Kalastuslakia vuodelta 1902

Kalastuslaki uudistuu pikkuhiljaa. Vai olisiko vanhassa vara parempi? Tässä kesälukemiseksi otteita vuoden 1902 kalastuslainsäädännöstä.

Kalastuslaki uudistuu monen mielestä tuskastuttavan hitaasti, sillä työryhmät ovat pohtineet lakiluonnosten kimpussa jo vuosia. Valmiiksi on saatu vasta kalastuksen valvontaan liittyvä osa, joka tuli voimaan viime huhtikuun alussa.

Uuden lain velvoite palauttaa kaikki alamittaiset ja rauhoitetut kalat aina kunnosta riippumatta takaisin veteen on aiheuttanut melkoista porua. Vastaavanlainen säädös löytyy kuitenkin jo vuoden 1902 kalastuslaista – ei siis mitään uutta auringon alla.

Alla on valtaosa vuonna 1902 voimaan tulleesta ja muutamaan kertaan myöhemmin muutetusta ja täydennetystä kalastuslainsäändännöstä. Vaikka laki kirjoittiin jo tsaarin aikana, on siinä vielä nykyaikaankin soveltuvia osia. Tekstin kieliasuun olen tehnyt muutamia vähäisiä korjauksia.

Varaapa hieman kylmää hellejuomaa, ota mukava asento ja lue, millaisia lainkoukeroita isoisämme joutuivat noudattamaan.

Vesioikeuslakia heinäkuun 28 päivältä 1902

1 §. Kymissä, virrassa ja joessa sekä väyläsalmessa on valtaväylä jätettävä auki veden vapaata juoksua, laiva- ja veneliikettä, lauttausta ja kalan kulkua varten. Valtaväylänä olkoon kolmannes veden leveyttä keskikorkeuden mukaan ja syvimmällä kohdalla; älköön kuitenkaan valtaväyläksi koskessa luettako suurempaa leveyttä kuin että kolmannes kosken vesimäärästä siitä juoksee. Missä on kulku- tahi lauttausväylä, älköön valtaväylä kuitenkaan olko seitsemää metriä kapeampi. Järvessä ja meressä on riittävän leveä kulku- ia lauttausväylä auki jätettävä.

2 §. Älköön kukaan niin vetäkö omalle puolellensa tai johtako vesistöstä vettä, älköönkä siihen niin rakentako tahi muutoinkaan ryhtykö sellaiseen toimeen, että vesistön syvyyden tahi aseman taikka sen vedenkorkeuden muuttumisesta toisen vesialueelle taikka kalastukselle, maalle tai muulle omaisuudelle tulee haittaa, taikka että valtaväylä siitä huonontuu tahi että kulku- ja lauttausväylällä muuten hankaluutta syntyy.

23 §. Kaivamista tahi muuta perkaamista, joka lietteen tai tilapäisen esteen poistamiseksi vesiväylässä on tarpeen, olkoon jokaisella, joka siitä kärsii haittaa, lupa toimittaa toisenkin vedessä; ilmoittakoon kuitenkin omistajalle hyvissä ajoin edeltäpäin työn alkamisen. Maata tai muuta, mitä perattaessa nostetaan vedestä, saatakoon myöskin panna lähimmälle rannalle tai muuhun ,lähellä olevaan soveliaaseen paikkaan, kuitenkin maan omistajalle suoritettavaa korvausta vastaan, jos vahinkoa tulee. Perkaamista ei kuitenkaan saa vesistöstä toimittaa sinä aikana ja siltä tavalla, että rauhoitetun kalan nousu estetään.

24 §. Älköön kukaan vesistöön tuoko, heittäkö tahi jätettäkö jätteitä tai muuta, josta mataloituminen, haittaa kalastukselle tahi muuta vahinkoa seuraa tai harkitaan vastedes koituvan, älköönkä panko niitä niin lähelle rantaa, että vesi voi huuhtoa ne mukaansa. Laitoksessa tahi muussa laitteessa pitäköön omistaja vaaria siitä, ettei sellaisia jätteitä pääse veteen kiinteässä eikä juoksevassa muodossa.
Nimenomaan olkoon kielletty vesistössä liottamasta valmistamattomia vuotia sekä kuorimasta metsäntuotteita jäällä tahi rannalla niin lähellä vettä, että vesi voi huuhtoa kuoret mukaansa.
Helpotusta siitä mitä 1 momentissa säädetään saatetaan kuitenkin myöntää jollekin erityiselle laitokselle, jos on erinomaisia syitä. Likaviemäreistä olkoon noudatettavana mitä niistä erikseen säädetään.

25 §. Valta- ja kulkuväylän ulkopuolellakin saatakoon kulkea vesistössä, missä se muutoin on avoinna.
Niinikään olkoon lupa kotitarpeeksi ottaa vettä vesistöstä, siinä kylpeä ja toimittaa pesua sekä muulla tällaisella tavalla käyttää vettä, mikäli se voi tapahtua tuottamatta haittaa tai ikävyyttä omistajalle; älköön kuitenkaan nyt mainitusta luvasta johdettako minkäänlaista oikeutta mennä toisen maalle.
Maanomistaja vallitkoon vapaasti kaivoa, lähdettä, lammikkoa tahi muuta vesijoukkoa, jota ei käy pitäminen vesistönä, ja sen uomaa hänen maallansa, niin myös muuta umpinaista vettä; kuitenkin saatakoon vettä tulenvaaran uhatessa estämättä käyttää sen torjumiseksi. Veden luonnollista juoksua sellaisesta säiliöstä älköön alapuolella asuja estäkö älköönkä yläpuolella asuja niin muuttako, että se on alapuolella asujalle haitaksi.

Määräyksiä välirajasta vedessä ja vesialueen jaosta heinäkuun 23 päivältä 1902

1§. Järven rannalla sijaitsevilla kylillä olkoon osa järveen rajalinjan ja kylän tilusten mukaan siten, että kukin vallitsee sen osan vettä ja veden alaista pohjaa, joka on lähempänä omaa rantaa kuin toisen.

2 §. Selkää, jonka pituus ja leveys on kahdeksan kilometriä tai enemmän, älköön kylä vallitko ulommalta kuin viisisataa metriä siltä kohdalta rantavettä, josta tavallisen vedenkorkeuden aikana, kahden metrin syvyys alkaa. Jos ulompana on kylään kuuluva saari, olkoon kylällä saarenkin ympärillä yhtäläinen rantamatalaoikeus. Selkää pidettäköön yhtäjaksoisena joistakuista vähäisistä saarista huolimatta.

Rakennuskaaren 17. luku heinäkuun 23 päivältä 1902

1 §. Yhteisen kalaveden osakkaat ovat velvolliset keskenään niin järjestämään kalastuksen siinä, että kalasuvun hävittäminen estetään. Ellei sellaista järjestämistä aikaansaada, kieltäköön kuvernööri toistaiseksi osakkaita käyttämästä kalastusoikeuttaan muulla tavalla kuin kalastamalla yhteiseksi hyväksi, vaan lykätköön asian muutoin oikeuteen, jonka tulee siitä lopullisesti määrätä; kuitenkin olkoon kullakin osakkaalla ynnä hänen talonväellään aina valta siinä harjoittaa onkimista ja kaikenlaista muuta koukkukalastusta.
Osakkaiden päätettävissä olkoon, millä tavoin rapujen ja helmisimpukkain pyyntiä saa harjoittaa.

11 §. Valtaväylä pidettäköön kalaväylänä, kuin myös vedessä valtaväylän päissä sen kaksinkertainen leveys siihen saakka, kunnes syvä vesi alkaa.
Valtaväylä ja muu kalastusväylä on aina pidettävä vapaana kalastuslaitteista ja kaikista muista seisovista kalanpyydyksistä; älköönkä siinä liikkuvallakaan pyydyksellä toisin kalastettako kuin että puolet kalaväylän leveydestä aina on avoinna.
Älköön muutoinkaan kalastuslaitteita niin rakennettako tahi seisovalla pyydyksellä niin kalastettako, että kala suljetaan toisen vedestä tai rauhoituspiiristä, tahi että kalan nousu koskessa tehdään mahdottomaksi.

12 §. Isoa rysää tahi muuta samanlaatuista pohjalla varustettua kalanpyydystä älköön laskettako sellaisen salmen suulle, joka on lahden tahi selän ainoana tahi pääasiallisena vesireittinä, älköönkä mereen lohi- tahi siikapitoisen kymin tahi joen suusta ulospäin, eikä kummallekaan puolelle viittä kilometriä lähemmäksi.
Loheksi luetaan myös muun niminen lohensukuinen kala.

16 §. Kalastusoikeuden haltijalla ja hänen apulaisillaan on valta kalanpyydyksien laskemista, nostamista ja kokemista varten astua toisen rannalle, ei kuitenkaan tontille, puutarhaan eikä kylpypaikkaan, sekä panna pyydyksiään kuivamaan rannalle muualla, paitsi vastamainituilla alueilla, varastopaikalla, puistossa tai viljellyillä tiluksilla, kuitenkin saakoon rannanomistaja ensin mainitulta arvion mukaan, täyden korvauksen kaikesta sen kautta kärsimästään vahingosta ja haitasta.
Rannanomistajan pitää niinikään, korvausta vastaan, sallia kalastusoikeuden haltijan kulkea maansa kautta kalavedelle milloin tämä muutoin ei voi sinne soveliaasti päästä.

17 §. Jos joku verekseltä tavataan kalastamasta vedessä, jossa hänellä ei ole sellaiseen pyyntiin oikeutta, saakoon kalastusoikeuden omistaja tahi haltija tai hänen kalastuksensa hoitaja tai väkensä kalastavalta ottaa veneen, pyydykset tahi muuta tunnustodisteeksi ja pitää ne, siksi kuin viimeksi mainittu on tehnyt selvän puolestansa. Sama oikeus olkoon poliisivirkamiehelläkin, kun luvatonta kalastusta harjoitetaan 18 luvun mainitsemassa vedessä.

18 §. Jos valta- tai muuhun kalaväylään laittomasti on pantu pyydys, olkoon ulosottomies tahi nimismies velvollinen joko pyytämättä tahi sen pyynnöstä, joka siitä kärsii haittaa, poistamaan pyydyksen rikollisen kustannuksella.

Rakennuskaaren 18. lukua heinäkuun 23 päivältä 1902

2 §. Isolla järvenselällä kylänrajan ulkopuolella olkoon kukin siihen ulottuvan kunnan asujain oikeutettu harjoittamaan onkimista ja kaikkinaista muuta koukkukalastusta; ja olkoon kuntain päätettävissä, saavatko asujaimet ja missä määrin siellä harjoittaa muuta kalastusta.

Rikoslakia heinäkuun 23 päivältä 1902

13 §. Joka luvattomasti kalastaa toisen vedessä tahi vedessä, jossa hänellä ei ole oikeutta siihen pyyntiin, jota hän harjoittaa, rangaistakoon enintään kahdensadan markan sakolla, taikka, jos rikos tapahtuu rauhoituspiirissä tahi asianhaarat muuten ovat erittäin raskauttavat, enintään viidensadan markan sakolla; ja saalis tai sen arvo menköön kalastusoikeuden haltijalle.
Jos kalaveden omistaja tai osakas sen alueella harjoittaa sellaista kalastusta, joka siinä on kielletty, tahi jos hän muutoin laittomasti käyttää rauhoituspiiriä, tahi jos kalaveden tai kalastuksen osakas käyttää kalastusoikeuttaan siinä muulla tavoin kuin toimeenpannun tai säädetyn järjestyksen mukaan saa tapahtua, tuomittakoon enintään kahdensadan markan sakkoon taikka, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, enintään neljänsadan markan sakkoon; ja menköön saalis tai sen arvo kruunulle tahi myös niille, joilla rikollisen kanssa on osa kalavedessä tai kalastuksessa, jos joku heistä panee rikoksen syytteeseen tai on sen antanut ilmi.
Miten se on rangaistava, joka rauhoitettuna aikana tai luvattomalla tavalla kalastaa, siitä on erittäin säädetty. Kalastamiseksi luetaan myös rapujen ja helmisimpukkain pyynti.

15 §. Joka luvattomasti kaivamalla tahi muulla tavalla vetää tai koettaa vetää omalle puolellensa toisen kalansaantia tahi luvattomasti kalastaa valtaväylässä tahi muussa kalaväylässä, taikka tokeilla tai muulla keinolla estää tai koettaa estää kaloja nousemasta ja laskemasta taikka pääsemästä kalaveteen, jota hän ei ole oikeutettu yksin käyttämään, rangaistakoon enintään viidensadan markan sakolla.

Kalastussääntöä heinäkuun 23 päivältä 1902; muutoksineen 4 päivältä kesäkuuta 1920, 25 päivältä elokuuta 1922, 4 päivältä lokakuuta 1919 ja 19 päivältä heinäkuuta 1918

1§. Seuraavat kalastusneuvot olkoot kiellettyjä:
a) räjähdys- sekä myrkylliset ja huumaavat aineet;
b) ahrain, haka, pilkki ja muu kalaa ulkoa haavoittava pyydys;
c) kokonaan tai osaksi kankaasta tehty pyydys ja samoin pituudelle kudottu tai siten pauloitettu nuotta tai muu liikkuva rihmapyydys, jossa solmujen väli yläpaulassa on sanottavasti pitempi tai lyhempi kalvoimen leveyttä;
d) sellainen rihmasta eli langasta, metallista, listoista, vitsoista, juurista, niinestä, tuohesta tai muusta senkaltaisesta tehty pyydys tahi muu kalastusneuvo, jossa aukot ovat pienemmät kuin tässä edempänä jokaisesta lajista sanotaan; ja
e) paitsi meressä, sellainen iso rysä tai muu pohjalla varustettu seisova pyydys, joka osaltaan on puoltatoista metriä korkeampi; kuitenkin voi erikseen saada luvan lohen- tahi siianpyyntiä varten rakentaa korkeampiakin kalatokeita.

2 §. Vitsamerrassa tai sen tapaisessa pyydyksessä pitää vitsain väliä olla vähintään kaksi ja siteitten väliä vähintänsä viisitoista senttimetriä.
Tiheämpää mertaa saa kuitenkin käyttää nahkiaisen eli silmun pyyntiin yöllä, alkaen elokuun l6 p:stä vuoden loppuun, sekä erityisellä luvalla myös ankeriaan pyyntiin.
Vitsamertaa, jota keväällä käytetään kalastukseen, älköön ennen kesäkuun 20 päivää otettako vedestä kauemmaksi ajaksi kuin mitä sen kokeminen välttämättömästi vaatii.

3 §. Katiskassa tahi muussa liistoista rakennetussa pyydyslaitoksessa pitää liistojen väliä oleman vähintänsä kaksi senttimetriä.
Älköön katiskaa laillisena pidettäkö, ellei sen suu, matalimmankin veden aikana, ole veden yläpuolelta suljettu veden pintaan asti.

4 §. Rihmapyydyksissä pitää silmien olla niin suuret, että kalvoinkertojen eli solmuvälien luku suoraksi vedetyssä rihmassa puolen metrin yhtämittaisella pituudella, pyydyksen märkänä ollessa, on kuoreen-, muikun- ia kilohailinpyydyksessä korkeintaan 50, silakan- eli hailinpyydyksessä korkeintaan 36, suomuskalan-pyydyksessä korkeintaan 25 ja lohenpyydyksessä korkeintaan 9. Lupa rihmapyydysten silmien suuruuden pienentämiseen voidaan kuitenkin myöntää määrättyjä vesistöjä tahi vesistönosia varten.
Oulujoessa ja sen pohjoispuolella Pohjanlahteen laskevissa joissa, joissa valtio joko osaksi tahi kokonaan omistaa oikeuden lohen ja taimenen kalastukseen, älköön padoissa, jotka ovat tarkoitetut siian tahi muun pienemmän kalalajin pyydystämiseen, käytettäkö mertoja, rysiä eikä lanoja, joiden nielu tahi sen sisässä oleva vanne johonkin suuntaan poikkimitaten on 125 millimetriä laajempi.
Kuoreen-, muikun- ja silakan- eli hailinpyydyksiä ei saa laskea sellaisiin paikkoihin eikä semmoisena aikana, että niillä muuta kalaa sanottavasti saadaan. Olkoon kuitenkin kuore- tahi silakka- eli hailinuottaa lupa käyttää suomuskalan pyyntiin, jos perä vaihdetaan toiseen niin harvaan kuin suomuskalanpyydyksestä on sanottu.
Pohjahaavi eli -liippi, paitsi sellainen, joka on tehty ja käytetään yksinomaan ravunpyyntiä varten, ei saa olla tiheämpi kuin että kalvoinkertojen eli solmuvälien luku suoraksi vedetyssä rihmassa, pyydyksen märkänä ollessa, on korkeintaan 25 puolen metrin pituudella.

5 §. 4 §:n säännökset eivät koske sellaista verkkoa, joka pauloitettuna ei ole seitsemääkymmentä senttimetriä korkeampi ja jota käytetään ainoastaan salakan ja muun syöttikalan pyyntiin, eivätkä myöskään varrekkaita täkyhaaveja.
Olkoon niinikään lupa rauta- eli piikkikalan pyytämiseen meren rannalla, kuin myös sellaisessa järvessä tahi järven osassa, missä se erittäin sallitaan, loka- ja marraskuussa käyttää tarpeeksi tiheätä ja varrekasta haavia, jonka suun läpimitta on korkeintaan seitsemänkymmentäviisi senttimetriä.

6 §. Verkkoa, muunlaatuista käsipyydystä, rysää tahi muuta seisovaa pyydystä ei saa laskeakalaväylään, eikä liikkuvallakaan rihmapyydyksellä siinä toisin kalastaa, kuin että puolet kalaväylän leveydestä aina pidetään auki.
Säännökset seisovasta pyydyksestä eivät koske pitkäsiimaa eli velaa eivätkä muutakaan koukkupyydystä.

7 §. Lohi- ja siikapitoisessa joessa ja sen suulla olkoon kalastus liikkuvalla rihmapyydyksellä, paitsi haavitseminen eli lippoaminen rannalta tahi maakiinteiseltä sillalta, kielletty. Kuitenkin olkoon nuotanveto sallittu laillisesti merkityissä lohi- tai siika-apajissa sekä maatalousministeriön määräajaksi myöntämällä luvalla muissakin paikoissa, mikäli se voidaan järjestää tuottamatta puutavaran kuljetukselle vesistössä mainittavaa haittaa. Samoin olkoon maatalousministeriöllä oikeus antaa määräämillään ehdoilla lupa muunkinlaisen liikkuvan pyydyksen käyttämiseen sekä kalastukseen haavitsemalla eli lippoamalla myös veneestä määrätyissä paikoissa tai vesistön osissa.
Karsinapadon käyttäminen yksinomaan siian ja muun pienemmän kalan pyydystämiseen olkoon kielletty.

10 §. Jäitten lähdön aikana ja sen jälkeen heinäkuun 1 päivään asti olkoon kaikki kalastus muilla liikkuvilla rihmapyydyksillä kuin haavilla kielletty, paitsi sellaisissa nuotta-apajoissa, joissa vanhastaan on pyydetty yksinomaan sikaloita eli haileja tahi jotka laillisesti on merkitty lohen- tahi siianpyyntiä varten.
Nyt mainittua rauhoitusaikaa saatetaan muutamille osille maata tahi määrätyille vesistöille pidentää korkeintaan neljätoista päivää.
Muikkuja saa kuitenkin pyytää kohonuotalla kesäkuun 15 päivän jälkeen selällä ja avorannalla sellaisessa vedessä, jossa ei ole pohjakasveja; ja on pyynti ajoverkoilla meressä aina luvallinen.
Järvessä olkoon niinikään lupa pyytää kuoreita nuotalla kymmenen päivän aikana jäitten lähdöstä lukien sellaisilla paikoilla, joissa tätä kalastusta on vanhastaan harjoitettu.
Kittilän kihlakunnassa saatakoon muualla paitsi lohi- tai siikapitoisessa joessa kalastaa kautta vuoden liikkuvalla rihmapyydyksellä.
Siian pyyntiä kiintonaisilla kalastustaitteilla eli padoilla älköön harjoitettako Oulujoessa eikä sen pohjoispuolella Pohjanlahteen laskevissa muissakaan joissa muina aikoina kuin heinäkuun 25 päivän alusta syyskuun 30 päivän loppuun saakka.
Olkoon kuitenkin siian pyynti tulvan aikana käytetyillä lyhyillä rautapadoilla näissäkin joissa sallittu niin kauan kuin kevättulvaa kestää, ei kuitenkaan kauemmin kuin kesäkuun 15 päivään saakka.

11 §. Alempana mainittuina aikoina olkoot seuraavat kalalajit rauhoitettuja ja niitten pyytäminen kielletty:
Lohi, 7 §:ssä taimenen pyynnistä säädetyllä poikkeuksella, kaikissa vesissä ja meressä syyskuun 1 päivän alusta huhtikuun 30 päivän loppuun asti, kuitenkin siten, että lohen onkiminen on sallittu syyskuun 15 päivään saakka;
Siika, paitsi meressä, lokakuun 1 päivän alusta marraskuun 30 päivän loppuun asti, iona aikanakin sitä saa pyytää Maatalousministeriön luvalla myöskin muista järvistä.
Kuha koko kesäkuun.
Maatalousministeriö on oikeutettu rajoittamaan ja määräajaksi kokonaankin kieltämään muikkukalastuksen järvissä, joissa muikkukanta on uhkaavasti heikentynyt.
Sinä aikana, jolloin joku kalalaji on rauhoitettu, älköön sellaisen kalan pyydyksiäkään vedessä pidettäkö. Lohipitoisissa joissa olkoon kaikki onkiminenkin kielletty syyskuun 15 päivän alusta joulukuun 31 päivän loppuun saakka.
Loheksi luetaan myös toisin nimitetty lohensukuinen kala, paitsi nieriäinen.

12 §. Jos lohia, nieriäisiä, harreja, siikoja, lahnoja, kuhia, muikkuja, kuoreita, säynäitä tai muita arvokkaita kaloja on istutettu vesistöön, missä niitä sitä ennen ei ole ollut, älköön sanotussa vesistössä kuuteen vuoteen sellaista kalaa pyydettäkö.
Jos saadaan sellaista kalaa, on se, vaikkakin jo kuollut, heti jälleen pantava veteen. [Lihavointi kirjoittajan.]

13 §. Rapu on rauhoitettu ja sen pyytäminen kielletty toukokuun 1 päivän alusta Heinäkuun 15 päivän loppuun asti.
Samoin olkoon kielletty pyytämästä rapua, joka ei täytä kymmenen senttimetrin mittaa, laskettuna otsapiikin kärjestä suoraksi ojennetun pyrstön päähän; ja on siis ravustettaessa vajamittainen rapu, paitsi kun se on saatu rauhoituspiirissä, laskettava takaisin veteen.

14 §. Sitten kun kalastus on päätetty, pitää siihen käytetyt vaajat, seipäät ja muut vehkeet, mitkä eivät kuulu kiinteään pyydyslaitokseen eikä katiskaan, vedestä pois otettaman.
Kalaveden saastuttamisesta ja muusta kalastuksen vahingoittamisesta on kielto erittäin säädetty.

17 §. Kalan nousun aikana olkoon niinikään joen suussa tahi sen läheisyydessä kaikki sellainentoiminta kielletty, mikä säikyttää kalaa tahi muutoin estää sen nousua.

18 §. Älköön kukaan kulkeko pyydyksen yli, joka on laskettu yleisen kulkuväylän ulkopuolelle ja selvällä merkillä osoitettu. Sellaisena merkkinä pidetään meressä tummaa lippua, kooltaan vähintään kaksikymmentä senttimetriä neliössä ja kiinnitettynä kohoon, joka ulottuu vedenpinnasta vähintään puolen metriä, ja muissa vesissä kohoa, joka nousee vähintään puolen metriä vedenpinnasta.
Älköön höyryalus, mikäli mahdollista on, tulko sellaista pyydystä viittäkymmentä metriä lähemmäs.

26§. Maassa suolattujen, kaupaksi pidettäväin kalatavarain pitää oleman huolellisesti pakattuina siisteihin
lujavanteisiin, vahvoihin ja tiiviisiin, kuivasta puusta tehtyihin astioihin, jotka vetävät 120, 60, 30, 15 tai 8 litraa ja ovat varustetut asianmukaisella, astian tilavuutta osoittavalla kruunausleimalla. Astian pitää myös oleman poltettuna tai leimattuna suolaajan kalamerkki, sen kunnan nimi, missä hän asuu, ja suolauksen vuosiluku.
Älköön astiaa laittomana pidettäkö, vaikka se sisältääkin hiukan enemmän kuin kruunausleima osoittaa.
Mitä nyt on sanottu, ei koske maustettuja kaloja.
Kaloja saa myydä myöskin maassa käyvien paino- ja astiamittojen mukaan sekä kappaleittain.

27 §. Lohia, siikoja, kuhia tahi rapuja tuoreina ei saa niitten rauhoitusaikana eikä myös vajamittaista rapua kuljettaa, myydä, kaupaksi pitää, ostaa eikä maksua vastaan tarjota. Jos jollakin silloin, kuin jonkin kalalajin tahi ravun rauhoitusaika alkaa, on niitä sitä ennen laillisesti pyydetty varasto, olkoon oikeutettu myymään sen rauhoitusajan seitsemän ensimmäisen päivän kuluessa.
Tämä kielto ei koske kiiltävää lohta eli sellaista, joka ei ole kutupukuinen.
Älköön kukaan myykö, kaupaksi pitäkö, ostako eikä maksua vastaan tarjotko kaloja alla mainittuja lajeja, elleivät ne leuan kärjestä pyrstön päähän täytä seuraavia mittoja, nimittäin:
merilohi ja taimen kolmekymmentäviisi senttimetriä;
forelli kaksikymmentäviisi senttimetriä;
nieriäinen kolmekymmentä senttimetriä;
harri kaksikymmentäviisi senttimetriä;
siika kaksikymmentäviisi senttimetriä;
lahna kolmekymmentä senttimetriä;
säynäs kaksikymmentäviisi senttimetriä; sekä
kuha kolmekymmentäviisi senttimetriä.

28 §. Kalansuolaajan tulee rekisteröimistä varten näyttää kalamerkkinsä, maalla paikkakunnan kruununnimismiehelle ja kaupungissa maistraatille. Sellaisesta rekisteröimisestä suoritetaan lunastusta yksi markka.
Ilmoitetuista kalamerkeistä on pidettävä luettelo aakkosjärjestyksessä. Toisen jo ennen samassa kunnassa käyttämää merkkiä ei saa hyväksyä.

29 §. Joka kalastukseen käyttää kiellettyä pyydystä tai pyyntitapaa, tahi luvallista pyydystä luvattomana aikana tai kielletyllä paikalla, taikka kalastaa vissiä kalalajia tai sitä varten vedessä pitää pyydystä sen rauhoitusaikana, sakotettakoon enintään neljäsataa markkaa ja olkoon saaliinsa menettänyt.
Samanlaisen edesvastuun alainen olkoon sekin, joka rikkoo 27 §:n kiellon, tahi jonka hallussa on yleisesti tai paikkakunnalla kielletty kalanpyydys. Luvattomasti kuljetettu tahi myyty kala ja kielletty pyydys olkoot aina menetetyt.
Joka pyytää vajamittaista rapua tahi ravun rauhoitusaikana ravustaa tai sitä varten pitää vedessä ravunpyydyksiä, sakotettakoon enintään kaksisataa markkaa ja olkoon saaliinsa menettänyt.

30 §. Joka muutoin rikkoo tämän säännön tahi sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon enintään kahdensadan markan sakolla, ellei muu lainkohta säädä siitä suurempaa edesvastuuta.
Jos se, joka on velvollinen jotakin täyttämään, on tämän laiminlyönyt, pakottakoon samalla kuvernööri soveliaalla uhalla hänet siihen.

31 §. Jos joku laskee hauen, mateen tahi ravun veteen, joka koko laajuudeltaan on toisen henkilön omistama, sakotettakoon enintään kaksisataa markkaa.

33 §. Luvan tai erityisen määräyksen, josta kalastussäännön 1 §:n e momentissa ja 2, 4, 5, 10, 15 ja 32 §:ssä mainitaan, antaa Kalastushallitus.
Nyt mainittu määräys on Kalastushallituksen toimesta kuulutettava paikkakunnan kirkossa ja annettava asianomaisen maaherran tiedoksi sekä, jos se sisältää yleisen säännöksen, lain voiman saatuansa toimitettava painettavaksi ja lähetettävä asianomaisille tuomioistuimille syyttäjille, poliisivirkamiehille ja kalastuskaitsijoille sekä Kalastushallituksen alaisille viranomaisille.
Maaherra pitäköön huolta siitä, että mitä kalastamisen järjestämisestä yhteisessä kalavedessä on määrätty, noudatetaan.

35 §. Valtion tahi kalastushoito-yhdistyksen asettamilla kalastuskaitsijoilla sekä rantavartiossa palvelevilla on, itse kullakin piirissään, yhtäläinen oikeus ja velvollisuus kuin poliisivirkamiehilläkin valvoa tämän säännön ja muitten kalaveden käyttämistä koskevien määräysten noudattamista sekä panna takavarikkoon menetetyiksi julistettavat pyydykset, kalat ja ravut. Kalastuskaitsijan tulee myös pyydettäessä antaa tarpeenmukaista virka-apua yksityiselle, jonka kalastusoikeutta on loukattu.

36 §. Takavarikkoon otetut kalat ja ravut myytäköön kruunun hyväksi tahi annettakoon kala, milloin laatuun käy, paikkakunnan vaivaistalolle.
Menetetyksi julistettu kalanpyydys pitää hävitettämän tahi kruunun hyväksi myytämän, käytettäväksi kuitenkin muuhun tarkoitukseen kuin kalastukseen.

– – – –

Vanhan lain tekstissä olisi paljonkin kommentoitavaa niin huuto- kuin kysymysmerkkienkin kera, mutta jääköön tällä erää.

Edellisissä kirjoituksissani alkanut sarja kalastusmenetelmistä jatkuu tuonnempana.