Troolausta harjoittava ammattikalastaja vaatii Sammaljärven osakaskunnalta vuosikokouksen päätösten kumoamista ja suuria korvauksia pyytämättä jääneistä saaliista.

Troolipari Solkein vesillä Troolipari Solkein vesillä. Kuva: Solkein osakaskunta.

Sain heinäkuun puolivälissä sähköpostia Taipalsaaren kunnan alueella toimivan Sammaljärven osakaskunnan puheenjohtaja Matti Marttiselta, joka antoi tilannekuvauksen jupakasta, johon hänen edustamansa taho on joutunut.

Ensinnäkin Marttinen ihmetteli sitä, miksi taannoisessa Solkein ja troolaajan välisissä oikeudenkäynneissä mainittiin nimeltä vain yksi ammattikalastaja, vaikka kalastaja harjoitti ns. paritroolausta yhdessä toisen ammattikalastajan kanssa. Kun Marttinen oli kysellyt asiasta, niin oli selvinnyt, että ilmeisesti kukaan ei ollut kiinnittänyt asiaan huomiota eikä poliisitutkinnassakaan kaiketi oltu ymmärretty pyynnin toimintaperiaatetta. Sammaljärven osakaskunta oli joutunut tekemisiin juuri tämän toisen ammattikalastajan kanssa.

Sammaljärven osakaskunnan vesialueet sijaitsevat Taipalsaaren kunnan pohjoislaidalla naapureinaan Kyläniemen osakaskunta sekä Peltoin ja Saikkolan osakaskunnat. Kahden viimeksi mainitun, kuten Sammaljärvenkään, alueilla ei ole koskaan troolattu. Sammaljärven osakaskunnan vesialueen koko on noin 2500 hehtaaria ja se koostuu kahdesta erillisestä palstasta. Osakaskunnalla on 5000 yksikköä, joista aktiiviseen käyttöön on jaettu 4000 yksikköä. 

Ammattikalastaja on Marttisen mukaan hankkinut Ristiinasta haltuunsa alueen, joka on rekisteröity tilaksi, ja sen kautta kalastajan yritys osti lappeenrantalaiselta liikemieheltä 1/210-osan entisen Suur-Saimaan lomakylän vesialueen oikeuksista. Näin ammattikalastaja sai haltuunsa 1/5000-osan Sammaljärven vesiosuudesta, mikä oikeuttaa noin 1,04:ään yksikköön.

Kalastajan saatua lainhuudot valmiiksi hän vaati osakaskunnalta kalastuslaissa sallittujen pyydysten yksiköintiä ja troolin yksiköimistä Suur-Saimaan kalastusalueen ohjeistuksen mukaisesti 50 yksikön suuruiseksi. Osakaskunta teki vuosikokouksessaan päätöksen troolauksen järjestämisestä kilpailutusmenetelmällä yhdelle troolille osakaskunnan pohjoiselle vesialueelle vuoden 2013 ajaksi. Ammattikalastaja ehdotti vapaata troolausta osakkaan oikeudella. Äänestyksessä osakaskunnan kanta voitti selvin numeroin. Myös kalastajan vaatimus troolin yksiköimiseksi katsottiin tarpeettomaksi, koska troolaus oli järjestetty kilpailuttamalla, ja siitäkin äänestettäessä osakaskunnan kanta voitti.

Kokouksen jälkeen ammattikalastaja esitti kirjallisen ehdotuksen sopimukseksi lähes vapaasta troolausoikeudesta vuoden 2013 ajaksi. Hoitokunta ei siihen suostunut. Seurasi oikaisuvaatimus ja ylimääräinen kokous, joka piti vuosikokouksen päätökset voimassa. Sen jälkeen kalastaja haastoi osakaskunnan käräjäoikeuteen kokousten päätöksistä.

Osapuolet ovat laatineet vastineitaan asianajajiensa välityksellä ja asiasta on käyty läpi kaksi valmistelevaa istuntoa ilman ratkaisua. Vuoden 2013 troolausoikeuden kilpailutus jäi osakaskunnalta toteuttamatta, koska toimijat olettivat, että kilpailutusta ei voi järjestää, koska asia on viety käräjäoikeuteen. Vuonna 2014 osakaskunnan vuosikokous teki uuden kilpailutuspäätöksen, jolloin ammattikalastajan asianajaja vaati uudet päätökset käsiteltäväksi samassa oikeudenkäynnissä.

Ammattikalastaja vaatii kanteessaan Sammaljärven osakaskunnan vuosikokouksen päätösten kumoamista ja troolin yksiköimistä, johon oikeus ei (Marttisen sanojen mukaan) ota kantaa aiemman Solkein tapauksen päätöksen perusteella. Lisäksi kalastaja vaatii osakaskunnalta korvauksena 50 000 euroa vuoden 2013 ja toiset 50 000 euroa vuoden 2014 osalta.

Osakaskunta kilpailutti troolauksen vuodelle 2014 ja sai kaksi tarjousta, joita korkeamman tarjouksen tehneen kanssa tehtiin sopimus kuluvalle vuodelle.

Oikeudenkäynnin pääkäsittely on Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa Lappeenrannassa 20.8.2014 klo 9.00 alkaen.

——

Kirjoittajan ajatuksia

Olen viime vuosina silloin tällöin kirjoitellut kalastusoikeuksiin liittyvistä asioista, koska laillisuus- ja oikeudenmukaisuusasiat jostain syystä herättävät aina mielenkiintoni. Ja kun kyse on kotivedestäni Saimaasta, on vaikeneminen vaikeaa.

Ensiksikin haluan korostaa, että en missään nimessä vastusta ammatti- enkä muutakaan kalastusta. Kalastus on tärkeää, paitsi terveellisen ravinnon hankkimiseksi, myös virkistysarvojensa vuoksi. Maksavilla asiakkailla on oikeus saada kohtuulliseen hintaan terveellistä kotimaista kalaa. Ja harrastus- ja kotitarvekalastajilla on oikeus kalastaa myös Saimaalla.

Saimaan erikoisluonne on kuitenkin johtanut ristiriitoihin, joiden selvittäminen ei ole niitä helpoimpia tehtäviä. Samassa sopassa ovat herttaisen sekaisin vesialueiden omistajien velvollisuudet ja oikeudet päättää kalastuksesta alueillaan, ammattikalastajien oikeudet harjoittaa ammattiaan taloudellisesti kannattavalla tavalla, yleiskalastusoikeudet, uhanalaiset kalalajit, norppa, kalastuslainsäädäntö, tutkimus, matkailu ja koko Saimaan alueen julkisuuskuva.

En itse omista oikeuksia millekään vesialueelle, mutta jos omistaisin yhden kalastusyksikön, saisin sillä oikeuden kalastaa yhdellä yksiköllä. Se merkitsisi kai yhtä tavallista 30 m pitkää verkkoa tai ehkä paria katiskaa. Lisäksi voisin mahdollisesti lunastaa osakaskunnalta 2-4 kpl lisäyksiköitä, jos niitä olisi myynnissä. Rajallinen mielikuvitukseni ei riitä ymmärtämään, miten ihmeessä voisin vaatia rajoittamatonta kalastusoikeutta, jos osakaskunta ei halua sallia sitä alueellaan.

Toimiessani 90-luvulla erään osakaskunnan sihteerinä kirjasin kaikenlaisia päätöksiä, joita kukaan ei koskaan kyseenalaistanut. Kielsimme muun muassa säännöllisesti iskukoukkukalastuksen, vaikka sitä ei ole kalastuslaissa kielletty. Teimmekö väärin? Säätelimme myös käytettävien verkojen määriä ja harvuuksia, vaikka niitäkään ei ole lailla rajattu. Teimmekö väärin? Päätimme rauhoittaa tiettyjä alueita pyydyskalastukselta, vaikka laki ei siihen velvoita. Teimmekö siinäkin väärin?

Ymmärrän ja pidän oikeana, että ammattikalastajan oikeudet menevät meidän tavallisten tyhjänpyytäjien oikeuksien ohi. Eihän ammattikalastuksesta tule mitään ilman riittävän laajoja vesialueita. Jos useista lähes erillisistä altaista koostuva Saimaa olisi yksi yhtenäinen järviallas, olisi ratkaisu paljon helpompi. Ammattikalastajat voisivat tahkota selkävesiä ja kotitarvekalastajille riittäisi suojaisempia rantavesiä.

Monet ihmettelevät syystäkin sitä, että sisävesien ammattikalastusta ei käytännössä säädellä viranomaistaholta juuri millään tavalla. Sisävesille ei ole säädetty esimerkiksi saaliskiintiöitä. Pyyntiä rajoittavat vain olosuhteet ja taloudelliset seikat – ja paikoin itsepintaiset osakaskunnat. Kaikkia karikoita ja matalia perävesiä ei onneksi voi troolata tyhjiksi, ja väljemmilläkin vesillä kalakannan hupeneminen tekee kalliista tehopyynnistä kannattamatonta. Mutta riittääkö tällainen ”automaattinen” säätely pitämään kalakannat kaikkia osapuolia tyydyttävällä tasolla? Kai kalaveden omistajallakin on oikeus saada vesiltään kohtuullinen saalis kohtuullisin pyyntiponnistuksin?

Lyhytikäinen ja valtavan lisääntymispotentiaalin omaava muikku on laji, joka hyödyntää kai kaikista Saimaan kaloista tehokkaimmin vesistön ravinteita. Totta on sekin, että kalaveden tuottavuus pysyy hyvänä, jos muikkua kalastetaan riittävän voimaperäisesti, jolloin jäljelle jääville kaloille jää riittävästi ravintoa ja ne kasvavat kunnolla ja pysyvät terveinä.

Harkitsematon väärässä paikassa ja väärään aikaan suoritettu troolaus voi kuitenkin aiheuttaa myös vahinkoa muikkukannalle. Jos hottamuikku menee juuri ja juuri läpi troolin perästä, se menettää helposti suomuja ja kuolee nopeasti. Ilmiö on havaittavissa troolien perässä kuhisevista lokkiparvista; helppoa ruokaa on tarjolla. Tulevaisuuttaan turvaava ammattikalastaja malttaa silloin odottaa kalojen kasvamista järkevään pyyntikokoon.

Kaiken kaikkiaan yksi Saimaan ammatti- ja kotitarvekalastuksen ongelmista on jumittuminen nykyisten pyyntivälineiden ja -menetelmien käyttöön. Eräille ammattikalastajille kelpaa vain troolaaminen ja monet kotitarvepyytäjät haluavat käyttää vain verkkoja. Etenkin silmällä pyytävät havakset ovat ongelmallisia, koska niihin jää väkisinkin myös alamittaisia, uhanalaisia ja rauhoitettuja kaloja (järvilohi, taimen, nieriä ja harjus) – ja ikävä kyllä joskus myös norppia.

Nyt jos koskaan olisi korkea aika kehittää muitakin pyydyksiä kuin verkkoja. Ely-keskukset voisivat rahoittaa vaikkapa sellaisen hankkeen, jossa kehiteltäisiin jokamieskäyttöön soveltuvia nuottia, kurenuottia ja rysiä. Nuotillahan esi-isämmekin Saimaan hopeista viljaa korjasivat.