Älä enää odota kesää, se on jo täällä. Nyt ulos lukemaan luonnonkirjan uusinta painosta.
Luonnonolojensa puolesta Suomi on suuri maa. Kun maamme pohjoisimmassa kolkassa vielä hiidellään, on kesä Etelä-Suomessa kohta parhaimmillaan. Luonnossa liikkuja havaitsee nyt päivittäin suuria muutoksia vihreän värin lisääntyessä ja kukkien ilmestyessä koristamaan pihoja ja pientareita. Kalastajalle kevät tarjoaa niin yltäkylläisesti mahdollisuuksia, että innokkaimmat eivät osaa päättää mihin veneensä kokan suuntaisivat.
Omat kevääni ja alkukesäni kuluivat kymmenien vuosien ajan tiiviisti työn merkeissä. Toukokuu oli opettajan työssä sitä kaikkein kiireisintä ja raskainta aikaa. Koesuman ja oppilasarvioinnin uuvuttamana en ehtinyt enkä jaksanut juuri muuta kuin korkeintaan käpsehtiä silloin tällöin kotipihalla. Tavaksi tuli tarkkailla tontilla luonnostaan kasvavien ja sinne istutettujen kasvien heräämistä ja muita kevään merkkejä. Eikä tuosta tavasta osaa näköjään nyt kiireiden hellitettyäkään luopua. Tuon tuostakin köpöttelen reinot jalassa pihalle ja konttailen kameran kanssa pihakukkien tasolla.
Ensimmäisiä kasviluonnon kesän merkkejä tarkkailemme jo viimeisillä pilkkireissuilla. Aikaisimmat kukkivat leskenlehdet olemme nähneet lämpimällä ojanpenkalla jo maaliskuussa, mutta tänä vuonna havaitsimme ensimmäiset vasta 22. huhtikuuta. Samana päivänä näimme myös ensimmäiset sitruunaperhoset. Kaikkien aikojen varhaisin perhoshavaintomme on muuten 80-luvulta, jolloin istuessani maaliskuun 1. päivänä pilkillä eräällä metsälammella lennähti repalesiipinen suruvaippa polvelleni.
Kesä näytti tänä vuonna tulevan hieman viime vuosia myöhemmin. Kevätkylvöjen osalta puhuttiin yhden tai jopa kahden viikon siirtymästä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että luontoäiti on kirimässä aikataulua nopeasti kiinni, vaikka säät ovat vasta alkaneet lämmetä. Sopivaan saumaan sattuneet sateet saivat ihmeitä aikaan.
Kevät ja alkukesä on aikaa, jolloin ainakin täällä meillä päin rantavesissä on enemmän pyydyksiä kuin mihinkään muuhun aikaan vuodesta. Kevätkutuisten kalojen helppo saatavuus houkuttaa satunnaisempaakin kalastajaa. Oma kalastukseni on kuitenkin juuri nyt ehkä kaikkein vähäisintä. Päätin näet jo 80-luvun alussa antaa hauen kutea rauhassa – ja se päätöksen olen pitänyt noin 95-prosenttisesti! Eräänä keväänä oli kuitenkin äitienpäivän tienoissa vähän useampi vapaapäivä, jolloin tuli vuokrattua mökki hyvän haukijärven rannalta ja mesottua läheisellä kuturannalla. Hauskaahan se oli tapella monikiloisten haukimammojen kanssa, mutta kolmantena iltana tajusimme, että eihän tässä ole mitään järkeä. Häiritä ja kiusata kaloja kesken lisääntymispuuhien.
Kevätkalastus ei ole meitä houkutellut senkään vuoksi, että viimeisille jäille on yleensä noussut sen verran hyvin pilkkisaalista, että siitä on riittänyt syötävää aina toukokuun lopulle saakka. Sitten onkin tuomenkukan tummuminen ollut meille merkki siitä, että paras uisteluaika on käsillä. Tänä keväänä olen poikkeuksellisesti liottanut rantarysää ja muutamaa katiskaa, koska tarkoitus on ottaa niiden käytöstä valokuvia. Saaliin huolintakin on järjestyksessä, kun pyydykset ovat tyttäreni perheen rannassa ja he myös käyttävät kalat ruuakseen. Lahnariimukin on tarkoitus oikaista saman rannan tuntumaan. Saas nähdä, joko kohta pääsen savustamaan – makunystyrät ainakin valuvat kuolaa jo pelkästä ajattelusta!
Jotain muutakin kalastukseen liittyvää on toki tehty. Viime viikolla kävimme kääntämässä noin 30 kilometrin päässä olevalla rannalla talvehtineen ”etäveneemme”. Taisimmepa soudellakin parisen tuntia uudet Veivi-uistimet vedossa. Järvilohi tai taimen eivät kuitenkaan sillä kertaa napanneet. Mikkeliläisen VK-Products Oy:n kehittämä Veivi on uudenlainen nivelellä varustettu metalliuistin, jolle on helppo ennustaa hyvää kaupallista tulevaisuutta heitto- ja vetouisteluvesillä.
Paluumatkalla kuvasin metsätien varressa kerrassaan komeasti kukkivia kangasvuokkoja. Harvinainen ja uhanalainen kasvi oli nostanut maasta jo puolensataa kukkavartta kohti sinistä taivasta. Koska aivan kasvupaikan vieressä on soramonttu, ilmoitin esiintymästä varmuuden vuoksi ympäristökeskukselle, että voivat tarpeen vaatiessa rauhoittaa paikan. Samalla reissulla tarkistimme toisenkin tiedossamme olevan kangasvuokon kasvupaikan, mutta siellä olivat valtakunnallinen sähkölinja ja metsänhoitotyöt hoitaneet kylmänkukat kadoksiin: ainoatakaan kasvia ei ollut enää jäljellä.
Vaikka viime kesä oli mainio mustikkakesä ja voisi luulla, että luonto nyt huilaisi, näyttää siltä että tulossa on vähintään samanlainen marjavuosi, ellei parempi. Näin ainakin oman pihamme mustikkakasvustoista päätellen ja sillä ehdolla, että halla ei korjaa kukintoja. En ole useinkaan nähnyt yhtä komeaa mustikankukintaa. Kukassa olivat myös metsämansikka ja orvokki. Hauenkukka eli rentukka kaunisti ojaa, johon myöhemmin kesällä nousevat komeat osmankäämit, nekin itse siihen vuosia sitten siirtämäni. Valkovuokkoja pihassamme on satamäärin, kaikki alkujaan parista taimesta, jotka siirsin kerran eräältä tietyömaalta.
Autolla kärrättäväksi hankittu soutuveneemme on vielä körmöllään tuossa pihalla. Sillä on tarkoitus tehdä ensimmäinen reissu tutulle metsäjärvelle ja tutkia vieläkö siellä hauet ja isot ahvenet ovat otillaan. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin ovat. Vaan varrotaanpa rauhallisempia kelejä, nyt tulee turhan tuimasti.
Uisteluveneeni pääsi vihdoin eilen vesille, kun vietin mukavan päivän Yövedellä kuvaten kalastusopas Mika Kärkkäisen uutta Tracker Targa -veneettä. Mika heitti kolmen yhteistyökumppaninsa kanssa vieheitä hyvillä haukipaikoilla, mutta kalatapahtumat jäivät vähäisiksi. Hauet olivat kai häipyneet kudun jälkeen syvemmille vesille muikkujahtiin. Mika hankki tänä keväänä yrityksensä käyttöön kaksi Trackeria, jotka on tehty Atlantin tuolla puolen nimenomaan heittokalastuksen tarpeisiin. Veneet tulevat olemaan lopullisessa kalastuskunnossaan Suomen kalastusveneiden aatelia!
Heittouistelua kuvatessani huomioni kiinnittyi siihen, että maisemat olivat jotenkin syksyisen näköisiä. Rantaruovikon lisäksi myös koivut olivat keltaisia! Puiden keltaisuus johtui koivun erittäin runsaasta kukinnasta, jota pohjusti poikkeuksellisen lämmin viime kesä. Koivun siitepölystä ovat nyt kärsineet monet sellaisetkin, jotka tavallisesti eivät saa siitä allergiaoireita. Vaan eiköhän vihreys vie voiton aivan näinä päivinä. Pihakoivussa ainakin on jo tänään enemmän vihreitä hiirenkorvia kuin keltaisia norkkoja.
Nautitaan kesästä!
