Aikanaan voimaan tulevan uuden kalastusasetuksen luonnoksessa riittää äimistelemistä niin vapaa-ajan kalastajille, ammattikalastajille kuin kalavesien omistajillekin.

Vetovavat

Olen saanut käyttööni sähköpostin, jonka liitteenä on alustava luonnos kalastusasetuksesta. Posti sisältää myös erään Maa- ja metsätalousministeriön virkailijan saatteen, jossa hän kertoo, että luonnos on laadittu virkatyönä ja siinä on vielä paljon viilattavia yksityiskohtia. Lausuntokierrokselle asetusehdotus lähtee vasta myöhemmin valmistelevan työryhmän kommenttien ja korjailun jälkeen.

Alla on siis kalastusasetuksen keskeneräinen, alustava luonnos sellaisena kuin se  ”vuodettiin” julkisuuteen. Olen tehnyt siihen vain muutamia otsikoiden lihavaointeja ja tyhjien rivien poistoja. Lisäilen mahdollisesti kommentteja tekstin sekaan myöhemmin. Myös lukijoiden kommentit ovat totta kai erittäin tervetulleita.

Luonnos 31.12.2014
 Kalastusasetus

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään kalastuslain (        /2015) nojalla:

1 luku
Saalista koskevat määräykset

1 §
Kalojen rauhoittaminen

Seuraavat kalat ovat rauhoitettuja:
1) rasvaevällinen järvilohi Vuoksen vesistössä;
2) nieriä Vuoksen vesistössä;
3) harjus meressä;
4) rasvaevällinen taimen Suomenlahdessa pituusasteen 23°00’E ja Hankoniemen etelärannan leikkauspisteestä itään rajoittuvat Suomen merialueet [ kaikki merialueet vuoden 2018 alusta], Päijänteessä ja Vuoksen vesistössä;
[5) taimen Mustajoessa, Urpalanjoessa, Virojoessa, Sipoonjoessa, Espoonjoessa, Mankinjoessa, Siuntionjoessa, Ingarskilanjoessa, Kiskonjoessa, Isojoessa, Lestijoessa, (Kymijoessa) sekä Tornion- ja Muonionjokeen laskevissa sivuvesistöissä (määritellään tarkemmin)];
6) lohi ja taimen joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa;
7) siika mereen laskevassa joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa; harjus sisävesissä, lukuun ottamatta Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntia, huhti- ja toukokuussa;
9) nahkiainen huhtikuun 1 päivästä elokuun 15 päivään;
10) rasvaevätön järvilohi joessa ja purossa syys-, loka- ja marraskuussa [sekä Vuoksen vesistössä Savonlinnan eteläpuolisilla vesialueilla marraskuun 16 päivästä syyskuun 14 päivään ja Savonlinnan pohjoispuolisilla vesialueilla joulukuun 1 päivästä syyskuun 30 päivään];
11) rapu ja täplärapu marraskuun 1 päivästä alusta heinäkuun 21 päivään kello 12.

2 §
Kalojen sallitut pyyntimitat

Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen tulee täyttää seuraavat mitat:
1) lohi vähintään 60 senttimetriä;
2) rasvaevätön järvilohi vähintään 60 senttimetriä ja enintään 85 senttimetriä;
3) rasvaevällinen taimen vähintään 60 senttimetriä ja enintään 75 senttimetriä;
4) rasvaevätön taimen vähintään 50 senttimetriä;
5) nieriä Inarinjärvessä vähintään 40 senttimetriä;
6) kuha vähintään [45] senttimetriä [ja enintään 70 senttimetriä];
7) harjus vähintään 35 senttimetriä sekä
8) hauki vähintään 45 cm [ja enintään 90 senttimetriä].

Edellä 1 momentista poiketen tulee luonnonvesistä pyydettyjen kalojen täyttää seuraavat mitat:

1) lohi leveysasteen 63°30’N pohjoispuolella Perämeressä vähintään 50 senttimetriä;
2) rasvaevällinen taimen leveysasteen 67°00’N pohjoispuolisissa sisävesissä vähintään 50 senttimetriä;
3) sellaisesta purosta tai lammesta, josta ei ole vaellusyhteyttä mereen tai järven syönnösalueelle pyydetty taimen vähintään 30 senttimetriä ja enintään 45 senttimetriä;
4) harjus leveysasteen 67°00’N pohjoispuolisissa vesissä vähintään 30 senttimetriä;
5) kuha meressä muualla kuin 1 §:n 4 kohdassa tarkoitetuilla Suomenlahden merialueilla vähintään 38 senttimetriä vuonna 2016, 39 senttimetriä vuosina 2017 ja 2018 ja 40 senttimetriä vuosina 2019 ja 2020.*

Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen.
[HUOM! * Alamitan nostoa koskevaan 5 vuoden siirtymäkauteen liitetään Saaristomeren kuhakannan tilan seuranta ja kaupallisen kalastuksen sosioekonomisia vaikutuksia koskeva seuranta.]

3 §
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen oikeus määrätä pyyntimitoista

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kalastuslain 57 §:n nojalla määrätä edellä 2 §:ssä tarkoitetuille kaloille alueelliset pyyntimitat, jotka poikkeavat säädetyistä pyyntimitoista enintään kaksikymmentä prosenttia.

4 §
Alueellinen kielto / rajoitus kalastaa tietyllä pyydyksellä tai kalastustavalla

[Mahdolliset Vuoksen vesistöalueen erityissäännökset.
Kalatäkyisellä kohosiimalla kalastus kielletään Vuoksen vesistössä.]

5 §
Saaliskiintiöt

Vapaa-ajankalastuksessa sallitaan enintään yhden lohen, taimenen ja järvilohen saaliiksi ottaminen kalastajaa ja vuorokautta kohti. [Saaliskiintiötä ei kuitenkaan sovelleta 2 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin taimeniin.]
[Kalastettaessa vieheellä sallitaan enintään kolmen kuhan ja hauen saaliiksi ottaminen kalastajaa ja vuorokautta kohti.]

Kommentti: Koko luku 1 sopisi sellaisenaan itselleni. Erittäin onnistunut tavoite on kalatäkyisellä kohosiimalla kalastamisen kieltäminen Vuoksen vesistössä. Monia muita vapakalastajia närästää varmaan se, että rasvaevätöntä järvilohta saisi kalastaa Vuoksen vesistössä Savonlinnan eteläpuolisilla alueilla vain 15.9. – 15.11. välisenä aikana.  Useita kalastajia harmittanee myös kaavailut järvilohen ja -taimenen ylämitoista. Eikö kalastusta varten istutettuja eväleikattuja järvilohiakaan saisi kalastaa isokokoisina kehukaloina? Varmaan moni haluaisi pyydystää kuhiakin parhaan sesongin aikana enemmän kuin kolme vuorokaudessa. Saaliskiintiön noudattaminen tuottaa kuitenkin verkkokalastajille paljon pahempia ongelmia kuin vapakalastajille. Kavennetaanko myös kalaveden omistajan kalastusoikeuksia, vaikka hän olisi omilla varoillaan istuttanut veteen eväleikattuja lohia kalastusta varten? Miten käy ylipäänsä motivaatiolle istuttaa Vuoksen vesistöön eväleikattuja järvilohia ja -taimenia? Lisäksi ihmetyttää, että järvilohen ja -taimenen verkkokalastukselle ei ole ainakaan toistaiseksi ideoitu tässä yhteydessä erikseen kohdistettuja rajoituksia – tarvetta olisi esimerkiksi järvilohen vaellusreitillä.—

2 luku

Yleiset pyydysmääräykset

6 §
Määritelmät

Pintaverkolla ja pintaverkkopyydyksellä tarkoitetaan pintaan tai lähemmäksi kuin 1,5 metriä pinnasta asetettua verkkoa.
Isorysällä tarkoitetaan sellaista rysää, paunettia tai muuta samantapaista pohjalla varustettua sulkupyydystä, joka johtolaitteineen on joltakin osaltaan puoltatoista metriä korkeampi.

7 §
Silmäkoon ja solmuvälin mittaaminen

Pyydyksen silmäkoko määritetään enintään kahden millimetrin paksuisen mittatikun osoittamana vähintään kymmenen silmän sarjan keskiarvona. Pyydyksen solmuväli mitataan verkkohapaan solmun keskipisteestä seuraavan solmun keskipisteeseen. Mitattavat silmäkoot ja solmuvälit valitaan pyydyksen pienisilmäisemmästä osasta, ei kuitenkaan verkon ylä- tai alapauloista tai sivuista. Pyydyksen silmäkokoa mitattaessa pyydyksen tulee olla märkä.

8 §
Pyydysten merkintä

Kalastuslain 48 §:ssä tarkoitetut kiinteät ja seisovat pyydykset tulee varustaa:
1) [vesiliikenteen käyttämillä vesialueilla] vähintään 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä vähintään 20 senttimetriä korkealla ja leveällä neliön muotoisella lipulla;
2) vesialueilla, joilla vesiliikennettä ei pääsääntöisesti harjoiteta tai muuten on ilmeistä, että pyydykset eivät haittaa vesiliikennettä tai vesistön muuta käyttöä, vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla taikka vähintään 40 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvaan lippusalkoon kiinnitetyllä lipulla, jonka lyhyimmän sivun pituus on vähintään 15 senttimetriä.
Jäältä kalastettaessa pyydys ja kalastamista varten tehdyt, halkaisijaltaan yli 40 senttimetrin avannot on merkittävä vähintään 1,2 metriä jään pinnasta ulottuvalla merkkisalolla, joka ei ole väriltään valkoinen.
Jos pyydys on asetettu pyyntiin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle vesialueelle siten, että pyydys tai jokin sen osa ulottuu 1,5 metriä lähemmäksi veden pintaa (pinnan läheisyyteen asetettu pyydys), lippusalkoon on kiinnitettävä kaksi päällekkäistä 1 momentin 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttävää lippua. Jos pinnan läheisyyteen asetetun pyydyksen pituus ylittää 120 metriä, sen suunta on osoitettava käyttämällä vähintään 15 senttimetriä veden pinnan yläpuolelle ulottuvaa kohoa jokaista alkavaa 120 metriä kohden. Rapumerta voidaan 1 momentissa säädetyn estämättä merkitä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla vesialueella vähintään 5 senttimetriä vedenpinnan yläpuolelle ulottuvalla koholla.
Pyydysten merkintään käytettävät kohot ja lippusalot pyydykseen yhdistävien köysien on oltava uppoavia tai varustettu painoin. Edellä 1 momentin 1 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetut lippu- ja merkkisalot on varustettava kaikkiin sivusuuntiin näkyvällä vähintään 2 senttimetriä korkealla heijastimella. Pyydysten merkintään käytettävät kohot eivät saa olla läpinäkyvää materiaalia.

9 §
Pyydyskokonaisuus

Jos 8 §:ssä tarkoitettu pyydys tai usean yhteen liitetyn pyydyksen muodostama kokonaisuus on pituudeltaan yli 10 metriä, on 8 §:ssä säädettyä merkintätapaa käytettävä pyydyksen molemmissa päissä ja tarvittaessa pyydyksen haarojen päissä.

10 §
Yhteystiedot ja kalastuslupa

Pyydyksen asettajan nimi- ja yhteystiedot sekä kalastusoikeuden osoittava merkki tulee kiinnittää pyydyksen uloimman pään kohon, lippusalon tai merkkisalon yhteyteen. Nimi- ja yhteystietoihin tulee merkitä pyydyksen asettajan etu- ja sukunimi sekä puhelinnumero tai postiosoite.

11 §
Pyydysten asettaminen

Meressä yleisellä vesialueella ei troolia vedettäessä saa mennä sataa metriä lähemmäksi toisen pyynnissä olevaa isorysää. Kalastusta pintaverkoilla tai isorysällä ei saa ilman asianomaisen lupaa harjoittaa kahtasataa metriä lähempänä toisen isorysää sen sivulta lukien eikä sataa metriä lähempänä sen perää.

12 §
Kaupallisia kalastajia koskeva poikkeus

Edellä 8, 9 ja 10 §:ssä säädetyn estämättä kaupalliset kalastajat voivat, harjoittaessaan kalastusta merialueella 12 merimailin ulkopuolella peruslinjasta mitattuna, merkitä pyydyksensä yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 13—17 artiklassa tarkoitetulla merkinnällä.

 

3 luku

Vaelluskaloja koskevat pyydysrajoitukset ja -määräykset

13 §
Verkkokalastusta koskevat määräykset

[Vaelluskalavesistöön kuuluvassa joessa kalastus verkolla on kielletty elokuun 15 päivästä marraskuun 30 päivään.]
Langasta kudotun pyydyksen pienin sallittu silmäkoko lohta ja taimenta meressä pyydettäessä verkolla on 157 millimetriä.
Vahvemman kuin 0,20 millimetrin havaksesta, punotusta langasta tai vahvasta kuitumateriaalista tehtyjen verkkojen asettaminen pyyntiin 50 metriä lähempänä meren rantaa on kielletty loka-, marras- ja joulukuussa sekä huhtikuun 1 päivästä toukokuun 15 päivään.
Taimenen kalastus meressä pintaverkkopyydyksellä on kielletty.
Verkon solmuvälin tulee siikaa meressä pyydettäessä olla:
1) leveysasteen 64°00′N pohjoispuolella vähintään 27 millimetriä ja enintään 30 millimetriä taikka vähintään 43 millimetriä;
2) leveysasteiden 64°00′N ja 63°30′N välisellä merialueella vähintään 30 millimetriä ja enintään 35 millimetriä taikka vähintään 43 millimetriä;
3) leveysasteiden 63°30′N ja 62°30′N välisellä merialueella vähintään 40 millimetriä;
4) leveysasteen 62°30′N eteläpuolella vähintään 43 millimetriä.
Siian verkkopyyntinä pidetään kalastusta, jossa saaliin painosta vähintään puolet on siikaa.

14 §
Viehekalastusta koskevat määräykset

Taimenen ja järvilohen viehekalastuksessa on käytettävä viehettä, jossa on yksi enintään kolmihaarainen väkäsetön koukku tai kaksi yksihaaraista väkäsetöntä koukkua.

15 §
Isorysäpyyntiä koskevat määräykset

Isorysän käyttö lohen ja meritaimenen kalastuksessa on kielletty lukuun ottamatta ryhmän I kuuluvilta kaupallisilta kalastajilta.
Lohta ja taimenta meressä pyydettäessä rysän silmäkoon tulee olla kalapesässä enintään 80 millimetriä ja sen muun osan silmäkoon tulee olla joko enintään 80 millimetriä tai vähintään 300 millimetriä taikka olla valmistettu hapaasta, joka ei pyydä silmällä.

Kommentti: Kaikki viehekalastajat eivät niele purematta vaatimusta väkäsettömien koukkujen käytöstä. Väkäsettömien koukkujen on arveltu, ja joissakin testeissä myös todistettu, tunkeutuvan kalassa syvemmälle kuin väkäselliset, jolloin ne voivat aiheuttaa kalalle pahempia vaurioita. Tässä pohdiskelussa tulisi kuitenkin huomioida myös koukkujen koko ja koukun kidan syvyys. Yksi kookas väkäsetön koukku voi tosiaan olla etenkin pienelle vapautettavalle kalalle vaarallisempi kuin esimerkiksi pieni väkäsellinen 3-haarakoukku. Lisäksi mm. kalastajan voimankäyttö ja rasituksen kesto vaikuttavat. Omaa kalastustani ajatellen sääntö on oikein hyvä.—

4 luku

Istutuksia koskevat määräykset

16 §
Monimuotoisuutta ilmeisesti heikentävät kalaistutukset / Kielletyt kalaistutukset

[-Täpläravun istuttamisen kielto kotimaisen ravun suojelualueelle (rapustrategia).
-LUKE:n emokalalaitosten suojeluvyöhykkeet.]

17 §
Istutettavien kalojen merkintä

Vuodesta 2016 alkaen on vähintään vuoden ikäisinä istutettavien taimenten, lohien ja järvilohien rasvaevä leikattava pois.
Edellä 1 momentissa säädetty velvoite ei koske elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymiä elvytys- ja palautusistutuksia.

Kommentti: Hyvä!

5 luku

Kalastuksen valvonta

18 §
Kalastuksenvalvojan koulutus

Kalastuksenvalvojan koulutuksen tarkoituksena on antaa koulutettavalle valmiudet osoittaa kalastuksenvalvojan kokeen suorittamisella omaksuneensa tiedot ja taidot, jotka edellytetään kalastuksenvalvojan tehtävässä toimimiseksi. Kalastuksenvalvojan koulutuksessa on perehdyttävä seuraaviin opintoaiheisiin:
1) kalastusta ja kalastuksenvalvontaa koskevaan lainsäädäntöön ja käytäntöön;
2) hallintolain (434/2003) mukaisiin hyvää hallintoa koskeviin perussäännöksiin, jotka asettavat viranomaisten toiminnalle laadulliset vähimmäisvaatimukset, sekä muuhun kalastuksenvalvojan työhön kuuluvien hallintotehtävien hoitamista koskevaan lainsäädäntöön;
3) viranomaisen toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999);
4) kielilakiin (423/2003) sekä saamen kielilakiin (1086/2003) siellä, missä kyseistä kieltä tarvitaan;
5) asiakaspalvelutaitoihin;
6) turvalliseen vesillä ja jäällä liikkumiseen; sekä
7) yhteistoimintaan muiden kalastuksenvalvontaa suorittavien viranomaisten kanssa.
Koulutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kalastuksenvalvojan oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

19 §
Kalastuksenvalvojan koe

Kalastuksenvalvojan koe on kirjallinen ja sen on sisällettävä kysymyksiä kaikista kalastuksenvalvojan koulutuksen opintoaiheista. Kalastusviranomainen määrittelee suoritettavan kokeen sisällön.

6 luku
Erinäiset säännökset

26 §
Vaelluskalavesistöt

[- Valtuus 64.2 § (voidaan säätää)
– Vaelluskalavesistöksi voidaan määritellä muukin, kuin 64.1 §:n mukainen alue. (Kymijoki, Korkeakosken haara).]

27 §
Kalojen maahantuontilupia koskevat edellytykset

– valtuus 77 § (voidaan säätää)

28 §
Käyttö- ja hoitosuunnitelman sisältövaatimukset (tarkempi määrittely)

– valtuus 36 § (voidaan säätää)


10.1.2015 klo 10:50. Lisätty tekstin väliin bloginpitäjän kommentteja vinolla kirjoitettuna.