänestäessä vastaan. Koska mieskansanedustajien enemmistö jopa vastusti lakia, sen läpimenosta on kiittäminen naisedustajia. Vaalipiireittäin tarkasteltuna kalastuslain hyväksyivät edustajat alueilta, joilla on vähiten kalavesiä (pois lukien merialueet), sillä Itä- ja Pohjois-Suomen vaalipiirien edustajien enemmistö vastusti lain hyväksymistä.

Lausunnolle lähtenyt asetusluonnos ja sen liitteet on luettavissa ministeriön verkkosivuilla. Tarkastelkaamme siitä muutamia keskeisiä osia. Keskeneräistä julkisuuteen putkahtanutta luonnosta kommentoin joulukuun blogissani.

1 §
Kalojen rauhoittaminen
Seuraavat kalat ovat rauhoitettuja:
1) rasvaevällinen järvilohi Vuoksen vesistössä;
2) rasvaevätön järvilohi joessa ja purossa elo-, syys-, loka- ja marraskuussa sekä Vuoksen vesistössä karttaliitteen 1 mukaisilla alueilla kesäkuun 1 päivästä elokuun 31 päivään;
3) nieriä Kuolimossa ja Ala-Saimaassa, joka käsittää Puumalansalmen ja Vuoksenniskan välisen alueen sekä koko Vuoksen vesistössä syys-, loka- ja marraskuussa;
4) harjus meressä;
5) harjus leveysasteen 67°00′N eteläpuolisissa sisävesissä huhti- ja toukokuussa;
6) rasvaevällinen taimen leveysasteen 67°00′N eteläpuolella;
7) lohi ja taimen joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa;
8) siika mereen laskevassa joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa;
9) nahkiainen huhtikuun 1 päivästä elokuun 15 päivään ja
10) rapu marraskuun 1 päivästä heinäkuun 21 päivään kello 12.
Edellä 1 momentin 6 kohdasta poiketen rauhoitus ei koske taimenta, joka on pyydetty sellai-sesta purosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä. Lisäksi rauhoitus-ta ei sovelleta Suomenlahden ulkopuolisilla merialueilla eikä leveysasteiden 64°00′N ja 67°00′N välissä olevissa sisävesissä ennen vuotta 2019. Suomenlahti rajoittuu pituusasteen 23°00′E ja Hankoniemen etelärannan muodostamasta leikkauspisteestä itään.

Aiemmin kaavailtuihin rauhoituksiin on tullut sekä lievennyksiä että tiukennuksia. Saimaan suunnalla ehkä eniten soraääniä on aiheuttanut se, että rasvaevällisen järvilohen lisäksi myös rasvaevätön järvilohi rauhoitettaisiin kesäkuun alusta elokuun loppuun Vuoksen vesistössä lohen vaellus- ja syönnösalueilla. Monet kysyvät ihmeissään, että miksi ihmeessä kalastusta varten istutettuja rasvaeväleikattuja lohiakaan ei saa kalastaa kesällä?

Kiellon takana lienee ainakin kaksi ajatusta. Jokeen jo kutuvaelluksellaan nousseet rasvaevättömät ovat yhtä arvokkaita emokalaehdokkaita kuin rasvaevällisetkin, ja rasvaevättömien kalojen ”seulominen” lämpimän veden aikaan rasvaevällisten joukosta aiheuttaisi väistämättä myös kannan ylläpitämiseksi tarkoitettujen kalojen hävikkiä. Kylmemmän veden aikaan vapautetuilla kaloilla on parempi selviytymisennuste.

Nieriän rauhoitukseen on tulossa sen verran tolkkua, että sillä ei tarpeettomasti sammuteta puhtaasti poiskalastettavien kalojen istuttajien motiiveja. Laji rauhoitetaan vain siellä, missä sen tärkeimmät luontaiset esiintymisalueet ovat olleet. Järkevää.

Taimenen osalta on edessä radikaali mutta monien mielestä välttämätön muutos, kun rasvaevällinen täpläkylki rauhoitetaan kokonaan 67:n leveyspiirin eteläpuolisissa vesissä. Kyytiin saa ottaa vain rasvaeväleikattuja yksilöitä, joiden alamitta on 50 senttimetriä.

Käytännössä rasvaevällinen taimen ei pääse rauhaan kalastajilta, sillä se tulee menemään kalastajien pyydyksiin ja takertumaan koukkuihin siinä missä rasvaeväleikatut lajitoverinsakin. Sitä ei vain saa ottaa missään olosuhteissa saaliiksi, mikä on mielestäni eri asia kuin todellinen rauhoittaminen, missä kala saisi elää täysin vapaana kaikelta kalastukselta. Tällä tarkoitan sitä, että lajin rauhoittamisen lisäksi tarvitaan myös kaikelta kalastukselta rauhoitutettuja alueita.

Virtavesikalastajien kannattaa huomata myös se, että lohen ja taimenen syysrauhoitus jatkuu molemmista päistään. Kun entinen rauhoitusaika oli syyskuun 11. päivästä marraskuun 15. päivän loppuun, tuleva rauhoitusaika on syyskuun alusta marraskuun loppuun, eli lähes 4 viikkoa pitempi – jos kalastusasetus hyväksytään esitetyssä muodossaan. Muutokselle on mielestäni perustelut, sillä olen itsekin tavannut noilla molemmilla ”lisäajoilla” kutuvalmiita kaloja.

2 §
Kalojen sallitut pyyntimitat
Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat mitat:
1) lohi vähintään 60 senttimetriä;
2) rasvaevätön järvilohi vähintään 60 senttimetriä;
3) rasvaevällinen taimen leveysasteen 67°00′N pohjoispuolisissa sisävesissä vähintään 50 senttimetriä sekä edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulla Suomenlahden ulkopuolisella merialueella sekä leveysasteiden 64°00′N ja 67°00′N välissä olevissa sisävesissä vähintään 60 senttimetriä;
4) rasvaevätön taimen vähintään 50 senttimetriä;
5) nieriä Inarinjärvessä vähintään 45 senttimetriä ja Vuoksen vesistössä vähintään 60 senttimetriä;
6) kuha sisävesissä vähintään 45 senttimetriä ja meressä vähintään 40 senttimetriä;
7) harjus leveysasteen 67°00′N eteläpuolella vähintään 35 senttimetriä ja pohjoispuolella vähintään 30 senttimetriä.

Edellä 1 momentista poiketen tulee luonnonvesistä pyydettyjen kalojen täyttää seuraavat mitat:
1) lohi leveysasteen 63°30′N pohjoispuolella Perämeressä vähintään 50 senttimetriä;
2) sellaisesta purosta tai lammesta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä, pyydetty taimen vähintään 20 senttimetriä.
Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen.
Edellä 1 momentin 6 kohdasta poiketen kalastuslain 88 §:ssä tarkoitettujen ryhmään I kuuluvien kaupallisten kalastajien harjoittaessa kalastusta edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla Suomenlahden ulkopuolisilla merialueilla sovelletaan kuhan 37 senttimetrin vähimmäismittaa vuoden 2018 loppuun.

Verrattaessa asetusluonnoksen sallittuja pyyntimittoja keskeneräisen luonnoksen vastaaviin, nähdään, että muun muassa ensimmäistä kertaa Suomessa sovellettavaksi tarkoitetuista ylämitoista on luovuttu. Tästä kiittänevät ainakin ne harvat mutta sitäkin onnellisemmat, jotka saavat yli 85-senttisen rasvaeväleikatun järvilohen. Kehukala pääseekin kunniapaikalle ruokapöytään.

Kuhan ja hauen kaavaillut ylämitat olivat aikaisemmassa versiossa suluissa, eikä niitä enää edes mainita. Ehkä hyvä niin, ainakin verkkokalastajien mielenrauhan kannata. Kuhan alamitan nostaminen 45 senttimetriin sisävesillä on tärkeä korjaus lajin luontaisen lisääntymisen kannalta. Merialueiden kuhat saavat kuitenkin kasvaa vain kolme senttiä aikaisempaa pidemmäksi ennen poispyyntiä, kun määrämitta nousee 40 senttiin. Sisävesiä vaatimattomampi alamitta lienee ammattikalastajien lobbauksen tulosta. Äkillinen alamitan nostaminen kahdeksalla sentillä olisikin tiennyt harvempien verkkojen ostamisen lisäksi vähäkalaisempaa jaksoa kunnes kalat saavuttavat uuden pyyntikoon.

Purosta, johon ei ole vaellusyhteyttä merestä tai järvestä, saisi jatkossa pyydystää vain vähintään 20 cm pitkiä taimenia. Näin tammukallekin on siis tulossa monien kauan kaipaama alamitta, tosin paljon pienempi kuin keskeneräisessä asetusluonnoksessa haikailtu 30 cm.

Tärkeää on huomata asetusluonnoksen mainitseman vaellusyhteyden suunta, joka on päinvastainen kuin keskeneräisessä versiossa. Puheena olevat pikkutaimenet voivat kyllä vaeltaa mereen tai järveen, mutta niiden nousu takaisin synnyinseuduille on jostain syystä mahdotonta. Tavallisin ylävirtaan vaeltamisen este on kalalle liian korkea putous.

Uusi kalastusasetus tulee todennäköisesti aiheuttamaan myös määrittelyongelmia. Lohen tai taimenen rasvaevän paikalla oleva ”nysä” saattaa yhden mielestä olla leikatun evän jäänne mutta toisen mielestä surkastunut ehjä evä. Myös järvilohen ja taimenen erottaminen toisistaan voi olla todella vaikeaa etenkin kalan ollessa kutuasuinen. Toisaalta kutuasuista lohta tai taimenta ei kannattaisi ottaa lainkaan syötäväksi, sillä niiden maku ei juuri kalaruuan ystävän makusilmuja hyväile, vaikka voissa paistaisi ja viinillä huuhtoisi.

3 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeus määrätä pyyntimitoista
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kalastuslain 57 §:n nojalla määrätä edellä 2 §:ssä tarkoitetuille kaloille alueelliset pyyntimitat, jotka poikkeavat säädetyistä pyyntimitoista enintään kymmenen prosenttia.

4 §
Saaliskiintiöt
Vapaa-ajankalastuksessa sallitaan enintään yhden lohen ja rasvaevättömän järvilohen saaliiksi ottaminen kalastajaa ja vuorokautta kohti.

Edellä olevat asetusluonnoksen kohdat hyväksyn omalta osaltani mukisematta. Siitä, saako vapakalastusta jatkaa pyydystä ja päästä -periaatteella vielä yhden lohen tai rasvaevättömän järvilohen kolkkaamisen jälkeen, päättänevät paikalliset luvanmyyjät. Kaavailut kolmen kuhan ja hauen saaliskiintiöistä on näköjään kuopattu kokonaan, mitä monet kotitarvekalastajat – ja pakastinkauppiaat – tervehtinevät ilolla.

Asetusluonnoksessa on rutkasti muutakin sulateltavaa, mutta tämä tällä erää ettei jaaritus venähdä lukemattoman pitkäksi.