Toimelias talkooporukka pisti hihat heilumaan 4.10.2014 ja kunnosti Savitaipaleella Kuolimosta Saimaaseen laskevaa Kärnänkoskea taimenten häähuoneeksi.

Kunnostus tehtiin pääosin käsityönä

Kunnostus tehtiin pääosin käsityönä

Nieriöistään kuuluisa Kuolimo laskee Saimaaseen kahta uomaa pitkin, jotka molemmat ovat tai ainakin ovat olleet tärkeitä järvitaimenen lisääntymisalueita. Koskista tunnetumpi ja selvästi isompi on Partakoski, mutta vajaan parin kilometrin päässä siitä Savitaipaleelle päin soliseva Kärnänkoski ansaitsee myös huomiota. Kummankin kosken poikastuotanto on viime aikoina ollut valitettavan kaukana siitä mitä ne voisivat parhaimmillaan olla.

Syitä luonnossa lisääntyvien taimenten alennustilaan en ryhdy nyt tarkemmin ruotimaan. Pääsyyllinen on toki helppo nimetä: homo sapiens.

Kärnänkosken kunnostus on vain pieni osa laajasta Kaakkois-Suomen aluella vireille pantua Kaakon jokitalkkarit -hanketta, johon kuuluu laajoja kunnostustöitä mm. Summa-, Vehka- ja Virojoella. Projektia hallinnoi ja vetää Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry yhdessä Kymenlaakson Kalatalouskeskuksen kanssa. Hankkeen keskeisimmiksi rahoittajiksi mainitaan Kaakkois-Suomen Ely-keskus, Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kalastusalueet, Rapala-rahasto sekä Tuuliaisen säätiö. Suuri merkitys on myös vastikkeettomalla työllä eli talkoilla. Käytännön Jokitalkkarina toimii iktyonomi Manu Vihtonen.

Manu Vihtosen laatimassa Kärnänkosken kunnostussuunnitelmassa todetaan, että vaeltavan järvitaimen luonnonlisääntymisen tilanne on Kaakkois-Suomen Saimaan puoleisessa vesitössä huono. Vaikka taimen kutee ajoittain Kärnäkoskessa, on poikastiheys sähkökoekalastusten perusteella hyvin vähäinen. Esimerkiksi 11.9.2013 suoritetussa koekalastuksessa tavattiin vain yksi 5-grammainen taimenenpoikanen, vaikka suuret taimenet kutivat alueella syksyllä 2012. Muita koekalastuksissa havaittuja lajeja ovat olleet ahven, made ja kivisimppu.

Kunnostustöitä suoritettiin Kärnänkosken ylittävän maantiesilla tienoilla. Koskialuetta on aikanaan perattu paikalla yhä olevan, mutta käytöstä jo poistetun pienen myllyn tarpeisiin. Perkaamisesta huolimatta koski tarjoaa kunnostettuna merkittävän lisääntymisalueen virtakutuisille kaloille. Rakenteista päätellen mylly ei ole toimiessaankaan estänyt kalojen nousua samaan tapaan kuin nykyiset sähkövoimaloiden poikkipadot.

Kunnostustöiden järjestäjinä toimivat Koskein ja Ratasalon osakaskunnat. Paikallisten kalamiesten lisäksi kiitettävän runsaslukuiseen talkooporukkaan kuului jäseniä myös Lappeenrannan perhokalastajista, Etelä-Karjalan luonnonsuojeluyhdistyksestä ja Saimaan lohikalayhdistyksestä. Työnohjaajana toimi iktyonomi Manu Vihtonen.

Itse vierailin paikalla vain kiireen selässä ohikulkumatkalla, mutta vaikutuin upeasta luontokohteesta ja vakuutuin hankkeen mielekkyydestä.

Manu Vihtonen Kärnänkosken maisemissa

Manu Vihtonen Kärnänkosken maisemissa

Kunnostustyö tehtiin käsityönä lapioita ja rautakankia käyttämällä. Seulottu luonnonsora ja kivet oli tuotu paikalle jo aikaisemmin ja materiaali siirrettiin koskialueelle kottikärryillä ja ämpäreillä. Vedessä liikkuttiin vain kahlaamalla. Vain maantien kohdalla soraa kipattiin nopeasti traktorin etukauhasta, että maantiellä liikkuminen saatiin minimoitua.

Kunnostustöillä ei aiheuteta vesilain 3 luvun 2 ja 3 §:ssä tarkoitettujan muutoksia ja seurauksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että töillä ei vaikuteta puron virtaamaan eikä yläpuolisen Kuolimon pinnankorkeuteen. Kunnostus ei myöskään heikennä Kuolimon Natura-arvoja eikä vaikuta haitallisesti Kärnänkosken myllyn kiinteistöön eikä ranta-alueisiin.

Kunnostuksen jälkeen suoritetaan hydrologiset mittaukset, tarkkaillaan kutua ja syksyn vesitilannetta sekä suoritetaan sähkökoekalastus elo-syyskuussa 2015.

Kaakkois-Suomessa tehdään hyvää työtä uhanalaisten vaelluskalakantojen hyväksi. Tämän esimerkin ja talkoohengen toivoisi tarttuvan muihinkin ja leviävän maanlaajuiseksi kansanliikkeeksi.