Saimaan troolikalastuksesta käytävän polemiikin myrskykeskus asettui yhdeksi illaksi Puumalaan.

Troolikeskustelun yleisöä. Kuvassa osa paikalla olleista.

Kalatalousjohtaja Jorma Tiitinen

Ainakin vanhemman polven ihmiset muistanevat vielä takavuosien Puumala-myrskyn, joka teki turtaa jälkeä seudun metsissä. Saimaan lohikalat -hankkeen ja Itä-Suomen kalatalousryhmän yhdessä järjestämän julkisen keskustelutilaisuuden tarkoitus lienee ollut jakaa tietoa ja rauhoitella troolikalastuksen ja sen sivusaaliin (etenkin järvilohen) ympärillä käytävää kuohuntaa.

Peräti noin 70 aiheesta kiinnostunutta miestä ahtautui seurakunnan Särkirannan kokoontumistilan tupaan 5.11.2012. Vaikka keskustelussa oli tunteiden paloa ja tuskaakin tummaa, tukkanuotan vedolta sentään säästyttiin.

Jämäkkänä puheenjohtajana toimineen kalatalouspäällikkö Jorma Tiitisen huumorilla esittämää tavoitetta päätymisestä illan mittaan ”liikuttavaan yksimielisyyteen” ei saavutettu.

17.00 Timo Marjomäki: Muikun kannanvaihtelu ja kalastuksen säätely

Jorma Tiitisen avattua kokouksen ja julistettua n-sanan kielletyksi käytti tutkija Timo Marjomäki (Jyväskylän yliopisto) ensimmäisen alustuspuheenvuoron. Hänen mukaansa muikkua esiintyy merkittävässä määrin 60-70 Suomen järvessä, joista jokaisen muikkukantaa ei seurata. Jo päättyneessä CORNET-tutkimusohjelmassa (1980-2010) selviteltiin 14-15 järven tilaa. Tällä hetkellä tutkimusmäärärahojen huvetessa ovat kattavassa tieteellisessä seurannassa vain Konnevesi, Puula, Päijänteen Tehinselkä ja Säkylän Pyhäjärvi.

Muikkukannoille on tyypillistä niiden erittäin suuret ja nopeat vaihtelut. Ensimmäisen vuoden muikkujen eli ns. hottamuikkujen tiheydet voivat vaihdella välillä 10 – 5000 yksilöä hehtaarilla. Suurimpana syynä kannanvaihteluihin ovat epäennustettavat ympäristötekijät, joista esimerkiksi talven vaikutus on toistaiseksi lähes täysin tuntematon.

Erääksi muikkukadon kaavaksi tutkija esittää satunnaisista syistä johtuvien 2-3 huonon vuosiluokan ja sitä seuraavan runsastuneen ahvenkannan yhdistelmää. Kutukannan koko ei kuitenkaan yleensä rajoita muikun lisääntymistä. Valtavakaan kutukanta ei tuota enempää jälkeläisiä kuin keskinkertainen.

Timo MarjomäkiMarjamäen mukaan kalastus ja petokalat aiheuttavat muikkujen keski-iän laskua, mikä taas aiheuttaa muikkukannan tiheysvaihtelua ja kutukannan pienentymistä. Muikkukannan kyky kompensoida kannan muutoksia on erittäin hyvä. Jos yksilömäärä vähenee, kasvu paranee, ja päinvastoin.

Säkylän Pyhäjärvellä muikkukanta pääsi kuitenkin romahtamaan, koska kalastusta ei vähennetty ajoissa. Tutkija esittikin, että kalastajien määrää eri selkävesillä olisi säädeltävä ja pyynti on tarvittaessa lopetettava, jos kalakato uhkaa. Sisävesikalastuksen saaliskiintiöille hän ei kuitenkaan lämpene eikä pyyntikausien jaksottamiselle esimerkiksi lokakuisen muikun troolauskiellon muodossa.

Muikun ammattimainen kalastus ei voi Marjomäen mukaan olla pienimuotoista näpertelyä. Muikun kalastus on uusiutuvan luonnonvaran korjuuta ja lähiruuan tuotantoa. Kalastuksen on oltava säännöllistä ja jatkuvaa. Mädin talteenotto on kannattavuuteen keskeisesti vaikuttavaa jatkojalostusta. Lisäksi ammattikalastus poistaa järvestä ravinteita. Kannanvaihtelut ja markkitilanteet johtavat automaattisesti kalastajakohtaisten pyyntiponnistelujen itsesäätelyyn.

Yleisön joukosta esitettiin Haukivedellä olevan ongelmana se, että paikalliset nuottaajat eivät enää mahdu sekaan, kun kolme troolia vetää lähes keskeytyksettä samalla 600 hehtaarin alueella. Vastauksena joku esitti, että syynä lienee se, että aluetta ympäröivät osakaskunnat eivät ole sallineet troolausta. Uudelta kalastuslailta odotetaankin järvikohtaista kalastuksen säätelyä.

17.30 Timo Turunen: Järvilohi ja -taimen troolin sivusaaliina

Timo TurunenTutkija Timo Turunen valitti heti puheenvuoronsa alussa, että troolin sivusaaliista on saatavilla yllättävän vähän kunnollista tutkimusaineistoa. Etenkin järvilohen osuuden arviointi on hänen mukaansa vaikeaa.

Pielisellä 1988 tehdyn tutkimuksen mukaan troolin järvilohi ja -taimensaalis oli 2,5 kpl tunnissa. Vuonna 1990 saatiin Pielisellä, Höytiäisellä ja Pohjois-Saimaalla keskimäärin 13,7 järvitaimenta tunnissa. Kallaveden koetroolauksessa 1980-luvulla saalis jäi 0,3 taimeneen tunnissa. Pihjalavedellä arvioitiin 1980-luvulla saadun 10-30 kpl ”lohia” kaudessa troolikuntaa kohti.

Oulujärvellä saatiin 200-2003 0,2-1,2 kpl alamittaisia järvilohia vetotuntia kohti. Vuosina 2005 ja 2006 jäivät lohi- ja taimensaaliit Pielisellä yhteensä alle yhteen kappaleeseen vetotuntia kohti ja kuhasaaliit vastaavasti 6,2 ja 4,8 kappaleeseen tunnissa.

Turusen mukaan troolikalastuksen vaikutus ei näy Lieksanjoella suoritetun järvilohen ja -taimenen emokalapyynnin tuloksessa.

Järvitaimenen kuolleisuus troolipyynnin yhteydessä on 1993 tehdyn tutkimuksen mukaan keskimäärin 14,5 %. Vetoajan pituuden ja veden lämpötilan ei havaittu vaikuttavan kuolleisuuteen, mutta saaliin tyhjennystekniikalla oli selvä yhteys. Jos saalis nostetaan nosturilla aluksen kannelle, saattaa kuolleisuus nousta jopa 50 %:iin. Videokuvan perusteella taimen ”viihtyy” troolissa niin hyvin, että se saattaa siellä ollessaan jopa syödä muikkua.

Pyhäselällä 1994 suoritetun 23 koetroolauksen mukaan järvilohi kuolee herkästi pintapyynnissä, samoin kuha syvältä vedettäessä. Tuloksia tarkemmin oheisessa kuvassa.Tutkimustietoa

Alamittaisten petokalaistukkaiden määristä ja vapautettujen kalojen eloonjäännistä ei ole koko kalastuskauden kattavia ja usean vuoden kestoisia selvityksiä. Oulujärvellä 2001-2003 tutkittu sivusaalis oli kirjapidon mukaan 6 % kokonaissaaliista. Lyhyt kylmäkäsittely (10 min 0-asteisessa jäävedessä) ei aiheuttanut taimenilla lisääntyvää kuolleisuutta (17 %), mutta pidensi kalojen toipumisaikaa. Pitkä kylmäaltistus nosti kuolevuuden jo 83 %:iin. Suurin osa alamittaisista taimenista kyetään palauttamaan elävänä järveen.

Turunen kertoi myös 1991 Höytiäisellä tehdystä tutkimuksesta, jossa tutkittiin taimenen kuolleisuutta vetouistelussa. Silloin 91 % saaliista oli alamittaisia (34 kpl) ja niistä 16 % kuoli seurannassa. Itä-Suomen suurilla järvillä 1995 tehdyssä julkaisemattomassa tutkimuksessa 92 % saalistaimenista (62 kpl) oli alamittaisia ja vapautettujen kuolleisuus oli 11 %.

Vapakalastuksessa virtavedessä oli perhoilla ja uistimella pyydettyjen (380 kpl, enin osa alle 40 cm) taimenten kuolleisuus noin 1% (Turunen & Suuronen 1996).

17.45 Aarno Karels: Etelä-Saimaan kalataloustarkkailun tuloksia

Aarno KarelsHollantilaissyntyinen Aarno Karels kuvaili ensin tarkastelualueen vesistön tilaa. Kun Saimaa oli vielä 1969 suurten tehtaiden lähistöllä käytännössä kalaton, on veden laatu nyt selvästi parempi.

Karels kävi läpi Etelä-Saimaan saalistilastoja kotitarve- ja virkistyskalastuksen osalta ja vuosittaisten koetroolausten tuloksia. Jälkimmäisissä keskitytään selvittämään selkävesien kalaston rakennetta, muikun ja siian kutukantoja sekä tarkkaillaan hottamuikkujen määriä. Koevedot suoritetaan paritroolauksena 60 m leveällä trooliverkolla nopeudella 4-5 km/h ja vetoajan vaihdellessa 15 – 120 min.

Hottamuikkusaaliit ovat vaihdelleet voimakkaasti lähes täydellisestä kadosta aina 300 kg/tunti asti. Huonoja hottasaaliita saatiin esim. vuosina 2003, 2006 ja 2011. Isompien muikkujen parasta kautta olivat vuodet 2008-2010. Sivusaaliina saadun järvilohen määrät vaihtelivat eteläisimpien selkien nollasta Petranselän 0,9 kappaleeseen tuntia kohti. Lohista keskimäärin 83 % oli alamittaisia.

Suur-Saimaan kalastusalueen 2008 tekemän vetouistelutiedustelun perusteella (61 kalastajaa, 1163 pyyntipäivää, yhteislupia 540 kpl) vetouistelijoiden kokonaissaalis oli 900 järvilohta (8,4 kg/kalastaja ja 14,8 kpl/kalastaja). Taimenille vastaavat lukemat olivat 430 kpl (7,8 kg/kalastaja ja 7,0 kpl/kalastaja) sekä nieriälle 126 kpl (0,5 kg/kalastaja ja 2,1 kpl/kalastaja).

Vuonna 2011 saivat vetouistelua harjoittavat kirjanpitokalastajat Kyläniemen pohjoispuolelta 1,017 kg järvilohta kalastajaa kohti vuorokaudessa, taimenta 0,180 kg/vrk ja nieriää 0,004 kg/vrk. Kyläniemen eteläpuolella vastaavat lukemat olivat 0,146, 0,336 ja 0,008 kg/vrk.

Sitten rävähti valkokankaalle tilasto, joka sai aikaan illan latautuneimpia kannanottoja.Saalistilastoja

Yleisön joukosta kysyttiin, että miten ihmeessä harrastuskalastajat, joilla ei ole osuuksia vesialueisiin, voivat saada 65 % lohista. ”Eikö ne lohet kuulu paremminkin osakkaille ja troolareille?” jatkoi kysyjä. Samaa henkilöä suututti voimakkaasti Vapaa-ajankalastaja -lehdessä (elokuu 2012) julkaistussa eräkirjailija Matti Kettusen kolumnissa mainittu havainto ammattimaisesta uistinkalastuksesta Pohjois-Karjalassa. Myöhemmin hän kuvaili, kuinka elitistiset plaanarikalastajat haravoivat päivässä jopa 5,2 neliökilometriä vettä tyhjäksi lohista yhdellä veneellä! ”Ryöstökalastusta numero yksi, koska siinä jahdataan uhanalaista lohta!”, mies jatkoi selvästi tuohtuneena.

18.00 Seppo Reponen: Lupajärjestelmät

Seppo ReponenKalatalousasiantuntija Seppo Reponen kertoi vesialueiden omistusoloista ja lupajärjestelyistä Etelä-Savossa, jossa toimivien osakaskuntien keskipinta-ala (Haukivesi 370 ha – Puumala 690 ha) on pienempi kuin esimerkiksi Pohjois-Karjalassa.

Oikeus harjoittaa kalastusta ja määrätä siitä kuuluu vesialueen omistajalle. Osakaskunnan tulee järjestää alueellaan kalastuksen harjoittaminen ja kalakannan hoito. Oikeus kalaveden käyttöön määräytyy pyydysyksiköiden perusteella. Osakas voi myydä tai luovuttaa oikeuttaan esimerkiksi ammattikalastajille.

Ammattikalastajilla ei ole yhteislupakäytäntöä, minkä vuoksi he joutuvat hankkimaan lupansa vuosittain kymmenistä eri paikoista. Reponen kritisoi kikkailua, jolla troolaus käytännössä estetään kovalla lupahinnoittelulla.

Kun Reponen esitti, että osakaskunnan yksiköistä 15 % annetaan ammattikalastajille, pienosakkaiden lisäyksiköiksi ja muihin erikoislupiin, huudettiin yleisöstä väliin, että kalastuslaki ei tunne lisäyksiköitä.

Kun keskusteluun osallistunut Etelä-Karjalan kalatalouskeskuksen kalatalousneuvoja Vesa Tiitinen oli kertonut, että ammattikalastajien lupa-asioita ollaan siirtämässä osakaskunnilta viranomaisille, nousi yleisön joukosta mies, joka kertoi olevansa asiasta jyrkästi eri mieltä. Kyseessä olisi hänen mielestään perustuslaillisten omistusoikeuksien riisto. Puhuja kertoi hyväksyvänsä vetouistelun harrastuksena, vaikka pitikin sitä salibandyyn verrattavana puuhasteluna. Lisäksi mies julisti nykyiset verkkokalastuskiellot n-eläimen esiintymisalueilla suoranaiseksi pelleilyksi. Katiskalla kalastaminen ei riitä korvaamaan verkkokalastuksen vähentämistä.

Keskustelussa troolilupien myöntämisestä käsiteltiin myös metsähallituksen osallisuutta asiaan. Metsähallituksen eräsuunnittelija Mikko Malinin mukaan mitoitus perustuu kestävään kalatalouteen ja noin puolet lupahakemuksista hylätään vuosittain. Lupien myöntämisestä voi myös valittaa.

18.20 Markku Törrönen: Troolikalastajan puheenvuoro

Markku TörrönenAmmattikalastaja Markku Törrösen mukaan hänen elämänsä menee kalaslupien hommaamiseen. Tällä hetkellä hänellä on käytössään 25 000 hehtaaria kalavettä lähinnä Kyläniemen alueella. Koska osakaskuntaan kuulumaton ei voi moittia päätöksiä, on hänen hankittava puhevaltaa osuuksia ostamalla.

Muikkukannat vaihtelevat Törrösenkin mukaan valtavasti. Vuoden 2009 kanta oli hyvä ja vuosien 2010-2011 saaliit siksi hyviä. Nyt pientä muikkua on hyvin, mutta suurta huonosti. Osakaskunnat suosivat jostain syystä talvinuotatusta, mitä hänkin aikoo mahdollisesti tulevana talvena kokeilla.

Pahimmaksi ongelmakseen Törrönen valitteli huonosti kehittynyttä muikun myyntihintaa suhteessa samaan aikaan tapahtuneeseen polttoaineen hinnan lähes kymmenkertaistumiseen. Kysyttäessä hän kertoi troolikuntansa pyytävän vähintään 500 kg muikkua päivässä toukokuun puolivälistä lokakuun loppuun. Sivusaaliinsa arvoksi hän arvioi noin 1 promillen (=1/1000). Alamittaisille kaloille hänellä ei ole itselläänkään käyttöä.

Ammattikalastaja Markku Törrönen kommentoi myös muita esityksiä, josta myöhemmin lisää.

18.30 Timo Korkka: Vetouistelijan puheenvuoro

Timo KorkkaLietveden äärellä mökkeilevä Timo Korkka kertoi harrastaneensa vetouistelua 25 vuotta, josta 20 aktiivisesti. Hänen mielestään muikun troolaus on viime vuosina päässyt ryöpsähtämään muikun mädin pyynnin takia. Troolaajat kalastavat syksyllä lähinnä mätiä (jopa 80 % vuoden tuloista) itse muikun jäädessä toisarvoiseksi, suorastaan ongelmajätteeksi, jos se sattuu olemaan väärää sukupuolta tai ei ole kutukypsää. Eräänä ajankuvana Korkka mainitsi 2011 Puumalaan perustetun mädin jalostamon, joka on aiheuttanut kovan raaka-aineen kysynnän.

Korkka kertoi, että troolausjupakka ei ole vain tämän hetken ongelma. Hän luki pätkän kansanedustaja Kari Rajamäen jo vuonna 1994 tekemästä kirjallisesta välikysymyksestä, jossa arvioitiin kalastuksen merkityksen lisääntyvän virkistäytymisessä ja matkailussa, ja jossa troolikalastusta pidettiin järvialueen kalakantoja tuhoavana ryöstökalastuksena. ”Troolikalastuksen sallimisen kautta harvat yrittäjät imuroivat järvien kalakannasta saatavan merkittävän taloudellisen hyödyn sen sijaan, että kasvava kalastusharrastus voisi tuoda jopa ympärivuotisia lisätuloja ja työtä monille palveluyrityksille ja kunnille”.

Korkka kiinnitti huomiota myös uhanalaisen järvilohen myymiseen kaupoissa, vaikka se sinänsä laillista onkin.

”Onko troolaaminen yleensäkään kestävä tapa kalastaa?” kysyi Korkka ja vastasi itselleen: ”Ei ainakaan nykymuodossa. Kalastuspaine kohdistuu kudulle valmistautuviin yksilöihin ja saaliiksi kelpaamattomat kalat, kuten liian pienet muikut heitetään kuolleina takaisin järveen – eettisesti arveluttavaa toimintaa. Mainittakoon että Euroopan maista vain Ruotsissa on troolattu sisävesissä ja sielläkin se on kielletty 1996 juuri uhanalaisiin lohikalakantoihin kohdistuneiden haittojen johdosta.”

Korkka sallisi troolauksen vain sillä ehdolla, että luvalle asetetaan hyvin tarkat ehdot, joissa kerrotaan sallitut kalalajit, pisin yhtämittainen vetoaika ja suurin vetonopeus. Lupaehdoissa tulisi myös mainita, että valvojilla on oikeus tarkistaa saalis. Osakaskunnilla tulee jatkossakin olla oikeus päättää millä menetelmillä ja hinnoilla niiden vesillä kalastetaan.

Vetouistelija Timo Korkan mielestä kalastuslain ensimmäinen pykälä ei toteudu nykyisellä troolauskäytännöllä. Hän ihmetteli myös sitä, miksi Saimaan troolaukselle ei ole asetettu saaliskiintiöitä kuten merellä on tehty. Hänen mielestään on käsittämätöntä, että ELY-keskus puoltaa troolausta.

Keskustelussa kalastaja Törrönen kertoi, että vetouistelijoilla olisi oppimista vesiliikennesäännöistä. Siitä Korkka kertoi olevansa täysin samaa miltä, mikä taisikin olla illan harvoja asioita, joista keskustelurintamien eri puolilla oltiin yksimielisiä.

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Veli-Matti Kaijomaa kertoi, että ELY-keskus ei voi säätää lakeja, mikä on eduskunnan tehtävä. ELY-keskus tarkastelee kaikkia kalastusmuotoja tasapuolisen kriittisesti.

18.40 Niilo Valkonen: Lajittelusäleikön kehittäminen trooliinNiilo Valkonen

Voittoa jakamatonta yleishyödyllistä Future Missions Oy:tä edustava Niilo Valkonen kertoi trooliin kehiteltävästä lajittelusäleiköstä, jolla olisi mahdollista estää ainakin muikkua selvästi kookkaampien kalojen ajautuminen aivan troolin perille. Alumiinista valmistettu yksinkertainen koeseula näytti esitetyn videon perusteella olevan kehityskelpoinen tuote. Laitetta on kokeiltu muun muassa Perämerellä Ruotsin rannikolla.

19.15 Mirko Laakkonen: Saimaan lohikalat -hanke

Projektipäällikkö Mirko Laakkosen alustus keskittyi Kestävän kalastuksen hankkeen esittelyyn. Hankkeen yleistavoite on Saimaan lohikantojen perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja kantojen tilan paraneminen. Asian tiimoilta on pidetty ja pidetään kaikkiaan 128 kokousta, joissa käytäntöjä esitellään pääasiassa osakaskunnille ja kalastusalueille.

Yksi keskeisimmistä periaatteista on vapakalastuksessa yhden koukun käyttäminen viehettä kohti Ruotsin suurilla järvillä omaksutun mallin mukaan, rasvaevällisten järvilohien ja -taimenien oikeaoppinen vapauttaminen ja saaliskiintiöt.

Mirko LaakkonenVerkkokalastuksessa Laakkonen suositteli solmuvälin harventamista koho- ja välivesipyynnissä 80 millimetriin ja kuhaverkoissa 60 millimetriin. Kapeikkoihin ja jokisuille Laakkonen esittää rauhoitusalueita. Tavallisen kotitarvekalastajan suurin vedessä oleva verkkomäärä voisi olla esimerkiksi 4 kpl.

Uhanalaisten lohikalojen myymisestä kaupoissa Mirko Laakkonen ehdotti luovuttavan jo pelkästään sen aiheuttamien mielikuvien vuoksi, vaikka myynti onkin sinänsä luvallista.

Laakkonen suositteli voimakkaasti järvilohen alamitaksi koko Vuoksen vesistön alueella 60 cm. Järvilohen selviytyminen on nykyisellään täysin kalanviljelyn varassa. Tulevaisuuden tavoitteena on emokalakannan kasvattaminen, luontaisen lisääntymisen palauttaminen ja elinvoimaisten lohikantojen aikaansaaminen Saimaalle ja Pieliselle.

19.00 Keskustelua, jatkotoimenpiteitä, hankeideoita…

Keskustelussa muuan vetouistelija kehotti toimijoita panostamaan voimakkaammin rasvaeväleikattujen lohikalojen istuttamiseen suoraan syönnösalueille, että kalastuksen harrastajilla olisi jatkossa mitä kalastaa. Hän kertoi myös, että hän on lohien merkkaustyössään kohdannut vasta 2 eväleikattua kalaa kaikkiaan 79:stä merkitsemästään kalasta.

Kalastaja Markku Törrönen käytti vielä voimakkaan puheenvuoron, jossa hän kertoi muidenkin ammattikalastajien velvoittamana, että he eivät hyväksy alamitoilla ”kikkailua”. Heille kelpaavat vain eduskunnan säätämät lait kalojen alamitoista. Kalastajat eivät myöskään hyväksy järvilohien myyntikieltoa, ja hän piti lohien myynnistä käytyä keskustelua ja kirjoittelua suorastaan yhden ammattikunnan mustamaalauksena. Troolisäleikköä hän piti niin edelleen turhanpäiväisenä hankkeena.

Kun Mirko Laakkonen kysyi, että suostuisivatko ammattikalastajat sellaiseen kompromissiin, että he päästäisivät ainakin rasvaevälliset järvilohet ja -taimenet takaisin veteen, ilmasi kalastaja Törrönen olevansa kielteisellä kannalla.

20.30 Yhteenveto ja lopetus

Hienosti kiihkeätkin tunnelmat aisoissa pitänyt kalatalousjohtaja Jorma Tiitinen piti lopuksi lyhyen yhteenvedon illan annista, jossa hän kiinnitti huomiota muun muassa liialliseen lupa-asioista käräjöintiin. Vesille mahtuvat niin elinkeinon harjoittajat kuin harrastajatkin. ”Kovassa paikassa fiksumpi antaa periksi”, kiteytti Tiitinen. ”Ja heikompi joutuu antamaan periksi!”, kuului välihuuto jostain takaa.

—–

Tässä vain osa illan sisällöstä, tällä kertaa ilman omia kommenttejani. Se kuitenkin kerrottakoon, että muutaman kerran tunsin punan kohoavan omillekin poskilleni.

Kotiin ajellessani mietiskelin, että olisiko sittenkin pitänyt tulomatkalla uskoa navigaattoria, joka jankutti melkein Anttolaan asti, että käänny takaisin, jos mahdollista. En tiedä, tulinko illasta hulluksi vai hurskaaksi? Pikemminkin päinvastoin, näin savolaisittain sanottuna.

Kalastus on elämää suurempi harrastus ja ammatti.

—–

Järvilohi.fi -sivuilla olevasta uutisesta löydät linkkejä tilaisuudessa pidettyihin alustuksiin.

—–

Huom: Tekstiin on lisätty 6.11.2012 klo 18.30 toiseksi viimeinen kappale kohtaan 18.00 Seppo Reponen: Lupajärjestelmät.

—–

Huom: Tekstiä on täsmennetty 8.11.2012 klo 10.00 luvun 17.45 Aarno Karels: Etelä-Saimaan kalataloustarkkailun tuloksia viimeisessä kappaleessa.

Matti Kettunen kirjoitti puhujan mainitsemassa kolumnissa: ”Uusinta uistelun ammattikalastuspuolella olen kohdannut viime vuosina, kun laskurampille porhalsi uisteluvene, jonka miehistö lappoi laiturille useita jäähileboxeja kalaa. Samalla toinen kehaisi, että jokunen tuhat kiloa pääasiassa haukea ja kuhaa on tältä selältä lähtenyt alkukesän aikana, ja vene sirretään seuraavalle selälle. Kalatukkuri kuulemma kävi sovittuna aikana hakemassa kalat, joten jatkokäsittelykään ei ole ongelma. Toinenkin ammatikseen uistelukaloja tuova porukka oli kuulemma selältä tulossa. Ammattikalastaja, joka ennen pyrki pyytämään kalat verkoilla, on siirtynyt uisteluveneen ratin taakse. Näin aika muutuu; verkot naulaan ja uistinvene vesille…!”

Poistuin keskustelutilaisuudesta ensimmäisten joukossa enkä ehtinyt saada käsiini puheenvuoron käyttäneen henkilön jakamaa monistetta Kettusen kolumnista.