Saimaalla Solkein alueella luvattomasti troolannut ammattikalastaja on tuomittu sakkoihin ja maksamaan vahingonkorvausta osakaskunnalle.

Luvatonta troolausta Solkein alueella

Solkein osakaskunnan ja ammattikalastajan välien selvittelyssä on nyt käyty kaksi erää ja tilanne on kutakuinkin 1 – 1. Kalastaja voitti suurimmaksi osaksi ensimmäisen erän, jossa oli kyse kalastajan nostamasta kanteesta. Nyt kärhämöitiin luvattomasta pyynnistä, jota tapahtui syksyllä 2011.

Syyttäjän rangaistusvaatimuksessa kerrotaan ammattikalastajan harjoittaneen 3.10.2011 – 23.10.2011 useita kertoja luvatonta troolikalastusta Taipalsaarella Solkein osakaskunnan vesialueella, vaikka osakaskunta on kieltänyt troolipyynnin jo vuonna 2003. Kalastaja on itse määritellyt troolipyynnin arvoksi 75 pyydysyksikköä ja suorittanut osakaskunnalle niiden arvona yhteensä 327 euroa. Lisäksi kalastaja ei tuonut kysymystä troolauksen pyydysyksikköarvosta osakaskunnan kokouksen käsiteltäväksi kalastuslain 61 §:n edellyttämällä tavalla eikä hakenut erillistä troolilupaa.

Rangaistusvaatimuksen lisäksi syyttäjä vaati kalastajaa korvaamaan valtiolle asiassa maksettavat todistelukulut.

Asianomistajana toiminut Solkein osakaskunta vaati ammattikalastajaa suorittamaan vahingonkorvauksena menetetyistä istutuslohista ja taimenista 6471,08 euroa sekä luvattomasti kalastetusta muikusta 42700 euroa. Lisäksi osakaskunta vaati oikeudenkäyntikuluja, matkakuluja ja ansionmenetyskorvauksia yhteensä 3817,20 euroa.

Vastaaja vaati syytteen ja korvausvaatimuksen hylkäämistä ja että valtio korvaisi hänen oikeudenkäyntikulujaan yhteensä 9566,81 euroa. Siltä varalta, että syytettä ei kokonaan hylätä, hän vaati, että Solkein osakaskunta velvoitetaan maksamaan kolmasosa oikeudenkäyntikuluista.

Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa kuultiin 21.3.2013 todistajina ja lausunnonantajina kuutta henkilöä (vastaaja, osakaskunnan puheenjohtaja ja sihteeri, metsähallituksen eräsuunnittelija ja kaksi Ely-keskuksen kalatalousasiantuntijaa). Kirjallisina todisteina esitettiin Solkein osakaskunnan vahvistetut säännöt ja kokouspöytäkirjoja sekä Suur-Saimaan käyttö- ja kalastusalueen hoitosuunnitelma. Todisteiden joukossa oli myös muuan salaperäinen valokuva.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Ammattikalastaja on tunnustanut troolanneensa Solkein osakaskunnalle kuuluvalla Munaluodon selällä kahdeksan kertaa ajalla 3.10.2011 – 23.10.2011 ja saaneensa saaliiksi pääasiassa muikkua 1200 – 1800 kg. Lisäksi hän on myöntänyt saaneensa 3.10.2011 myös viisi lohikalaa.

Ammattikalastajasta tuli osakaskunnan jäsen alkuvuodesta 2011, jolloin hän osti eräältä osakkaalta 12 pyydysyksikön osuuden osakaskunnan yhteisiin vesialueisiin. Yksikkömäärä ei riittänyt edes nuottaamiseen, johon olisi tarvittu 50 yksikköä.

Edellä kuvattujen kiistattomien seikkojen jälkeen ratkaisussa pohditaan sitä, onko kyseessä ollut luvaton pyynti.

Rikoslain 28 luvun 10 §:ssä on säädetty rangaistus sille, joka luvattomasti kalastaa tai muuten pyytää toisen kalavedessä tai ylittää lakiin, lupaan, sopimukseen tai päätökseen perustuvan kalastusoikeuden. Säännöksiä sovelletaan 13 §:n mukaan myös silloin, kun teko kohdistuu yhteiseen omaisuuteen.

Kalastusoikeus on perustuslain mukaista omaisuuden suojaa nauttiva varallisuusarvoinen etu, jota on perinteisesti tulkittu varsin tiukasti. Kalastuslain 5 §:n mukaan oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu vesialueen omistajalle. Osakkaan oikeus yhteisen kalaveden käyttöön määräytyy kalastuslain 61 §:n perusteella, ja pyydysyksiköt jakautuvat osakkaille lain 62 §:n mukaisesti vesialueosuuksien perusteella. Osakaskunnalla on oikeus antaa tarkempia määräyksiä osakkaille kuuluvan kalastusoikeuden käyttämisestä.

Solkein osakaskunnan tarkastetuissa ja vahvistetuissa säännöissä on määrätty, että kalastusta harjoitetaan kalastuslaissa määrätyllä tavalla. Yksiköiden jakautuminen määräytyy siten kalastuslain perusteella, koska säännöissä ei ole muuta sovittu. Säännöissä on ilmoitettu yksikkömäärät 10 nimeltä mainitulle pyyntivälineelle, mutta ei troolille.

Käräjäoikeus toteaa, että koska troolille ei ole määrätty yksikköarvoa, troolikalastusta ei ole säännöissä määritelty kuuluvaksi osakkaan kalastusoikeuden piiriin. Koska osakaskunta ei ole siirtänyt päätösvaltaansa Suur-Saimaan kalastusalueelle, ei kalastusalueen troolille määrittelemä 50 pyydysyksikköä velvoita osakaskuntaa millään tavalla.

Vastaaja on katsonut, että hänellä on subjektiivinen oikeus kalastaa troolilla, koska osakaskunta ei vuosikokouksessaan 12.12.2010 kieltänyt troolausta. Koska vuosikokouksessa ei mainittu troolauksesta mitään, tarkoittaa tämä hänen mukaansa sitä, että troolaus olisi ollut sallittua vuonna 2011. Myös todistajina kuullut kaksi Ely-keskuksen kalatalousneuvojaa ja metsähallituksen eräsuunnittelija olivat sitä mieltä, että osakaskunnan olisi pitänyt määritellä kalastusoikeudet ja päättää niistä vuosittain.

Käräjäoikeuden mukaan osakaskunnan kokous on määritellyt yksikköarvojen hinnat sääntöjen tarkoittamalla tavalla, kun se on todennut että lupamaksut, kalamerkit ja niiden myynti pidetään entisinä. Osakaskunnan puheenjohtajan ja sihteerin kertomista tiedoista käräjäoikeus on päätellyt, että kalastusta oli tarkoitus jatkaa samassa laajuudessa kuin ennenkin. Näillä perusteilla oikeus katsoo, että vastaajalla ei ole ollut perustetta uskoa, että troolaus olisi ollut sallittua, kun siitä ei ole merkintää kokouspöytäkirjassa.

Myöskään korkeimman oikeuden tapauksesta KKO 1988:96 ei voi päätellä, että osakaskunnan olisi pitänyt määritellä pyydysyksikköarvot, koska kyseisessä tapauksessa ammattimaisesti kalastaneelle osakkaalle oli vuosikokouksessa jo myönnetty lupa kalastaa troolilla ja kalastuskunta oli vasta sen jälkeen pitänyt ylimääräisen kokouksen, jossa troolikalastus oli kielletty.

Käräjäoikeus katsoi, että vastaajalla ei ollut lakiin, lupaan, sopimukseen tai päätökseen perustuvaa oikeutta harjoittaa troolikalastusta Solkein osakaskunnan vesialueella ja että vastaaja on siksi syyllistynyt syytteessä kuvattuun rikokseen.

Rangaistuksen mittaaminen

Syytetty on vedonnut siihen, että hän on erehtynyt pitämään tekoaan sallittuna.

Korkeimman oikeuden tapauksen KKO 2006:70 mukaan elinkeinonharjoittajalta on voitu edellyttää toimintansa luvanvaraisuuden selvittämistä. Solkein osakaskunnan sihteeri on sanonut vastaajalle vähän sen jälkeen, kun vastaajasta tuli osakaskunnan jäsen, että osakaskunta on vuosikokouksessaan 2003 päättänyt, että troolaus on osakaskunnan alueella kielletty. Vastaaja oli keskustelusta huolimatta maksanut itse määrittelemänsä troolauksen yksikköhinnan.

Käräjäoikeuden mukaan kyse on ollut ammattimaisesta toiminnasta, eikä vähäisestä lainrikkomuksesta.

Korvausvelvollisuus

Vastaajana ollut kalastaja on tunnustanut, että hän on kuudella kerralla troolannut osakaskunnan vesialueella saalista yhteensä 9300 kg. 6.10.2011 tapahtuneen troolauksen saaliiksi oikeus arvioi 1800 kg. Muikun tuottajahinta on sisävesillä ollut keskimäärin 3,05 euroa/kg. Kalastajan saama tuotto kulujen vähentämisen jälkeen on hänen oman ilmoituksensa mukaan ollut 1,50 euroa kilolta. Näin laskien kalastaja on saanut osakaskunnan alueelta saadusta saaliista yhteensä 11 100 euroa.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1960-ll-82 kalastajat, jotka hyvässä uskossa olivat ylittäneet kalastusoikeutensa, velvoitettiin suorittamaan kalastuskunnalle saamansa taloudellinen hyöty sen sijaan, että heidät olisi tuomittu maksamaan kalastuslain mukainen saaliin arvo.

Osakaskunta on 2009-2011 istuttanut alueelleen taimenta ja järvilohta yhteensä 10 785,14 eurolla. Koska trooliin on valokuvankin perusteella jäänyt jonkin verran myös tätä arvokalaa, on käräjäoikeus arvioinut tästä aiheutuneen osakaskunnalle vahinkoa.

Osakaskunnalle aiheutuneen vahingon kokonaismääräksi käräjäoikeus arvioi 12 000 euroa. Lisäksi vastaaja on velvollinen korvaamaan osakaskunnan oikeudenkäyntikulut (3 817,20 euroa) kokonaan.

Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset: Luvaton pyynti 3. – 23.10.2011. Sakko 60 päiväsakkoa á 31 euroa = 1 860 euroa.
Lainkohdat: Rikoslaki 28 luku 10 § ja kalastuslaki 61 ja 62 §.

Korvausvelvollisuus: Vastaajan on suoritettava valtiolle todistelukulut 285,87 euroa.

Koska on ilmeistä, että tästä päätöksestä valitetaan hovioikeuteen, saamme jatkossakin seurata tätä mielenkiintoista tapahtumien sarjaa. Muistettakoon, että ammattikastajan ja Solkein osakaskunnan välisen edellisenkin oikeudenkäynnin päätöksestä on valitettu.

Toivottaavasti lopulliset päätökset ovat aikanaan oikeita ja kohtuullisia. Lain sanotaan olevan niin kuin se luetaan, mutta mielestäni lakikaan ei saisi olla vastoin kansalaisten yleistä oikeustajua. ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan”, sanottiin jo 450 vuotta sitten tuomarinohjeissa. Sattuvasti sanottu.

25.2.2013: Onkohan käräjäoikeudelle tullut kömmähdys vahingonkorvaussummaa laskettaessa? Jos luvatta kalastetun muikun määrä (9300 kg + 1800 kg = 11 100 kg) kerrotaan kalastajan ilmoittamalla nettohinnalla 1,50 e/kg, saadaan tuotoksi 16 650 euroa, eikä 11 100 euroa, kuten oikeuden ratkaisussa on ilmoitettu. Pitäisikö korvaussummaa korottaa jopa 5550 eurolla?

22.11.2013: Kalastaja valitti asiassa hovioikeuteen. Hän vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja syyte hylätään tai toissijaisesti, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta. Hovioikeus antoin päätöksensä 22.11.2013. Tuomiolauselma kuuluu: Käräjäaikouden tuomiota ei muuteta.

Osakaskunnalle aiheutuneen vahingon määrää korotettiin 12 000 eurosta 17 550 euroon.

Koska määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy vasta 21.1.2014, saamme ainakin siihen asti vielä jännittää, kuinka tässä kiinnostavassa oikeudenkäyntien sarjassa vielä lopulta käy.

24.10.2014: Korkein oikeus antoi 25.9.2014 päätöksen, minkä mukaan ammattikalastajalle ei myönnetä valituslupaa. Kouvolan hovioikeuden päätös 22.11.2013 nro 849 jää siis voimaan.

Kalastuskiistat eivät valitettavasti pääty tähän. Palaamme asiaan, kun uusia oikeudenkäyntejä pannaan vireille tai tuomioita julistetaan.