Metsän pienimmät, nimittäin makoisat marjamme ja ruokaisat sienemme, saavat kalastajankin mielenkiinnon kohteen vaihtumaan vesiltä puiden siimekseen.

Mustikkametsässä

”Valtaosa marjasadostamme mätänee metsiin!”, kuluu luonnonvarojemme käytöstä huolestuneiden jokavuotinen huudahdus. ”Ulkomaalaiset poimijat rohmuavat kaikki marjamme!”, valittaa vielä äänekkäämpi taho toisaalta. Vähänkin asioita ajatteleva haistaa tässä jonkinlaisen ristiriidan, ainakin eturistiriidan.

Eräs etelä-savolainen marjanjalostaja, joka on tähän päivään mennessä ostanut sisään jo 30 tonnia mustikkaa, kertoo 80 – 90 % marjoista tulevan ulkomaisilta poimijoilta. Kerääjät ovat olleet lähinnä venäläisiä ja ukrainalaisia poimijoita, jotka ovat vapautuneet mansikka- ja vadelmapelloilta metsiin. Kotimaisilta poimijoiltakin marjaa ostettaisiin samaan malliin, mutta he eivät ole tänä vuonna innostuneet läheskään viime kesän tavoin.

Ilman ulkomaisia marjanpoimijoita marjanjalostajat olisivat kerta kaikkiaan pulassa. Suomalaiset poimijat saattaisivat toki jossain määrin aktivoitua, jos marjoista maksettaisiin huomattavasti enemmän kuin nykyisin, mutta se taas nostaisi tuotteiden hinnat pilviin ja kuihduttaisi markkinat. Asiakkaat saattaisivat vaihtaa terveelliset ja lisäaineettomat metsämarjamme tuontituotteisiin.

Ennätysmustikka?

Kuka on mitannut suuremman luonnossa kas-
vaneen mustikan, huutakoon ”hep!”

”Miksi elintasoaan valittavat ja työttömät eivät hanki verotonta tuloa metsistä?”, ihmetellään jatkuvasti lehtien lukijanpalstoilla. Iänikuinen, mutta kerrassaan hyvä kysymys. Tavallinen kesäterassilta heitetty vastaus kuuluu, että millä sitä kaupunkilainen pääsisi taloudellisesti kannattavalla tavalla metsään niitä marjoja poimimaan. Ja pitkä huikka perään.

Seli seli, silkkaa saamattomuutta ja laiskuutta. Lähes kaikilla työttömilläkin on jonkinlainen kulkupeli, useilla oma autokin, tai ainakin jollakin samassa tilanteessa olevalla kaverilla on sellainen. Kun kimppakyyti on ratkaisu työssäkäyvien kulkemiseen, niin toimii se työttömilläkin. Mainio ratkaisu on myös lyöttäytyä yhteen vaikkapa jonkun tutun autoilevan eläkeläisen kanssa. Tässä ihan oikeaa sosiaalisuutta, myös somelaisille.

Ammattimainen marjanpoiminta ei ole mikään vähäpätöinen juttu, kannattaahan sitä tulla Suomeen asti harjoittamaan jopa maapallon toiselta puolelta. Ja kausi on pitempi kuin moni uskoisikaan. Kun aloittaa heinäkuussa lakalla, voi jatkaa elokuun mustikalla ja kahmia syyskuun ajan puolukkaa ja vielä lokakuussa karpaloita.

Marjastussesonki kestää siis jopa kolmasosan vuodesta. Ja kilhakka luonnonantimien hyödyntäjä voi pidentää kautta toukokuussa korvasienillä ja loppukaudesta esimerkiksi suppilovahveroilla. Elo-syyskuun tattikausi voi olla joskus todella antoisaa aikaa. Korvasienet näyttävät valitettavasti vähenevän, koska niiden kasvulle tärkeät kannot revitään nykyisin juurineen hakkuuaukioilta polttopuuksi.

Tunnen muutamia tervehenkisiä – ja selkäisiä lähimmäisiä, jotka ovat tänäkin kesänä napanneet jopa virapelissä metsistä 50-100 euron verottomia (!) päivätienestejä, vaikka mustikkavuosi ei ole ollut kaikkialla viime vuoden veroinen. Tiedän myös henkilön, jolla on varaa matkustaa lähes päivittäin yli parinkymmenen kilometrin päähän kaupungin ovipieliin norkoilemaan ja kerjäämään ohikulkijoilta.

Monille luonnonantimien ystävälle marjastus ja sienestys ovat, paitsi terveellisen ravinnon hankkimista, myös mukava ulkoilmaharrastus. Omalle ruokakunnalleni se on aina ollut suorastaan elämäntapa. Jos vain kynnelle kykenemme, ei mikään pidä meitä pois metsistä. Nuorempana poimimme marjoja myös myyntiin ja hankimme rahoilla muun muassa kodinkoneita, jotka siihen aikaan olivat suhteellisesti paljon kalliimpia kuin nykyisin. Nyt täytämme antimilla omia ja parin lähimmäisenkin pakastimia.

Vapaa liikkuminen, marjastaminen ja sienestäminen metsissämme on mahdollista vain siksi, että voimme nauttia ikimuistoisista jokamiesoikeuksistamme. Tätä maailmalla harvinaista oikeutta kannattaa vaalia kuin silmäteräänsä. Jokamiesoikeuksiin kuuluu samalla väistämätön velvollisuus liikkua aina luontoa säästäen ja olla häiritsemättä paikallisia asukkaita.

Menkäähän metsään. Mustikka on vielä hyvää ja punertuvat puolukat odottavat seuraavaksi.