Elämme merkittäviä aikoja. Saimaan uhanalaisten kalojen suojelussa puhaltavat nyt suotuisat tuulet ja laajojen piirien vaatimat uudistukset voivat toteutua.

Vuoksen vesistön rasvaevällinen järvilohi on liian arvokas kalastettavaksi

Aluksi pieni muistikuva jostakin vuosituhannen vaihteen tienoilta. Olimme Erälehden kalastusavustajien tapaamisella eräällä keskisuomalaisella koskella ja keskustelimme yömyöhään asti nuotion äärellä, mistäpä muusta kuin kalastusasioista. En muista enää keskustelun ykstyiskohtia, mutta muistan paukauttaneeni jossain vaiheessa, että joskus vielä suojelu voittaa!

Kaikkia medioita sekä valtakunnallisia ja kansainvälisiä tuulia herkeämättä seurannut Erän pitkäaikainen päätoimittaja Seppo Suuronen oli kanssani samaa mieltä. Jatkoimme vielä pohtimalla mitä suojelun lisääntyminen merkitsisi harrastuskalastukselle. Oli helppo ennustaa, että uhanalaisiin kaloihin kohdistuva kalastus vähenee ja että ahvenen, hauen, kuhan ja särkikalojen kalastus lisääntyy. Mutta rasvaeväleikkausmenetelmän keskeisestä vaikutuksesta harrastukseemme emme muistaakseni puhuneet sanaakaan, koska aihe oli silloin vielä melko uusi Suomessa.

Hyvä rumpu kauas kuuluu, huono vielä kauemmas. Siinä valitettavan tosi vanha viisaus, jonka haluaisin kääntää päälaelleen. Kun vielä viime vuodenvaihteeseen asti saimme lukea vesiltämme lähinnä vain masentavia uutisia, on tänä vuonna ollut ajoittain aivan toinen ääni kellossa. Vaelluskalat ovat voittaneet voimalaitoksia kalatiekiistoissa, Kuolimon nieriän suojelualueella ei troolatakaan, meritaimen alamittaa nostettiin valtion vesillä, Itämeren lohikiintiöt eivät ole aivan yhtä järjettömän suuria kuin ennen ja sitä rataa.

Ilahduttava järkiintyminen kala- ja kalastusasioissa näyttää tapahtuvan kuin ketsuppi-ilmiö. Aluksi pullosta ei meinaa tulla mitään, mutta kun sitä aikansa ravistelee, purskahtaa sieltä lautaselle aimo annos herkkua.

Paljon vartijana olevan maa- ja metsätalousministeriön huhtikuussa alkanut terästäytyminen sai jatkoa 29.5.2013, kun se lähetti julkisen lausuntopyynnön ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi kalastusasetuksen muuttamiseksi (huh, mitä kapulakieltä). Siinä ehdotetaan nieriän rauhoittamista kokonaan Vuoksen vesistöalueella sekä meritaimenen ja järvilohen uudeksi alimitaksi 60 cm, järvitaimenen 50 cm ja harjuksen 35 cm.

Lausuntoja voivat antaa jakelussa mainittujen tahojen lisäksi ketkä tahansa, ja ne pyydetään lähettämään viimeistään 17.6.2013 ensisijaisesti sähköpostilla osoitteeseen kirjaamo@mmm.fi. Tiedostomuodoksi käy pdf, word tai rtf.

Ihan hyvä, ja entiseen verrattuna suorastaan loistava parannusehdotus. Jotain jossiteltavaa kuitenkin jää. Esimerkiksi Vuoksen vesistön järvitaimenen alamitaksi tuo 50 cm on selvästi alakantissa ja lisäksi ehdotus ei huomioi kalastusta varten istutettavia rasvaeväleikattuja lohikaloja.

Vuoksen vesistöalueen ELY-keskusten kalatalouspäälliköt pistävät paremmaksi. Pohdittuaan asiaa Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen koolle kutsumassa Savonlinnassa 21.5.2013 pidetyssä tilaisuudessa yhdessä Metsähallituksen, RKTL:n ja kalatalouskeskusten edustajien kanssa he ehdottavat 24.5.2013 julkaistussa kirjeessään erityisesti Vuoksen vesistön uhanalaisten lohikalojen tärkeimmille elinalueille kohdentuvia säätelytoimia.

Kalatalouspäälliköt ehdottavat, että seuraavan viiden vuoden ajan vesialueella, johon kuuluvat Saimaan pääallas, Kuolimo, Luonteri, Suvasvesi, Heinäveden reitti Haukiveteen, Pielinen, Lieksanjoen pääuoma, Ala-Koitajoki ja Pielisjoen pääuoma, olisivat voimassa seuraavat säännöt:

– rasvaevälliset järvilohet, järvitaimenet ja saimaannieriä palautetaan aina välittömästi takaisin veteen
– rasvaeväleikatun järvilohen, järvitaimenen ja saimaannieriän alamitta on 60 cm
– harjuksen alamitta on 35 cm
– kalatäkyinen pitkäsiima kielletään kokonaan
– Vuoksen vesistön järvilohen, järvitaimenen, saimaannieriän ja harjuksen kaupallinen kalastus ja pitäminen kaupan kielletään.

Edellisten lisäksi kalatalousjohtajat ovat sitä mieltä, että on syytä harkita jopa nieriän täysrauhoitusta avainalueilla ja järvilohen vaelluksen turvaamista jatkamalla porrastettuja rauhoitusaikoja. Lisäksi tarvitaan paikallisesti muutakin kalastuksen ohjausta ja säätelyä sekä norpan suojelun huomioimista.

Toteutuessaan edellä kuvatuilla hankkeilla voisi olla valtava vaikutus Vuoksen vesistön arvokalakantoihin. Se vaatii kuitenkin sääntöjen lisäksi myös niiden noudattamista, joten valistusta ja valvontaa on lisättävä. Kun kutupaikoille pääsee aikaisempaa enemmän lisääntymiskokoista ja -kykyistä kalaa, tietää se samalla luontaisten kalakantojen vahvistumista.

Luonnossa voi syntyä pitkästä aikaa jopa Saimaan järvilohen poikasia, sillä Kuurnan voimalaitoksen alapuolelta saatavia emokaloja aiotaan tulevan syksynä kuljettaa kutupaikalleen Ala-Koitajoelle. Todella hieno hanke! Taimenien kutupaikkoja aiotaan tutkia ja kunnostaa eri puolilla. Ja nyt luulisi löytyvän valmiuksia perustaa lisää rauhoitusalueita myös saimaannieriän tärkeimmille kutupaikoille, jotka voivat olla yllättävän pieniäkin kohteita.

Miksi aina vain uusia rajoituksia? kyselee varmasti moni punalihaisten lohikalojen kalastuksen ystävä. Ehdotetuilla toimilla on kaksi tarkoitusta: turvata arvokkaiden kalalajien säilyminen sinänsä ja mahdollistaa niiden kalastaminen jatkossa, jos luontaiset kannat kohenevat riittävästi. Pelkän kalanviljelyn varassa ei voida jatkaa loputtomiin.

On ymmärrettävää, että suunnitellut kalastusrajoitukset voivat aiheuttaa myös vastalauseita. Eräiden vapakalastajien mielestä lähes kaikki suunnitellut rajoitukset kohdistuvat käytännössä juuri heihin, ja vähintään yhtä monen verkkokalastajan mielestä heiltä ollaan viemässä koko harrastus. Vapakalastaja voi onneksi käyttää välineitä ja menetelmiä, jotka mahdollistavat rasvaevällisen ja alamittaisen kalan mahdollisimman kivuttoman vapauttamisen, mutta verkkokalastaja on kovemman paikan edessä. On varmasti tuskallista heittää monikiloinen verkossa riutunut lohikala takaisin veteen tietoisena siitä, että kalalla on edessä lähes varma menehtyminen.

Verkkokalastaja voi ratkaista alamittaongelman käyttämällä riittävän harvoja verkkoja (solmuväli vähintään 80 mm), mutta mikään havas ei nouki rasvaeväleikattuja kaloja leikkaamattomien joukosta. Omantunnontarkat pyydyskalastajat joutunevat luopumaan lohikalojen verkkopyynnistä tai siirtymään muihin kalastusmuotoihin. Oma ehdotukseni on perinteinen rantanuotta, jos kalastusporukassa on riittävästi väkeä, tai pienehkö kurenuotta, joka hoituu parhaimmillaan jopa yhden kalastajan ”porukalla”. Mainitut pyydykset ovat niitä kaikkein hellävaraisempia vapautettaville kaloille. Jos lohien verkkokalastusta on ”pakko” jatkaa, on pyydyksen kokemisväliä lyhennettävä reilusti ja kalaa vapautettaessa uhrattava tarpeen vaatiessa rihmoja.

Jotta Vuoksen vesistön kalastajat voisivat jatkossa edes silloin tällöin palata vesiltä suu messingillä mukavan kokoista lohikalaa kantaen, on ensiarvoisen tärkeää, että vesistöön vapautetaan myös kalastettavaksi tarkoitettuja rasvaeväleikattuja lohen, taimenen ja nieriän poikasia. Avainasemassa ovat nyt kalastusalueet, yksittäiset osakaskunnat, kalastusseurat ja muut asialle omistautuneet tahot, yksityisiä lahjoittajia unohtamatta. Ainakin kaikki vapakalastajilta saadut lupatulot voisi satsata rasvaeväleikattuihin lohikaloihin. Siitä hyötyvät myös pyydyskalastajat.

Lopuksi julkinen kiitokseni maa- ja metsätalousministeriölle, Vuoksen vesistöalueen kalatalouspäälliköille, tutkijoille sekä kaikille muillekin uhanalaisten lohikalojen puolustajille.