Mielikuvat hyvästä joulukalasta viilettävät jossain hauen ja lohen välillä.

Joulukalan syöntiä vuonna 1979Ruijan tunturipurosta saatu tuliaistammukka maistui jouluna 1979.

Sanonta ”pieniä ovat silakat joulukaloiksi” kertoo siitä, että joulupöytään halutaan yleensä jotain vähän kookkaampaa kalaa. Se tuiki tavallinen valinta on tietysti iänikuinen kirjolohi tai vuonossa kelluvassa altaassa lihonut ja pitkin maailmaa retuutettu norjanlohi. Vaan voisiko joulupöydän kunniapaikalla, siinä kinkun, lanttulaatikon ja rosollin vieressä, olla edes vaihteeksi jotain muuta?

Ei ole kasvatetusta lohesta joulukalaksemme!

Kalastusharrastajan mielessä väikkyy tietysti itsepyydetty punalihainen kala. Silloin paalupaikalla on Tenosta tai jostain muusta Jäämereen laskevasta joesta saatu merilohi. Mutta missä kunnossa on merilohi joulun tietämissä? Koska lohi on parhaimmillaan vastanousseena, sen pyyntihetkestä on jouluun mennessä ehtinyt kulua jopa puoli vuotta, mitä pidetään yleisesti aivan liian pitkänä säilytysaikana lohen kaltaiselle rasvaiselle kalalle. Vaikka tiedän itse pyydystetyn tenolaisen maistuvan monille aina kevättalveen asti, tippuu Jäämeren valtias nyt listalta. Lisäksi omat viime kesän tuliaiskalamme on syöty jo aikapäiviä sitten.

Ei ole Tenonlohesta joulukalaksi!

Entäpä jokin muu kesällä Lapin reissulla saatu lohensukuinen? Kun lajien makujärjestys pyyntituoreena on oman suuni mukaan rautu, harjus, taimen ja siika, kääntyy se pakastusajan jatkuessa kutakuinkin päinvastaiseksi. Parhaita Lapin kesän makumuistoja tarjosivat kauan sitten tunturipurojen tammukat, mutta koska niiden kalastus on nykyään yksi suurimmista kalastussynneistä, tippuvat nekin joulupöydän menusta.

Ei ole Lapin harjuksesta, raudusta, siiasta tai taimenesta joulukalaksi!

Voisiko Saimaan lohikala päästä joulupöydän kunniavieraaksi? Periaatteessa kyllä: syksyn viimeisillä uistelureissuilla saatu taimen tai järvilohi olisi lyhyen säilytysaikansa puolesta mainiossa kunnossa. Jos vain olisin saanut marraskuussa punalihaisen ja rasvaeväleikatun kalan. Vaan kun en saanut. Eipähän tarvitse potea huonoa omaatuntoa uhanalaisen kalan lahtaamisesta.

Ei ole Saimaan lohesta tai taimenesta joulukalaksi!

Sopisiko itsepyydystetty kirjolohi joulukalaksi? Joidenkin mielestä kirjolohi on vain illuusio kalasta ja sen kalastaminen pelkkää oikean kalastuksen korviketta. Olkoon, omasta mielestäni puhtaassa luonnonvedessä uinut ja enimmät rasvansa laihduttanut kirjolohi on oikein maukasta naposteltavaa ja sen perhokalastus tai pilkkiminen on parhaimmillaan viihdyttävää puuhaa. Itse asiassa pakastimessa olisi vielä jäljellä pari kirjolohifileettä, mutta odottakoon siellä jotain toista ajankohtaa.

Ei ole itse pyydystetystä kirjolohestakaan joulukalaksi!

Kelpaisiko kuha? Toki kelpaisi, mutta kuhaa ei nyt satu olemaan omasta takaa ja sen ostamiseen minulla on aivan liian korkea kynnys. Aikeissani oli uittaa jo ennen joulua jään alle vinoneliöiksi solmittuja rihmoja, mutta ohuen kuoren päälle satanut pehmeä lumivälly siirsi talvikalastuskauden alun nousuvuodelle.

Ei ole kuhasta tällä kertaa joulukalaksemme!

Maistuisiko made? No varmasti maistuisi, mutta mistä sitäkään tähän hätään. Ongelma on sama kuin kuhan kohdalla.

Ei ui madekaan joulupöytäämme!

Vaihtoehdot käyvät vähiin. Mahdollisia suurten särkikalojen edustajia olisivat kotimaiset lahna ja säyne sekä muutamiin vesiimme kasvamaan muuttanut (veteenmuuttaja eli vemu) karppi. Viimeksi mainittu on kova sana esimerkiksi Prahassa, missä sitä myydään elävänä lähes joka toisessa kadunkulmassa. Kala kannetaan kotiin jo päiviä ennen joulua ja sitä pidetään lemmikkinä kylpyammeessa ennen julmempaa vaihetta. Karppi joulupöydässä kuuluu katoliseen perinteeseen. Mutta koska emme kuulu samaan kirkkokuntaan Soinin Timpan kanssa emmekä halua karpata, niin…

Ei tule karpista, lahnasta tai säyneestä joulukalaamme!

Onko enää mitään toivoa löytää maukasta kalaa joulupöytään? Siihen aikaan kun itse Urho Kaleva oli tasavallan kekkosena, saimme ihailla ”töllöttimen” uutisista, kuinka Korppoon kalastajat veivät presidentille katajapetille asetellun komean hauen.

Perinne jatkui Urkkia seuranneiden demaripresidenttienkin aikana, mutta väljähti jotenkin. Olisiko suurta kämmentään heilauttava Manu jopa väheksynyt rannikkomme kookasta petokalaa, koska kieltäytyi sellaisen vastaanottamisesta?

Maran jouluhaukia en muista, mutta taisivat ne hänelle kuitenkin kelvata.

Tarjan kansliasta ilmoitettiin joulun alla 2009, että presidentti ei ota vastaan haukea. Vuonna 2010 hänelle toimitettiin vain keraaminen hauki, koska korppoolaiset eivät saaneet haukea pyydystettyä. Vai oliko keraamihauki vain keino kertoa korkeimmalle taholle Itämeren huolestuttavasta tilasta?

Sauli Niinistölle vietävä hauki ui vielä tätä kirjoitettaessa (17.12.) Itämeressä, mutta toivottavasti korppoolaiset kalastajat onnistuvat ja saamme jälleen seurata joulukalan juhlallista luovutusta tasavallan päämiehelle.

Suuri yleisö ei tunnu olevan vankkumatta presidentin jouluhaukiperinteen kannalla. ”Kuka nyt jouluna haukea söisi”, tokaisi tuntematon kommentoija Ylen netissä 2009. ”Unohtaisivat jo tuon hauen, ahvenkin on sisävesikaloista parempi”, kommentoi nimimerkki Ramix Keskisuomalaisen netissä joulukuussa 2010. Kun nimimerkki pietari tarjosi Tarjalle jopa kassilohta, kuittasi Ramix vihjailemalla, että onhan Tarjalla kissa, kaksikin.

Pakastimessamme sattuukin olemaan pari haukea, joten kyse on vain siitä miten hauki valmistetaan. Suunmukainen vakioratkaisumme on ollut kermassa juuston kera hauduttaminen, mutta se olisi meille liiankin tavanomaista eikä ehkä toisi kaivattua juhlan tuntua.

Ratkaisu voisi löytyä ristiinalaisesta ruokaperinteestä. Kun muutimme kuntaan syksyllä 1979, monet kehuivat kuinka mahdottoman hyvää on suolattu hauki. Suolattu hauki, ei ikimaailmassa! ajattelin silloin enkä ole tähän päivään mennessä mokomaa suuhuni pistänyt. Ennakkoluuloani vain lisäsi tieto, että monet suolahauen syöjät olivat saaneet suolistoonsa kiusallisen asukkaan. Vaikka eräiden filmitähtien sanotaan käyttäneen lapamatoa tehokkaana laihdutuskeinona, ei suolahauki tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Ratkaisu on hauen pakastaminen. Kalassa mahdollisesti olevat lapamadon eli leveän heisimadon toukat kuolevat, jos sitä pidetään alle -18 asteen lämpötilassa vähintään vuorokauden ajan. Koska omat haukemme ovat olleet jääjäykkinä jo kohta pari kuukautta, ei lapamatovaaraa tarvitse pelätä. Aion sulattaa fileet hiljalleen jääkaapissa, minkä jälkeen poistan niistä kaikki ruodot ja valmistan hauesta suolakalaa samalla tavalla kuin teen lohestakin.

Uskoani hauen kelpoisuuteen suolakalana lisää oleellisesti sekin, että tyttäreni kertoi äskettäin syöneensä eräässä paikallisessa tilaisuudessa todella – ja hän toisti: todella – maukasta suolahaukea. Sitä aion minäkin päästä vihdoin maistelemaan.

Hauki on hyvä vaihtoehto joulukalaksi!

Iloista joulun odotusta ja rauhallista joulua!