Käräjäoikeus on kumonnut Sammaljärven osakaskunnan päätöksen, jolla se jätti troolin yksiköimättä.

Paunetilla pyydystettyä muikkua

Muikku on sisävesien tärkein ammattikalastuksen kohde. Kuvassa paunetilla kalastettua herkkua.

Etelä-Karjalan käräjäoikeuden mukaan osakaskunta esti toukokuussa 2013 tekemällään päätöksellä jäseneltään troolin käytön pyyntivälineenä.  Seuraavassa tiivistelmää, joka perustuu käräjäoikeuden 10.11.2014 antamaan tuomioasiakirjaan 14/8167 (asianumero L 13/6078). Asianosaisten henkilöiden nimet jääköön tälläkin kertaa julkaisematta, sillä ainakin itseäni kiinnostavat enemmän asiat kuin henkilöt.

Kanne

Järvikalastusta harjoittava kommandiittiyhtiö vaati Sammaljärven osakaskunnan 26.5.2013 pidetyssä vuosikokouksessaan tekemän troolipyyntikiellon kumoamista osakaskunnan osakkaan osalta ja troolipyynnin sallimista rajoituksetta. Lisäksi yhtiö vaati, että päätös olla yksiköimättä troolia pyyntivälineenä kumotaan ja että se yksiköitäisiin 50 pyydysyksikön suuruiseksi.

Edelleen kantaja vaati kalastusvuonna 2013 menetetystä tuotosta vastaajalta korvausta 50 000 euroa korkoineen ja vastaajaa maksamaan kantajan oikeudenkäyntikulut noin 18 500 euroa sekä 2000 euroa asianosaiskuluja.

Perusteluissaan ammattikalastaja kertoi olevansa Sammaljärven osakaskunnan osakas ja harjoittavansa ammattikalastusta. Osakaskunta piti oikaisuvaatimuksen vuoksi ylimääräisen kokouksen 10.7.2013, jossa päätettiin, että osakkaan troolipyyntiä ei sallita eikä troolia yksiköidä. Kiellon vuoksi kalastaja koki menetyksiä etenkin siksi, että muikun kutuaikainen saalis jäi saamatta.

Kantaja moitti osakaskuntaa mm. siitä, että kalastuksen järjestämisestä olisi pitänyt päättää jo joulukuun 2012 kokouksessa eikä vasta keväällä. Kantajan mukaan osakaskunnan päätökset eivät edistä kalastuslain ja osakaskunnan sääntöjen mukaista pyrkimystä mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen.

Vastaaja lausui 9.5.2014, että se oli erehdyksessä vedonnut Sammaljärven kalastuskunnan vanhoihin sääntöihin, jotka on muutettu 13.11.1985. Kantajan mukaan vetoaminen vanhoihin sääntöihin on ollut tietoista, koska osakaskunnan toimihenkilöt eivät ole vaihtuneet pitkään aikaan.

Vastaus

Sammajärven osakaskunta vastusti kannetta ja vaati sen hylkäämistä. Vastaaja vaati kantajaa korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut noin 9000 euroa korkoineen.

Perusteluissaan osakaskunta muistuttaa, että kalastuslain 8 luvun mukaan päätäntävalta kalastuksen harjoittamisesta, kalakannan hoidosta, kalaveden käytöstä ja pyydysyksiköiden määräämisestä kuuluu osakaskunnalle. Kantaja ei ole väittänyt, että osakaskunnan päätökset olisivat syntyneet virheellisessä järjestyksessä. Kanteen mukaan päätökset olisivat laittomia siksi, että ne loukkaisivat kommandiittiyhtiön oikeuksia.

Yhteisaluelain 28 §:n mukaan osakaskunnan kokouksessa ei saa tehdä sellaista päätöstä, joka antaisi yksittäiselle osakkaalle tai jollekin muulle ilmeisen epäoikeutettua etua osakaskunnan muiden osakkaiden tai osakaskunnan kustannuksella.

Sammaljärven kalastuskunnan säännöt on vahvistettu 15.1.1970 aikaisemman kalastuslain nojalla. Osakaskunta on erehdyksessä vedonnut vanhoihin sääntöihin, jotka on muutettu 13.11.1985 vahvistetuilla säännöillä. Osakaskunnan toimihenkilöt ovat viime vuosina muuttuneet, ja asian yhteydessä on vedottu niihin sääntöihin, jotka ovat löytyneet.

Voimassa olevien kalastuskunnan sääntöjen mukaan yhteisen vesialueen kalastusoikeus tai osa siitä voidaan antaa vuokralle. Erikseen voidaan vuokrata pyyntipaikka, tietyn kalalajin pyyntioikeus, tietyn pyydyksen käyttöoikeus tai järjestää kalastus yhteiseksi hyväksi. Edelleen kalastuskunta voi periä kalastajilta pyydysten yksiköintiin perustuvan maksun, jonka suuruus määrätään kalastuskunnan kokouksessa.

Yhteisaluelain ja osakaskunnan sääntöjen mukaan Sammaljärven osakaskunta on voinut enemmistöpäätöksellä järjestää troolipyynnin haluamallaan tavalla. Toisin kuin haastehakemuksessa esitetään, troolausta ei ole sinällään kielletty. Osakaskunta vaati troolausluvan kilpailuttamista.

Sammaljärven osakaskunnan mukaan se ei voi yhteisaluelain 28 § huomioiden tehdä päätöstä troolausoikeuden rajoituksettomasta sallimisesta tietylle osakkaalle ilman, että lainkohdan yhdenvertaisuusvaatimusta rikotaan.

Kalastuslain ja yhteisaluelain nojalla osakaskunnan päätös jättää trooli yksiköimättä ei ole miltään osin lainvastainen. Vaatimus troolin yksiköimiseksi tuomioistuimen päätöksellä on lakiin perustumaton.

Tietyt Saimaan alueen ammattikalastajat ovat ns. haamutilojen osuuksia hankkimalla päässeet osakaskuntien osakkaiksi ja ryhtyneet sen jälkeen vaatimaan erityisiä oikeuksia etenkin troolipyyntiin. Itä-Suomen hovioikeus on 11.12.2012 antamassaan tuomiossa nro 1036 katsonut, että normaalein enemmistöpäätöksin tehdyt päätökset troolipyynnin sallimisesta ja ehdoista eivät ole lainvastaisia.

Ammattikalastaja on esittänyt osakaskunnan kokouksessa 28.11.2012 päivätyn vaatimuksensa troolin yksiköimisestä. Asia voidaan kuitenkin ottaa käsiteltäväksi vain osakkaan vaatimuksesta. Ammattikalastaja on tehnyt esityksen omissa nimissään, eikä kommandiittiyhtiönsä puolesta, joka on osakaskunnan osakas.

Osakkaan osakkuuteen perustuva kalastusoikeus rajoittuu hänen omistamiensa pyydysyksiköiden määrään. Osakaskunnan käytössä on 5000 pyydysyksikköä, joista 4000 jaetaan osakkaille. Kanteen tehneellä kommandiittiyhtiöllä on kahdeksan pyydysyksikköä. Sitä suurempaa kalastusoikeutta yhtiöllä ei ole riippumatta siitä, onko yhtiö ammattikalastaja vai ei.

Osakaskunnan päätös ei rajoita kommandiittiyhtiön oikeuksia osakkaana, vaan sillä on oikeus kalastaa osuuden mukaan sille kuuluvien pyydysyksiköiden nojalla sekä  ostaa tai vuokrata lisäyksiköitä muilta osakkailta ja ostaa niitä sääntöjen mukaan ammattikalastusta ja muita erikoislupia varten varatusta yksikkökiintiöstä.

Osakaskunnan näkemyksen mukaan vahingonkorvausvaatimukselle ei ole perusteita. Ammattikalastaja ei ole edes jättänyt tarjousta troolauksesta.

Todistelu

Todistelussa käytettiin 11 asiakirjaa, muun muassa Sammaljärven kalastuskunnan sääntöjä, kokouspöytäkirjoja ja muikun tuottajahinnastoja. Kantajan edustajana oli ammattikalastaja itse ja vastaajan edustajana Sammaljärven osakaskunnan puheenjohtaja. Todistajina toimi kolme paikallista kalastusalan ammattilaista.

Tuomiolauselma

Sammaljärven osakaskunnan 26.5.2013 pidetyssä vuosikokouksessa tehty päätös jättää trooli yksiköimättä kumotaan.

Kommandiittiyhtiön vaatimus troolauksen sallimisesta Sammaljärven osakaskunnan alueella rajoituksetta ja troolin yksiköimisestä 50 pyydysyksikön suuruiseksi jätetään tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkittavaksi ottamatta.

Yhtiön vaatimus vuotta 2013 koskevan taloudellisen tuoton korvaamisesta hylätään selvittämättömänä.

Sammaljärven osakaskunta velvoitetaan korvaamaan kommandiittiyhtiölle oikeudenkäyntikuluista arvolisäveroineen 12 334,83 euroa sekä asianosaiskuluista 1000 euroa. Lisäksi osakaskunta velvoitetaan maksamaan todistajalleen 180 euroa ja kahdella kantajan todistajalle 200 euroa kummallekin.

Perustelut

Oikeudessa käytiin tarkasti läpi Sammaljärven kalastuskunnan säännöt sekä kalastuslain ja yhteisaluelain ne kohdat, jotka liittyivät käsiteltävänä olleeseen tapaukseen. Jätän tämän asiakirjassa monisivuisen osuuden tällä kertaa suurelta osaltaan väliin.

Riidanalaisia asioita todettiin olevan neljä: 1) Onko ammattikalastajan esitys trooli yksiköimisestä tehty hänen omissa nimissään vai kantajan (kommandiittiyhtiö) edustajana? 2) Onko osakaskunnan päätös olla yksiköimättä troolia esityksestä huolimatta osakaskunnan sääntöjen tai kalastuslain vastainen? 3) Kuuluuko käräjäoikeuden toimivaltaa päättää kalastusoikeudesta osakaskunnan alueella, jos sen kokous ei ole sitä päättänyt jonkin pyydyksen osalta? 4) Onko osakaskunnan jäsenellä oikeus saada vahingonkorvausta, jos hän ei ole ammattikalastajana voinut kalastaa osakaskunnan vesialueella kokouksen jättäessä pyydysyksikköjen määrän lailliselle pyydykselle esityksestä huolimatta ja huomioiden osakkaan hallussa olleiden yksiköiden määrän?

Henkilötodistelu

Kantajan edustaja kertoi harjoittaneensa ammattikalastusta 40 vuotta, josta päätoimisena 15 vuotta. Vuonna 2013 kalastusta oli ollut todella vähän. Hän kertoi tulleensa osakaskunnan jäseneksi vuonna 2012 tehdyn kaupan yhteydessä, jolloin hän huomasi, että osakaskunnan säännöt ovat vanhoja. Kun hän vaati osakaskunnan vuosikokouksessa troolin yksiköimistä, hänen esityksensä hävisi äänestyksessä. Sen jälkeen hän teki asiasta oikaisuvaatimuksen, mikä hylättiin heinäkuisessa ylimääräisessä kokouksessa. Kantajalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nostaa kanne.

Oikaisukokouksessa tehtiin kantajan puolesta esitys siitä, että kantajalle myönnettäisiin troolauslupa ajalle 1.7. – 31.11.2013 hintaan 1000 euroa, mutta osakaskunnan hoitokunta ei hyväksynyt ehdotusta. Kalastaja tulkitsi asian niin, että troolikalastus oli kielletty osakaskunnan alueella.

Kantajan puolesta vaadittiin troolin yksiköintiä, jotta nähtäisiin riittävätkö hänen hallussaan olevat yksiköt kalastuksen harjoittamiseen. Yksiköinnin perusteena oli Suur-Saimaan käyttö- ja hoitosuunnitelma, jossa troolin yksikköjen määrä on 50.

Osakaskunnan puolesta tarjottiin tarjousmenettelyä, jota kantaja ei vastustanut. Ammattikalastaja kuitenkin vaati, että osakkaan piti saada kalastaa osakkaan oikeudella. Kantaja ei muistanut, käsiteltiinkö kokouksessa sitä, onko troolikalastus osakkaalle sallittua vai kiellettyä.

Kärsimänsä taloudellisen vahingon kantaja määritteli laskeneensa siten, että kuukaudessa olisi ollut vähintään 12 kalastuspäivää ja päiväsaalis on 300 kg muikkua. Keskimääräisen tuottajahinnan mukaan laskettu menetys on ollut vuonna 2103 arvonlisäveroineen 50 000 euroa. Kantajan troolaukseen käyttämät välineet maksavat noin 100 000 euroa venettä kohti. Kantaja omistaa 1,5 venettä.

Kantajalla on Sammaljärven osakaskunnan alueella kalastusta varten käytössään 8 omaa ja 50 luovutuksen kautta saatua pyydysyksikköä.

Hoitokunnan esitys troolauksen sallimisesta on tehty niin, että kalastus ei olisi mahdollista, kun huomioidaan luvalliset kuukaudet, kalastuskielto viikonloppuisin ja se, että iso osa vesialuetta ei kuulu esitettyyn suunnitelmaan. Kantaja ei voinut hyväksyä suunnitelmaa.

Vastaajan edustaja kertoi toimineensa osakaskunnan varapuheenjohtajana, kun riita-asiaa koskeva kokous pidettiin vuonna 2013. Ammattikalastaja esitti vaatimuksensa silloiselle puheenjohtajalle ja ilmoitti alkavansa troolata osakaskunnan vesillä. Hakemuksessa oli allekirjoittajana ammattikalastaja eikä siinä ollut mainintaa kommandiittiyhtiöstä. Todistaja ei ollut paikalla hakemusta jätettäessä.

Ensimmäinen kokous maaliskuussa 2013 ei ollut lainmukainen, koska kokouskutsuja ei oltu lähetetty osakkaille ajoissa. Siksi asiaa ei käsitelty juuri lainkaan. Varsinainen kokous siirtyi toukokuulle, koska vasta silloin saatiin virallinen vahvistettu osakasluettelo. Hoitokunta esitti troolauksen järjestämistä kilpailun perusteella. Ammattikalastaja ilmoitti, että ei hyväksi kilpailutusmenettelyä, vaan vaati osakkaan oikeudella vapaata kalastusoikeutta. Asiasta äänestettiin ja hoitokunnan esitys hyväksyttiin. Trooli jätettiin yksiköimättä, koska troolaus oli tarkoitus järjestää kilpailutuksen perusteella.

Osakaskunnan vesialue on kooltaan 2 500 ha ja Pajusaaren erilliset vesialueet noin 1000 ha. Siitä troolattavaa vettä on noin 70 %. Aikaisempina vuosina troolaus on ollut kokouksen päätöksellä kiellettyä. Troolaus oli tarkoitus hyväksyä vain toisella palstalla, koska toinen alue on jätetty virkistys- ja verkkokalastajien käyttöön.

Troolaus olisi hyväksytty 1.7.2014 alkaen, missä oli huomioitu norpan suojelu. Samalla alueella on verkkopyynti kielletty heinäkuun alkuun asti. Viikonloput olisi rajattu virkistyskalastukselle. Troolaus olisi sallittu perjantaisin puoliyöhön asti ja olisi voinut todistajan muistaman mukaan jatkua sunnuntaina, jotta maanantain markkinoille saataisiin kalaa.

Troolilupa annettiin yhdelle, jolloin osakkaalla on samanlainen oikeus hakea lupaa kuin muillakin. Hakumenettelyn vuoksi troolia ei yksiköity. Kun yksiköintiä ei tehdä, ei osakaskaan voi troolata yksikköperusteisesti.

Kantajan todistajana toiminut ympäristötieteiden tohtori kertoi tutkineensa Etelä‑saimaan kalakantoja ja väitelleensä vuonna 2001 tohtoriksi.

Vuonna 2013 Sammaljärven alueella on ollut tarvetta muikun kalastukselle, koska sen on ollut Saimaalla alikalastettua. Suur-Saimaan alueen pyydysyksiköistä on käytössä noin 25-30 %. Etelä-Saimaan muikkusaalis oli vuonna 2013 150 – 200 tonnia. Keskimääräinen saalis voi olla 10 kg/ha, jolloin noin 30 % muikkukannasta kalastetaan.

Suur-Saimaalta saanee huonoimmillaan vähintään 100 tonnia kalaa vuodessa ja huippuvuosina jopa 200 tonnia. Ammattikalastajat kalastavat yleensä sen verran mitä kalaa tilataan.

Kantajan toisena todistajana toimi kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja, joka on tehnyt kalatalouskeskukselle vuosia 2010-2020 koskevan Suur-Saimaan käyttö- ja hoitosuunnitelman. Ensimmäisen vastaavan suunnitelman todistaja teki vuonna 1993, josta lähtien suunnitelmassa on ollut maininta siitä, että troolauksen pyydysyksikkömäärä on 50. Viimeksi laadittu suunnitelma hyväksyttiin kokouksessa, jossa Sammaljärven osakaskunnan edustaja ei ollut paikalla.

Ely-keskus tarkistaa osakaskuntien uudet säännöt. Jos siellä ei ole 50 yksikköä troolille, Ely-keskus ei hyväksy sääntöjä. Kalatalousviranomainen on vuodesta 2001 lähtien katsonut, että troolille riittää 50 yksikköä. Kalastuslain mukaan osakaskunnan pitää ottaa uudet säännöt käyttöön ja trooli on yksiköitävä.

Vastaajan todistajana toimineen kalatalousneuvojan työhön kuuluu toiminta osakaskuntien vesialueilla ja yhteistyö ammattikalastajien kanssa. Työnsä ohella hän toimii isännöitsijänä viidessä osakaskunnassa (pitäisikö olla: kalastusalueella?).

Troolia ei ole mallisääntöihin juuri yksiköity, koska kyseistä kalastusmuotoa ei ollut Saimaalla 1980-luvulla. Nykyiset säännöt tehdään lähinnä peruskalastusta (verkko ja katiska) varten. Ely-keskus ei ole ottanut kantaa sääntöihin, joissa troolia ei ole yksiköity, vaan säännöt on hyväksytty sellaisenaan. Jos troolausta ei ole yksiköity säännöissä, on asia voitu ratkaista tarjousten perusteella tai kiintiöimällä. Joskus on tehty myös vuokrasopimuksia.

Troolauslupaa koskeva tarjouskilpailu ei ole harvinaista, sillä sitä on käytetty Savonlinnan seudulla paljon. Korkein hinta vuosiluvalle on ollut 5000-8000 euroa ja keskihinta 1000-2000 euroa vuodessa. Kalakanta vaikuttaa hintaan. Suositukseksi on laskettu, että esimerkiksi Pihlajavedellä yksi trooli edellyttää 1000-2000 hehtaarin vesialuetta. Lupia ei voida myöntää rajattomasti.

Kalastuslain mukaan kaikki pyyntivälineet ovat tasavertaisessa asemassa ja osakaskunnan tehtävä on niiden yhteensovittaminen. Jos jollakin alueella on verkko, siellä ei voi uistella eikä troolata. Osakaskunta voi tehdä kalastusta koskevia rajoituksia ja asettaa luvalle ehtoja.

Pyydysyksiköitä määrättäessä verkko on yleensä perusyksikkö, johon muita pyydyksiä suhteutetaan. Troolin yksiköinti ei välttämättä vastaa sen pyyntitehoa. Sammaljärvellä verkko (pitäisikö olla: nuotta?) on 30 yksikköä. Troolin pyyntiteho on nuottaan verrattuna moninkertainen vetoalueesta riippuen. Troolisaalis on helposti 500-1000 kg kerralta, paremmilla alueilla enemmänkin. Nuotan vedossa ollaan yleisesti tyytyväisiä 500 kilon saaliiseen.

Troolien yksikköluku on ollut Savonlinnan seudulla yleisimmillään ehkä 140 yksikköä. Jos nuotta on Sammaljärven vesillä 30 yksikön arvoinen, tulisi troolin olla siellä 150-200 yksikköä.

Troolia ei tarvitse yksiköidä, vaan sillä kalastaminen voidaan järjestää muilla tavoin, eikä kyseessä ole tietyn kalastusmuodon syrjintä, koska kaikilla on oikeus osallistua tarjouskilpailuun. Kalastuslupia ei aina voida myöntää kaikille halukkaille, vaikka hakija olisi osakaskin. Kalastuskiellot jonkin pyydyksen osalta olisi kuitenkin perusteltava.

Johtopäätös

Asiassa on riidatonta, että kantajana toiminut kommandiittiyhtiö on Sammaljärven osakaskunnan jäsen ja ammattikalastaja on yhtiön vastuunalainen yhtiömies. Kalastaja on tehnyt 28.11.2012 päivätyn vaatimuksen kaikkien kalastuslaissa käytettävien pyyntivälineiden yksikköarvon määrittämiseksi ja että määrittämisessä tulisi käyttää Suur-Saimaan käyttö- ja hoitosuunnitelmaa. Osakaskunnan alueella ei ole aikaisemmin harjoitettu troolikalastusta. Kun Esitys otettiin käsiteltäväksi kokouksessa 26.5.2013, on edustajien pitänyt mieltää, että ammattikalastaja on tehnyt sen kommandiittiyhtiön laillisena edustajana.

Kantaja on 11.6.2013 vaatinut osakaskunnan osakkaana troolauksen sallimista rajoituksetta ilmoittaen, että hänellä on käytössään riittävästi tarvittavia pyydysyksiköitä, joita Suur-Saimaan kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaan tarvitaan 50, ja että osakaskunnan 26.5.2013 tekemä päätös loukkaa osakkaiden yhdenvertaisuutta.

Osakaskunta on ylimääräisessä kokouksessaan 10.7.2013 päättänyt, että troolipyyntiä ei sallita ja troolia ei yksiköidä. Päätöstä ei ole perusteltu.

Osakaskunnan puolesta on vedottu siihen, että ylimääräisessä kokouksessa ei ole ollut tarkoitus kieltää troolipyyntiä vaan kilpailuttaa se, minkä vuoksi troolia ei yksiköity. Kokouksen päätöksellä ei voida kuitenkaan rajoittaa jäsenen oikeutta kalastaa laillisella pyyntivälineellä jättämällä se yksiköimättä.

Vastaaja on jättämällä troolin yksiköimättä tosiasiallisesti estänyt osakkaalta laillisen pyyntivälineen käyttämisen millään tavoin asiaa hyväksyttävästi perustelematta. Osakaskunnan päätös loukkaa osakkaiden yhdenvertaisuutta harjoittaa kalastusta sen vesialueella.

Kalastuslain 5 §:n ja yhteisaluelain 7 §:n perusteella käräjäoikeuden toimivaltaan ei kuulu päättää kalastuksen harjoittamisesta osakalaskunnan vesialueella. Vaatimus troolipyynnin sallimisesta rajoituksetta jätetään siksi tutkittavaksi ottamatta.

Käräjäoikeudelle ei kuulu kalastuslain 612 §:n mukaan osakaskunnan kokoukselle määrättyä toimivaltaa päättää pyyntivälineiden määristä tai yksikköarvoista, vaikka osakaskunta ei olisi tehnyt niistä päätöstä kalastuslain edellyttämällä tavalla osakkaan vaatimuksesta. Vaatimus troolin yksiköinnistä jätetään tuomioistuimen toimivaltaan kuulumattomana tutkittavaksi ottamatta.

Osakaskunta voi järjestää kalastusoikeutta vesialueellaan esimerkiksi vuokraamalla sitä kalastuslain 15 §:n perustuen siten, että se asetta sille rajoituksia ja ehtoja koskien henkilöitä ja yhteisöjä, jotka eivät ole osakaskunnan jäseniä tai joilla muuten ei olisi oikeutta kalastaa alueella. Lainkohdan nojalla ei kuitenkaan voida rajoittaa osakaskunnan jäsenen omistukseen perustuvaa oikeutta kalastaa laillisella pyyntivälineellä osakaskunnan vesialueella. Tätä varten osakaskunnan edustajiston on määriteltävä pyydyksiä koskevat yksikkömäärät osakaskunnan kokouksessa erityisesti, jos jäsen tekee siitä esityksen.

Taloudellisen vahingon korvaaminen

Ratkaisussaan käräjäoikeus pohti todistajien lausunnoissa ilmenevää ristiriitaa koskien troolin yksikkömäärää. Kantajan todistajan mukaan yksikkömäärä voisi olla 50 yksikköä, mutta vastaajan todistajan mukaan määrä on ollut Savonlinnan seudulla yleisimmillään 140 yksikköä. Todistajien kertomusten perusteella on jäänyt epäselväksi, olisiko kantajalla ollut riittävästi yksiköitä troolilla kalastamista varten tai olisiko kantaja voinut saada niitä lisää vuokraamalla tai muulla tavoin, mikäli osakaskunnan kokous olisi päättänyt kantajan esityksestä troolin yksikkömäärästä.

Kantajan vaatimus taloudellisen vahingon korvaamisesta hylätään.

Oikeudenkäynti- ja asianosaiskulujen korvaaminen

Vastaaja on hävinnyt kannetta koskevan pääasian koskien troolin yksiköintiä ja se on velvollinen korvaamaan kantajan vaatimista oikeudenkäyntikuluista kaksikolmasosaa ja asianosaiskuluista puolet vaaditusta määrästä.

———-

Kirjoittajan mielipide

Tämän ja monen muun oikeudenkäyntipöytäkirjan lukemisen jälkeen alkaa kupletin juoni näyttää siltä, että osakkaan kalastusoikeuden rajoittaminen on käytännössä vaikeaa, ellei osakas itse ”alistu” yhteisesti tehtyihin enemmistöpäätöksiin. Ongelmana on etenkin troolin ylivoimainen kalastusteho esimerkiksi verkkoon verrattuna, mikä aiheuttaa ongelmia kalastusoikeuksien jakamisessa oikeudenmukaisesti osakkaiden kesken.

Näin maallikkona alkaa väkisinkin pohtia niitä tuhansia valtakunnassa tehtyjä osakaskuntien päätöksiä, joissa myös osakaskuntien jäseniltä kielletään esimerkiksi iskukoukkukalastus tai asetetaan vaikkapa verkkojen solmuvälirajoituksia. Loukkaavatko alamittaisten kuhien suojelemiseksi tehdyt rajoitukset ahvenen verkkokalastusta harjoittavien osakkaiden laillisia oikeuksia? Toivottavasti eivät!

Luvattomasta kalastuksesta sentään rangaistaan myös osakaskunnan jäsentä, mikä käy ilmi muun muassa edellisestä blogistani.

Lainkiemurat ja niiden tulkinta on mystistä touhua, vaikka lakien tulisi olla niin helposti ymmärrettäviä, ettei tavallisesta kalastuksen harrastajasta tai satunnaisesta osakaskunnan jäsenestä tulisi ainakaan vahingossa lainrikkojaa.

Lakiasioissa ei voi kuitenkaan vedota tietämättömyyteen. Meidän kaikkien on noudatettava kaikkia voimassa olevia lakeja ja asetuksia, vaikka emme niiden sisältöä tuntisikaan ja vaikka emme tietäsi edes niiden olemassaolosta.

On mielenkiintoista seurata, kuinka lähitulevaisuudessa kokonaan uudistuva kalastuslainsäädäntö  muuttaa käytäntöjä kalavesillä ja kalastuksesta päättävien ratkaisuja.

16.11.2014 klo 16:30: Muutettu kirjoittajan mielipiteen ensimmäistä kapppaletta.