Troolikalastus Saimaalla kuumentaa jälleen kalamiesten tunteita. Riitaa puitaneen lähitulevaisuudessa myös oikeudessa.

Troolipari Ryövälinsalmessa. Kuva: Solkein osakaskunta.

Lukijakysymys maakuntalehden palstoilla vuosia sitten: ”Saako naapurin tontille rakentaa? kysyy nimimerkki ”Paalutinko turhaan?”. Vanha vitsi, mutta aina se vain naurattaa. Ehkä juuri siksi, että siihen sisältyy epäilys siitä, että tässä maassa voi joillakin olla suuremmat oikeudet kuin toisilla.

Oikeusvaltiossa kansalaisten oikeuksia turvataan lainsäädännöllä. Pienenkin maatilkun omistajalla on yleensä jonkinlainen määräämisoikeus omaan palstaansa. Omalle maalle saa rakentaa ja metsää voi hakata tiettyjen sääntöjen rajoissa. Luvattomat hakkuut toisten metsissä ja perunoiden kaivaminen naapurin puutarhasta voivat sen sijaan johtaa oikeudellisiin vastuisiin. Valitettavasti kalavesien omistajien oikeudet omiin alueisiinsa ja niillä kalastamiseen eivät aina näytä olevan yhtä hyvin suojattuja.

Jos nettikeskusteluissa esille nostetut tiedot pitävät paikkaansa, ei ainakaan eräällä ammattikalastajalle ole aina puhtaita muikkuja troolipussissaan. Pitkin järvenselkiä hinattavaan tehopyydykseen jää väkisinkin myös järvilohia ja muita uhanalaisia kaloja, jotka eivät aina lähde hyväkuntoisina uimaan vaikka ne vedon jälkeen vapautettaisiinkin.

Troolin havaitut vetoajat (keskeytyksettä jopa 4&12; tuntia) ja nopeudet (4-5 km/h, joskus jopa 6 km/h) ovat saaneet asiasta huolestuneet uskomaan, että kalastaja pyrkii tarkoituksella saamaan saaliikseen muikun lisäksi myös kookkaampia kaloja. Muun kalamassan seassa troolipussin perukoille puristuvilla alamittaisilla tai isommillakaan lohilla ei ole juuri selviytymisen mahdollisuuksia, jos vetoajat ja nopeudet ovat kerrotun laisia.Iso "muikku" matkalla troolarin kannelle. Kuva: Solkein osakaskunta

Kaikkeen kalastukseen liittyy omat ongelmansa. Vaikka trooli mahdollistaa periaatteessa valikoivan kalastuksen, jossa uhanalaiset kalat voi vapauttaa, tulevat taloudelliset rajat helposti vastaan. Vedon keskeyttäminen pienin väliajoin saattaa tehdä touhusta kannattamatonta. Jokin kokonaisuuden kannalta toimiva ja kalastajia velvoittava ratkaisu lienee kuitenkin löydettävissä. Isompien kalojen joutumista puristuksiin troolin perille voisi vähentää esimerkiksi troolipussin eteen asennettavan harvemman lisähavaksen avulla, mutta alamittaisia lohenpoikasia ei sekään pelastaisi.

Sisävesillä tapahtuvan troolauksen voisi mielestäni kieltää vaikka kokonaan. Troolin sijalle tarjoaisin perinteistä nuottaa, joka on erittäin kalaystävällinen pyydys myös vapautettavien kalojen kannalta. Lohi ei kovin usein edes jää suhteellisen hitaasti liikkuvaan nuottaan. Myös suuret muikkurysät ovat tehokkaita ammattikalastajan pyydyksiä, joista toivomatta tulleet kalat on helppo vapauttaa lähes vahingoittumattomina.

Saimaan uhanalaisten lohikalojen suojelemiseksi lakia tulisi muuttaa pikaisesti niin, että järvilohen, taimenen ja nieriän ammattimainen ravinnoksi kalastaminen ja myynti kielletään kokonaan. Kielto voisi olla paikallaan monin paikoin muuallakin. Termin ”ammattimainen ravinnoksi kalastaminen” ulkopuolelle jättäisin esimerkiksi tapauksen, jossa kalastusoppaan kyydissä ollut asiakas vie muuten laillisesti kalastetun järvilohen tai taimenen mukanaan.

Voiko osakaskunta kieltää troolauksen?

Puheena olevan kaltaista myös järvilohiin kohdistuvaa troolausta on kerrottu tapahtuneen ennenkin, mutta tällä kertaa asiasta noussutta suurta kohua ryydittää tieto siitä, että troolausta on harjoitettu alueella, jossa osakaskunta on kieltänyt troolikalastuksen. Kyseessä on eteläisellä Saimaalla Taipalsaarella toimiva Solkein osakaskunta, jonka vesiä on muun muassa Munaluodonselän pohjoisosassa Värrätsaaren kaakkoispuolella.

Omituiselta vaikuttaa sekin, että kalastuksenvalvojaa ei päästetty alukselle tarkastamaan saalista. Kalastajan kerrotaan heittäneen tarkastustilanteessa troolipussin päältä kuusi noin 55 cm lohta takaisin veteen, mutta estäneen saalislaatikon perusteellisemman tarkastuksen kotirauhan suojaan vedoten. Kalastuslain mukaan kalastuksenvalvojalla on kuitenkin oikeus tarkastaa, että vedessä, kalastukseen käytettävässä kulkuvälineessä tai rannalla oleva pyydys ja saalis ovat säännösten ja määräysten mukaisia.

Ammattikalastajan kerrotaan hankkineen troolausoikeuksia osakaskunnan yksittäisiltä jäseniltä ja maksaneen sitten osakaskunnan tilille tietyn summan ”lupamaksuksi”. Tietojen mukaan osakaskunta on tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja asiaa puitaneen oikeudessa 23.10. Ammattikalastaja jatkaa (!) silti troolaustaan ainakin toistaiseksi. Etelä-Karjalan ELY-keskus näyttää Ylen 2.10. julkaiseman uutisen mukaan suosivan troolikalastusta ja pitävän sivusaaliiksi joutuvien lohien määrää erittäin vähäisenä, mitä monet nettikeskustelijat eivät tunnu purematta nielevän.

Ammattikalastaja on asianajajansa kautta kertonut kieltäytyvänsä kommentoimasta asiaa ennen oikeudenkäyntiä.

Haltuuni saamieni asiakirjojen kopioiden perusteella Solkein osakaskunta on kieltänyt kokouksessaan 18.12.2011 troolikalastuksen osuusluvuin 0,2010789 vastaan 0,002885 (pyydysyksiköiksi muutettuna 811 merkkiä kiellon puolesta ja 12 merkkiä vastaan). Toinen troolauksen kahdesta puolustajasta on ammattikalastaja itse. Perusteluina troolauksen kieltämiselle osakaskunta mainitsee sen muun muassa loukkaavan muita osakkaita ja olevan tuhoisaa uhanalaisille järvilohille ja muille petokaloille.

Samassa kokouksessaan Solkein osakaskunta näyttää päättäneen istuttaa alueelleen järvilohta 2000 eurolla, harjusta 400 eurolla ja kuhaa 700 eurolla. Toivottavasti eivät jääneet trooliin.

Käsittääkseni osakaskunta ei voi noin vain kieltää osakastaan käyttämästä laillista kalastusoikeuttaan. Osakkuuteen perustuvan kalastusoikeuden voi myös myydä tai luovuttaa toiselle vaikka ilmaiseksi. Yleensä osakkaat ja tavalliset kalastusluvan maksaneet kalastajat noudattavat kalastusalueiden ja osakaskuntien vuosikokouksissa laillisesti tehtyjä päätöksiä. Nyt puhjenneessa kärhämässä on kyse ennen kaikkea siitä, menevätkö ammattikalastuksen edut paikallisten etujen ja jopa uhanalaisten kalojen suojelun edelle.

Ammattikalastuksessa ei ole sinänsä mitään tuomittavaa, sillä harveneva ammattikalastajien joukko tekee todella arvokasta työtä luonnonvarojen hyödyntämiseksi. Kotimaisen kalan kulutuksen lisääminen on kaikin puolin kannatettavaa ja järkevää. Ammattia ei voi kuitenkaan harjoittaa miten tahansa. Suhteet paikalliseen väestöön on syytä pitää kunnossa. Sama koskee mitä suuremmassa määrin myös ammatinharjoittajan suhtautumista ympäristöön ja sen uhanalaisiin lajeihin.

Koska odotettavissa on värikäs oikeudenkäynti, jossa saattaa olla jopa ennakkotapauksen makua, ei ole lainkaan samantekevää kuinka asiassa käy. Jos pahimmat uhkakuvat toteutuvat, voi se merkitä sitä, että muidenkaan vesialueiden omistajilla ei ole jatkossa täyttä oikeutta säädellä kalastusta alueillaan. Se uhkaa nakertaa pohjaa kalavesien hoitotyöltä ja sitä kautta myös uhanalaisten lajien suojelulta. Jos ammattikalastaja voi kalastaa ”ilman lupaa” niin miksi en minäkin muutamalla verkolla tai edes uistellen? ajattelee varmaan moni mielessään.

Koska Suomessa oikeusasteet tekevät päätöksensä itsenäisesti voimassa olevien lakien mukaan, ei asian lobbauksella puolin tai toisin ole – eikä saa olla – vaikutusta lopputulokseen. Tätä on vaikea ymmärtää varsinkin sellaisissa maissa ja kulttuureissa, joissa poliitikot ja muut vaikutusvaltaiset tahot voivat ohjailla oikeuden päätöksiä. Julkisuus voi kuitenkin vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja sitä kautta toimijoihin – ja pitkässä juoksussa jopa lainsäädäntöön.

Vanha, jo kansanperinteeksi muodostunut sanonta kuuluu: ” Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”

Jatkoa seuraavassa kirjoituksessani.

Juttua on muokattu 16.10. ja siitä on poistettu vahvistamaton tieto.