Viime aikojen kuohunta kalastuksen ja kalojen suojelun ympärillä on vihdoinkin herättämässä myös kovan kritiikin kohteena ollutta maa- ja metsätalousministeriötä.

Saimaannieriän vapautus Kuolimolla 90-luvun lopulla

Vaikka kalastuksensäätelyn epäkohdista on puhuttu vuosikausia – tai pikemminkin vuosikymmeniä – tarvitaan näemmä kaikkien tuntema julkisuuden henkilö panemaan itsensä täysillä likoon ennen kuin valtamediat oikeasti tarttuvat aiheeseen ja nostavat sen koko valtakunnan tietoisuuteen. Jos tästä kaikesta hyvää seuraa, saavat saimaannieriät, taimenet, lohet ja muut uhanalaiset kalat kiittää Jasper Pääkköstä ja kumppaneita paremmista elinmahdollisuuksistaan.

Kuumana porisevassa lohisopassa ovat lilluneet muun muassa ministeri Jari Koskinen ja koko maa- ja metsätalousministeriö. Monien arvostelijoiden mielestä vallan linnakkeessa on jämähdetty katsomaan asioita vain kalatalouden kapeasta näkövinkkelistä ja jätetty samalla uhanalaiset kalakannat lähes sattuman varaan. Esimerkiksi avomerellä tapahtuva lohien sekakantakalastus on arpapeliä, jolla voi olla vakavat seuraukset jonkin pienen joen heikossa hapessa olevalle lohikannalle. Pääkkösen sanoin harvinaisen perhosen tappamisesta saa hirmusakot, mutta äärimmäisen uhanalaisen saimaannieriän kalastanut saa kalakeiton.

Vaikka kaikenmaailman ihmiset, joilla ”on liikaa vapaa-aikaa”, ovat kannanotoillaan häirinneet ministeriön työtä, julkaisi MMM eilen (10.04.2013) verkkosivuillaan tiedotteen, jota on tervehdittävä ilolla. Jo oli aikakin!

Ministeriö haluaa saada aikaan tietoon perustuvan kalavarojen käytön ja hoidon säätelyjärjestelmän. Erityisesti uhanalaisten vaelluskalakantojen pyyntiä halutaan säädellä nykyistä tehokkaammin sekä ajallisesti että alueellisesti. Tulossa olevaan uuteen kalastuslakiin kaavaillaan säädöksiä muun muassa rauhoitusajoista, pyyntimitoista, kalastusmenetelmistä ja verkkojen solmuväleistä. Tarkoittaakohan tuo ”tietoon perustuva” nyt sitä, että tutkijoiden sana alkaisi nykyistä paremmin vaikuttaa käytänteisiin?

Kiireellisenä asiana ministeriö valmistelee muutoksia kalastusasetuksen alamittasäädöksiin. Muutoksien on suunniteltu koskevan ainakin meri- ja järvitaimenta, järvilohta sekä saimaannieriää. Lisäksi siiankalastusta koskeva asetuksen muutos on tulossa lähiaikoina lausuntokierrokselle. ”Hyvä, hyvä”, sanon minäkin ja taputan karvaisia kämmeniäni. (Karvoja olisi vähemmän, jos olisin tehnyt enemmän asian hyväksi.)

Ministeriössä selvitetään alamittasäädösten lisäksi muitakin keinoja vahvistaa järvilohen, meritaimenen, järvitaimenen ja saimaannieriän kantoja ja vähentää niiden kalastuskuolevuutta. Keinoina mainitaan muun muassa rasvaevällisiä kaloja koskeva vapauttamisvelvollisuus ja kalojen rauhoittaminen. Meriharjuksen kannan vahvistaminen on tapetilla. Oma vähimmäistoiveeni on, että ainakin saimaannieriä rauhoitettaisiin toistaiseksi kokonaan kaikelta kalastukselta.

Ministeriön tiedotteessa muistutetaan, että jotain on sentään jo tehtykin. Suomi on sopinut Ruotsin kanssa, että Tornionjoella kaikki saaliiksi saadut taimenet on välittömästi laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena. Jo tällä kalastuskaudella voimaan tuleva määräys koskee sekä ammatti- että vapaa-ajankalastusta. Lisäksi meritaimenen alamitta nostettiin Suomenlahden yleisvesialueilla vuoden alussa 65 senttimetriin ja rasvaevällisille meritaimenille säädettiin vapauttamisvelvollisuus. Samalla rajoitettiin meritaimenen verkkopyyntiä.

Toivottavasti myös maa- ja metsätalousministeriön toimesta laadittu ja hallituksen periaatepäätökseksi vahvistettu kalatiestrategia nopeuttaa rakennettujen jokien kalakantojen palauttamista.

Koska huhtikuun ensimmäinen on jo selvästi takana, lienee pakko uskoa että tämä ei ole mikään aprillipila vaan todellinen aikomus kohetaan uhanalaisten kalakantojen tilaa. Toivoa sopii, että hyvät aikeet eivät vesity jatkokäsittelyssä ympäripyöreiksi sovelluksiksi, jotka mahdollistavat nykyisen maailmanlopun meiningin kalavesillämme.