Uudessa kalastuslakiesityksessä ELY-keskuksille kaavailtu oikeus myöntää ammattikalastuslupia huolestuttaa monia kalavesien omistajia.

Talvinuottausta-1970-luvull Talvinuottausta Puruvedellä 1970-luvun lopulla, jolloin kalastus työllisti merkittävän joukon kalavesien omistajia.

Vaikka uudessa kalastuslakiesityksessä on paljon hyvää, on siinä myös yksityiskohtia, joihin monilla tahoilla suhtaudutaan pelonsekaisin tuntein. Monet kalavesien omistajat, mutta myös vapaa-ajankalastajat, pelkäävät että ELY-keskuksista voi tulla pahimmillaan taho, joka päättää itsevaltaisesti vesialueiden käytöstä omistajien toiveista ja oikeuksista piittaamatta.

Olen saanut postia parilta kalastusasioihin perehtyneeltä vapaa-ajankalastajalta ja kalavesien omistajalta, jotka kiinnittävät huomiota erityisesti uuden kalastuslain 13 §:ään, jonka turvin kaupalliset kalastajat voivat päästä myös niille vesille, joiden omistajat haluavat itse säädellä kalastusta. Henkilöt haluavat pysytellä tuntemattomina. Seuraavaksi kahden viestin sisältö lähes sellaisenaan.

Ensimmäinen viesti 16.11.2014

Uusi kalastuslaki on monin tavoin ongelmallinen

Lain läpitunkeva logiikka on vesialueiden täysimittainen käyttöönotto. Tätä haltuunottoa tekevät elinkeinonharjoittajien lukuun ELY-keskukset.

ELY keskus saa valtuuksia kalastuslakiesityksessä:

-13 § ELY voi myöntää lupia vesille elinkeinonharjoittamista varten, vaikka paikalliset osakaskunnat pitäisivät mm trooli pyyntisuoritetta liiallisena. Troolaus on mm Ruotsissa sisävesillä kiellettyä. ELY-keskus toimii asiassa tulosohjauksen sitomana.

-33 § Tiede on ELY-keskuksille alistettu. Tieteen tehtävä on määrittää tavat joilla valtakunnalliset pyynnin (tonni-määräiset) tavoitteet saadaan toteutettua. Sikäli kun kalastoon liittyvä asia tulisi oikeuteen tutkittavaksi, annetaan tieteelliset lausunnot kalakantojen kestävyydestä jne ELY:n ohjauksessa. Tieteen tulee olla vapaa jonkun instanssin ohjauksesta – missä tahansa ympäristö oikeudellisessa asiassa.

-41 § Kalastus tulee järjestää käyttö ja hoitosuunnitelman mukaan antaen esim. troolausluvat alueelle ulkopuolisille toimijoille jos niin on suunnitelmassa alue ”kaavoitettu”. Osakakaskunnan alue ei saa tästä poiketa vaikka alueen paikallistilanne olisi mikä tahansa.

Paikallisjärki, joka on nykylain 1 § kantava periaate on lakiesityksestä poistettu.

-47 § mukaan ELY myöntää minkälaisia tahansa poikkeuksia kalastamiseen mihin tahansa kalataloudelliseen syyhyn vedoten. Nämä poikkeusluvat arvioidaan rahanarvoisiksi koska ne eivät ole siirtokelpoisia.

Poikkeuslupien tulisi perustua yleisen edun varjeluun ja tutkimukseen, ei taloudellisiin intresseihin. Kaikki taloudelliset intressit lupien myöntöön tulisi poistaa.

-53 ja 54 § mukaan ELY voi säädellä selektiivisesti kalastusta siten että rajoitukset kaupalliselle kalastajalle 1 lk, kaupalliselle kalastajalle 2 lk ja yleiskalastusoikeuden haltijalle ovat erilaisia.

Lainsäädännön pitää perustua kansalaisten tasa-arvoiseen kohteluun, ja luonnon varjeluun. Ei jonkun (1 tai 2) luokan kalastajien intressien priorisointiin – tai mahdollisuuteen kohdella priorisoida niitä.

Tasa-arvoisuus ja luonnon varjelu tulee palauttaa pykälien sisällöksi.

-72 § mukaan ELY voi antaa poikkeusluvan kalastaa jokisuussa, kalaväylässä tai kalatiessä.

Nämä rajoitukset on tehty luonnon varjelemiseksi, eikä niihin saisi myöntää elinkeinokalastuslupia ”yleisen kalatalousedun vuoksi”. Poikkeuksia ei tule myöntää elinkeinokalastukseen.

Yllä on aikamoinen elinkeino-ELY:n vastainen purkaus, mutta havaintojeni mukaan kyse ei ole teoretisoinnista vaan konkreettisesta pyrkimyksestä. Etelä-Saimaalla koskien troolausta, ja Suomenlahdella koskien rysäpyyntiä jokisuissa, on ELY keskusten kanta ollut yksiniittisen selvä: Elinkeinopyynnille on muiden intressien tehtävä tilaa. Mielestäni tämä elinkeinoviranomaisten puolueellinen asennoituminen ei ole oikein, ja sitä ei tulisi lainsäädännöllä vahvistaa oikeaksi.

Kohteliaimmin tietoa esiin tuoden. Kansalaisoikeuksien puolesta.

Terveisin

NN

Viestin liitteenä olivat seuraavat uuden kalastuslain kohdat:

13 § Alueellinen lupa kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen

33 § Alueellinen kalatalouden yhteistyöryhmä

41 § Kalastuksen järjestäminen

47 § Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen poikkeuslupa

53 § Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivalta rajoittaa kalastusta

54 § Yleiskalastusoikeuksien rajoittaminen

Sisällöt voi lukea kalastuslakiesityksestä.

 

Toinen viesti 2.2.2015

Tervehdys,

MMM on teettänyt ELY keskuksilla 2010 ammattikalastuksen vesienkäyttösuunnitelmat TULEVAA KALASTUSLAKIA VARTEN.
Vesienkäyttösuunnitelmissa  joissa selvitetään  ammattikalastukseen hyvin sopivat vesialueet. (Kansallinen ammattikalastusohjelma toimenpide 1.3 sivu 16, ote tämän postin lopussa).

Alueiden määrittelyt on tehty ammattikalastajakyselynä. Muut osapuolet eivät ole siihen osallistuneet. Itä-Suomen osalta selvitys on tehty Itä-Suomen maakunnissa: Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala.

Selvityksen tulos yhteen vedettynä: 77% vesistä on ammattikalastukseen hyvin sopivaa.

Taulukko 3 ja 4
Vesienkäyttösuunnitelma on liitetty Suur-Saimaan käyttö-ja hoitosuunnitelmaan 16.4.2012 yleisön tietenkään ollenkaan ymmärtämättä miksi.

Perustuslakivaliokunta on käsitellyt kalastuslakiehdotusta ja todennut 13 § olevan kestävä koska on asetettu useita eri ehtoja:
1) Jos vesialue on käyttö- ja hoitosuunnitelmassa määritetty kaupalliseen kalastukseen hyvin sopivaksi
2) kalakantojen tila mahdollistaa niiden hyödyntämisen kaupalliseen kalastukseen
3) luvanhakija ei ole itse eikä kalatalousalueen avustuksella päässyt kalastusoikeuden haltijoiden kanssa sopimukseen vesialueen käyttämisestä
4) kaupallisen kalastuksen harjoittamisesta ei aiheudu merkittävää haittaa alueen rannanomistajille tai -haltijoille tai alueen muulle käytölle.

Pääosa Itä-Suomen vesistöistä siis täyttää pakkovuokrauksen kriteerit käytännössä kun elinkeinokalastaja  tavoittaa omistajan sopimustarjouksen tekemistä varten. (13 § perustelu s. 38 lopussa).

Säädetty korvaus on 14 § määritelty: ”vastaisi suuruudeltaan lupa-alueella vastaavasta vapaaehtoiseen sopimukseen perustuvasta luvasta maksettavaa käypää hintaa.” eli siis kalastusoikeuksista suoritettavia korvauksia, joka olisi esim 30 000 kg:n saaliin tuottavasta troolikalastusoikeudesta satoja euroja ei suinkaan missään suhteessa perustuslain 15 § edellyttämään täyteen korvaukseen.

Em järjestelystä aiheutuu myös moral hazard-ongelma. Elinkeinokalastaja ei suostu sopiessaan maksamaan kuin ELY-keskuksen päättämää vastaavan minimin verran. Osakaskunnissa nykyisin käytetytty markkinaehtoinen kilpailutusmenettely olisi mahdoton.

Kansanedustajia ja perustuslakivaliokuntaa on harhautettu tässä asiassa.

Laitan seuraavaan sähköpostiin ammattikalastusohjelman ja vesienkäyttösuunnitelman täydellisinä.

Terveisin
NN

Liitteet:

Ammattikalastuksen vesienkäyttösuunnitelma Itä-Suomi.

Kansallinen ammattikalastusohjelma 2015.

 


 

Oma tarkempi kannanottoni aiheeseen on toistaiseksi vielä työn alla. Periaatteessa olen sitä mieltä, että kalavesien omistajilla tulee säilyä oikeus päättää kalastuksesta (etenkin voimaperäisestä) omilla vesialueillaan. Eräänlainen kompromissi voisi olla ammattikalastuksen keskittäminen vain laajoille selkävesille. Järkevä osuus kalastuksen tuotosta pitäisi siinäkin tapauksessa ohjata kalavesien omistajille.


5.2.2015 klo 13:15. Korjattu sanamuotoja toisessa tekstikappaleessa.