Lumen alta paljastui tänäkin keväänä roskilla ja jätteillä ”koristeltu” maa.

Keväinen jokimaisema Varsinais-Suomessa

Taisipa itse luonnossa ajattelija, kalastaja Pentti Linkola, eräässä kirjassaan vaikertaa kuinka masentava vuodenaika on kevät, jolloin lumen alta paljastuu kaikki ihmisen luontoon heittämä roina ja saaste. Nuorempana Linkola jopa pakeni tuota kauhistusta pyöräilemällä puhtaammissa maisemissa ympäri Eurooppaa. Pakenemista parempi vaihtoehto olisi kuitenkin tehdä ongelmalle jotakin. Kukaan tai mikään ei estä meitä siivoamasta yhteistä ympäristöämme.

Luonnosta löytyvistä jätteistä päätellen pahimpia sotkijoita ovat autoilijat, metsästäjät ja kalastajat, retkeilijät, karamellin ja pikaruokien mussuttajat, purukumin purijat, oluen ja virvoitusjuomien ystävät, tupakoijat, ulkomaalaiset, uudenvuoden ja vapun juhlijat sekä yleisötapahtumiin osallistuvat. Eli me kaikki! Täydet pakkaukset kyllä jaksetaan kantaa luontoon, mutta ei tyhjiä takaisin asianmukaisiin jätepisteisiin.

Keväisin järjestetään monin paikoin ympäristön siivoustalkoita. Asialla ovat kiitettävästi muun muassa koulut ja monet järjestöt. Myös alueellisia ja valtakunnallisia siivouskampanjoita järjestetään. Erittäin kannatettavia hankkeita kaikki, mutta samalla masentavaa, että niitä tarvitaan. Miksi ihmeessä ihminen ei ole vielä 2000-luvullakaan ulkosiisti? Olemme oppineet jo olemaan sylkemättä lattialle Konsta Pylkkäsen tavoin ja olemaan kuseskelematta rapunposkeen, mutta miksi yhä jätämme eväskääreet taukopaikalle ja raijaamme mökkiroskat tienvarren levähdysalueelle?Pullopostia

Eräs osa ongelmaa on tavaran moninkertainen pakkaaminen. Toimiessani opettajana huomioni kiinnittyi tärkeimmän työkaluni taululiidun pakkaukseen: trukkilavalla oli paksun muovikuoren alla muoviin pakattuja isoja pahvilaatikoita, joissa oli pienempiä muoviin käärittyjä pahvilaatikoita, joissa oli vielä pienempiä muoviin käärittyjä pahvirasioita, joissa liidut lopulta olivat somasti ojennuksessa kuin tupakat askissaan. Saadakseen liidun kalpeaan virkamiehen kätöseensä piti avata kahdeksan pakkausta. Tällaista tarpeetonta ylipakkaamista tapaa vielä nykyäänkin, vaikka sitä on taloudellisista syistä pyritty vähentämään.

Kaupan siirtyminen pikkuhiljaa erikoisliikkeistä suuriin marketteihin ja halpaketjujen varastomyymälöihin on lisännyt myös tuotteiden pakkaamistarvetta. Koska liikkeessä ei enää ole ammattitaitoista myyjää, on tuotteelle tehtävä myyvä pakkaus. Tikkuaskin kokoinen esine suljetaan mainoksineen vähintään kirjan kokoiseen jäykkään muovikuoreen, jonka avaamiseen tarvitaan hohtimet ja puukko. Ei ihme, jos sitä avatessaan ärsyyntyy niin, että tulee heittäneeksi pakkauksen mitään ajattelematta lähimpään lepikkoon.

Elämän jälkiä Porrassalmen taistelun muistomerkilläSuurin osa sotkemisesta on tahallista ja suoranaista röyhkeyttä. Muistan varmaan ikuisesti vuosikymmeniä sitten Pieksämäellä näkemäni tapauksen, jossa maaseutukaupunginidyllissä kruisaileva nuorisojoukko tyhjensi isosta liikkuvasta amerikkalaisesta avoautosta monta suurta roskapussia suoraan kadulle ja toitotti hilpeästi: ”Annetaan maalaisille vähän rojuu!”. No, osaavat maalaiset itsekin tuota rojua ympäristöönsä mättää ihan kiitettävästi.

Ihmisellä on monien muiden nisäkkäiden tapaan läheinen suhde omiin jätöksiinsä, minkä vuoksi siistiksi oppiminen vaatii vain oikeaa perehdyttämistä. Kun pikkulasta kehutaan ensimmäisestä pottiin tehdystä kakasta, hän osaa jatkossa pitää housunsa puhtaina aina vanhuudenpäiviinsä asti. Samaa periaatetta noudattaen ihmistaimesta voisi kasvattaa myös ulkosiistin. Pistetään avattu karkkipaperi taskuun ja viedään myöhemmin roskikseen. Mauttomaksi jauhettua purukumia ei sylkäistä kadulle. Automatkalla kertyneet maatuvat jätteet tuodaan kompostiin ja muut roskat niille tarkoitettuun paikkaan.

Kalareissulla ja muutenkin luonnossa lasten kanssa liikuttaessa on erittäin tärkeää, että ei anneta lapselle väärää mallia heittämällä vieherasioita, siimanpätkiä ja eväkääreitä ympäristöön. Tupakoijat katsokoot mallia Hercule Poirotista, joka karistelee tuhkankin mukana kuljetettavaan tuhkakuppiin; myrkylliset natsat eivät ainakaan kuulu luontoon, tyhjistä tupakka-askeista puhumattakaan. Ja lorotetaan rannalle eikä suoraan kalaveteen.

Juhlakäyttäytymisessäkin olisi kansalla vielä rutkasti opittavaa. Oli sitten uusivuosi, penkkarit, vappu, musiikkifestarit, messut tai mikä suuri yleisötapahtuma tahansa, niin ihmiset alkavat surutta mättää kaikki jätteensä suoraan jalkojensa alle. Ja sitä riittää: rokkiviikonlopun jälkeen siivotaan esimerkiksi Joensuun Ilosaaren tienoota päiväsotalla, mutta silti osa törystä lentää ja lipuu siivouspartion tavoittamattomiin. Olisiko ilo pilalla, jos jokainen huolehtisi omista roskistaan?Kuvan henkilöt eivät sotkeneet Tahinlammen laavun ympäristöä

Mitä teet, kun näet luontopolkusi varrella tai kalapaikallasi roskia? Jos olet oppinut ulkosiistiksi, saatat tuntea jotain lievän masennuksen ja repivän raivon väliltä. Entä jos ottaisit taskustasi sinne jo kotona sujauttamasi roskapussin ja noukkisit pahimmat maisemanpilaajat mukaasi ja toisit ne lähimpään keräyspisteeseen. Ihan kaikessa hiljaisuudessa, kenellekään ”urotyöstäsi” kehumatta. Joistakin jätteistä (pullot ja tölkit) voit saada jopa rahallista korvausta, mutta useimmiten vaivan palkkana on vain hyvä mieli. Sekin riittää!