Maamme uhanalaisimmalla kalalla on vielä toivoa, sillä istutetut Saimaan nieriät ovat todistettavasti lisääntyneet luonnossa.

Nieriäemon lypsyä Kuolimolla marraskuussa 2013

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tuoreen tutkimuksen (Irma Kolari ja Esa Hirvonen, 2013) mukaan vastakuoriutuneina istutetut Saimaan nieriän poikaset selviytyvät jostakin syystä paremmin kutukypsyysikään asti kuin 1-2-vuotiaiksi kasvatetut poikaset. Lisäksi vastakuoriutuneina istutetut poikaset säästyivät huomattavasti paremmin nieriöitä yleisesti vaivaavilta silmäsamentumilta ja Diplostomum-loistartunnoilta.

Tutkimuksessa arvioitiin myös nieriäistutusten taloudellisuutta laskemalla Länsi-Saimaalle eri-ikäisinä istutettujen nieriöiden suhteellinen eloonjäänti nieriäpalautusten perusteella. Lukemat ovat vastakuoriutuneina istutettujen nieriänpoikasten puolella lähes murskaluvuin.

Vastakuoriutuneina istutetut poikaset selvisivät luonnossa vähintään 40 cm mittaisiksi yhtä hyvin kuin 1-vuotiaana istutetut. Ja koska yhden 1-vuotiaaksi kasvatetun poikasen hinnalla saa yhdeksän vastakuoriutunutta, ei vaihtoehtojen välillä tarvitse paljon päätä raapia.

Eikä suuremmistakaan poikasista ole juuri taloudellista hyötyä. Koska kuusi vastakuoriutunutta poikasta tuottaa tutkimuksen mukaan saman verran vähintään 40 cm mittaan kasvavia kaloja kuin yksi 2-vuotias istukas ja koska yhden 2-vuotiaan hinnalla saa 34 vastakuoriutunutta, on vastakuoriutuneiden nieriänpoikasten ”taloudellinen hyötysuhde” lähes 6-kertainen 2-vuotiaisiin poikasiin verrattuna.

Vuosina 2002-2012 tehdyn tutkimuksen koealueina olivat Yöveden itäosat läntisellä Saimaalla ja Kolovesi.

Länsi-Saimaan Lehtisenselälle, Ruununveteen ja Tammoveteen istutettiin nieriöitä vuosina 2006-2006 vastakuoriutuneina (390 000 kpl, keskipaino noin 0,15 g), 1-vuotiaina (10 400 kpl, 10-14 g, 11-13 cm) ja 2-vuotiaina (2613 kpl, 90-120 g, 23-26 cm).

Kolovedellä vastaavat istutusmäärät olivat 118 400, 5 086 ja 600 kpl. Lisäksi Koloveden Metsoselkään istutettiin noin 72 400 kpl hedelmöitettyä mätiä.

Mäti ja vastakuoriutuneet poikaset merkittiin alitsariinivärjäyksellä, joka jättää pysyvän merkin otoliittiin eli kalan kuuloluuhun, ja jatkokasvatetut poikaset polttomerkillä tai rasvaeväleikkauksella.

Kummankin tutkimusalueen lähivesiin istutettiin sopimuskasvatusvaroin nieriöitä, joista osa vaelsi tutkimusalueelle. Länsi-Saimaan Ruokoveteen ja Tammoveteen istutettiin 23 544 kpl 1-vuotiaita ja 2 004 kpl 2-vuotiaita nieriöitä. Kokoveden selille istutettiin puolestaan 2 950 kpl 2-vuotiaita poikasia.

Istutustuloksia tarkkailtiin keräämällä saalisnäytteitä paikallisilta kalastajilta ja tutkijoiden omilla koekalastuksilla. Nieriän kutuaikainen pyynti aloitettiin Kolovedellä syksyllä 2009 ja sitä jatkettiin molemmilla alueilla vuosina 2010-2012. Vastakuoriutuneina istutetut nieriät selvisivät molemmilla tutkimusalueilla vanhemmiksi kuin 1- tai 2-vuotiaina istutetut. Erikoisen selvästi tämä näkyy sukukypsyysikään (5-6 vuotta) asti eläneiden yksilöiden kohdalla, sillä paria poikkeusta lukuun ottamatta kaikki sukukypsinä saadut nieriät oli istutettu vastakuoriutuneina.

Yksi tutkimuksen tavoitteista oli uuden emokalaston luominen. Sukutuotteita saatiin vuosina 2009-2012 yhteensä 54 emokalalta, jotka olivat käyneet läpi luonnonvalinnan vaiheen. Lisää emokaloja kuitenkin tarvitaan, sillä jo kolmanteen laitospolveen edennyt entinen emokalasto alkaa olla yli-ikäinen.

Luonnossa syntyneiden Saimaan nieriöiden sukutuotteita on viime aikoina saatu talteen vain Kuolimolta, jossa viime syksyn laajamittaisen rysäpyynnin yhteydessä lypsettiin seitsemän nieriänaarasta, mutta valitettavasti ei yhtään koirasta.

Tutkimuksen rohkaisevin tieto on se, että vastakuoriutuneina istutetuilla nieriänpoikasilla on mahdollisuus selviytyä kutukypsään ikään asti. Rantavesiin istutetut pienpoikaset näyttävät selviytyvän oletettua paremmin ahventen, mutujen ja muiden petojen saalistukselta. Toisaalta nieriän poikasten alkuvaiheen elinalueita järvessä ei vielä täysin tunneta.

Tutkimuksessa paljastui myös Saimaan nieriän luonnollinen lisääntyminen muuallakin kuin Kuolimolla. Ruokovedeltä saatiin näytteiksi viisi 2-3-vuotiasta luonnossa syntynyttä nieriää, jotka olivat peräisin vuosiluokista 2007 ja 2008. Niiden emot olivat todennäköisesti 2000-luvun alussa Ruokoveteen istutettuja sopimuskasvatuskaloja.

Vaikka Saimaan nieriä on nyt Vuoksen vesistössä täysin rauhoitettu vuoden 2014 alusta alkaen, sen suurin uhka taitaa jatkossakin olla kalastus. Nieriät näet takertuvat herkästi havaspyydyksiin. Erityisen turtaa jälkeä tekevät ihka tavalliset muikkuverkot: pahin kuulemani tapaus oli vuosia sitten 26 nieriänpoikasta yhdessä ainoassa verkossa.

RKTL:n tutkimuksen mukaan 1-2-vuotiaina istutetuista kaloista jäi eniten pyydyksiin 2-vuotiaita yksilöitä ja vastakuoriutuneina istutetuista 3-4-vuotiaita. Edes harvojen verkkojen käyttäminen ei välttämättä säästä nieriänpoikasia, sillä ne takertuvat helposti kiinni hampaistaan kaikenkokoisiin lankapyydyksiin.

Kaikilta kalastajilta vaaditaan nyt malttia nieriäalueilla tapahtuvassa kalastuksessa. Jos nieriöitä alkaa rimpuilla uistimissa tai virua pyydyksissä, on syytä suunnata muille vesille. RKTL:n tutkimusraportissa mainitaan, että troolistakin sivusaaliina tulleen nieriän vapauttaminen vahingoittumattomana on mahdotonta.

Nieriäalueilla toimivat kalastusalueet ja osakaskunnat tekisivät hienon työn, jos rauhoittaisivat edes osia tärkeimmistä nieriävesistä ja säätelisivät järkevästi niiden läheisyydessä tapahtuvaa kalastusta.

Lisää mielenkiintoista tietoa muun muassa nieriän kasvunopeudesta ja sukukypsien kalojen kokoeroista voi lukea RKTL:n verkkosivulta, josta voi ladata koko tutkimuksen pdf-muodossa. Myös painettu versio on saatavilla.

Kirjoittanut: Ari Manninen 29.1.2014 10:48:55