Aika ja sen mittaaminen vaikuttavat kalastajaan ja kalastukseen.

Metsälammella

Ajan mittaaminen lienee ihmisen säntillisten työn ja elämisen kannalta välttämätöntä. Ajan yksiköistä vuosi ja vuorokausi ovat niitä kaikkein luonnollisimpia, koska ne on sidottu Maan kiertoliikkeeseen Auringon ja itsensä ympäri. Ajan virallinen SI-järjestelmän mukainen perusyksikkö sekunti (1 s) ja sen johdannaiset, kuten minuutti (1 min) ja tunti (1 h), ovat ihmiskunnan omaa keksintöä.

Paras kalastuskuukausi

Kuukauden (= kuun kauden) voisi nimensä perusteella luulla kuuluvan samaan luonnonmukaisten ajanyksiköiden sarjaan vuoden ja vuorokauden kanssa, mutta todellisuudessa kalenterikuukausi on pitempi kuin synodinen kuukausi kahden täydenkuun välillä. Vuodessa on 12 vaihtelevan mittaista kalenterikuukautta, mutta noin 12,4 synodista kuukautta. Koska 12 kuunkiertoa on kestää 354,36 vuorokautta, alkaa esimerkiksi taivaallisen kuun tahdissa elävien muslimien Ramadan joka vuosi lähes kaksi viikkoa aikaisemmin kuin edellisenä vuonna.

Kalastuksen kannalta sekä kalenterikuukaudella että kuun vaiheella on merkityksensä. Heittouistelu järvellä on luontevampaa ja tuloksekkaampaa avovesikaudella, mutta jään päällä viehettä viskovaa kalamiestä voi satunnainen ohisuksija katsella jo vähän viistoon. Kuten meikäläistä, joka on usein testaillut keloja, vapoja ja siimoja erään suojaisen metsälammen jäällä.

Kuunvaiheilla, eli sillä miten auringonvaloa heijastava kuu kulloinkin näkyy maahan, on tunnetusti merkitystä kalojen liikkeisiin ja aktiivisuuteen – ja sitä kautta myös kalastajien liikkeisiin ja aktiivisuuteen. Kuunvalon muutosten lisäksi kalojen käyttäytymiseen vaikuttavat eniten Maan, Kuun ja Auringon gravitaatiovuorovaikutukset, joiden yksittäiseen kappaleeseen (esim. meressä oleva vesimolekyyli) vaikuttavan summavoiman suuruus ja suunta vaihtelee taivaankappaleiden liikkeen vuoksi ja joka aiheuttaa siksi vuorovesi-ilmiön. Vuorovesi vaikuttaa vedenpinnan korkeuteen ja aiheuttaa virtauksia – myös sisävesillä. Täydenkuun ja uudenkuun aikaan Aurinko, Maa ja Kuu ovat samalla suoralla, jolloin Auringon ja Kuun aiheuttamat vuorovesihuiput osuvat samaan aikaan ja syntyy tavallista voimakkaampi vuorovesi.

Parin viikon välein esiintyvien vuorovesihuippujen ja esimerkiksi lohen Tenojokeen nousun välillä on havaittu olevan yhteyttä. Ilmiö johtunee siitä, että korkealla oleva vesi innostaa lohta nousemaan samalla tavalla kuin jokea pitkin tuleva tulvavesikin.

Nokkelat kalastajat ovat keksineet jopa keinon hämätä jokisuulla nousua odottavia vaelluskaloja. Etenkin pienehköissä joissa voi kalastaja pöllyyttää pohjalietettä, joka nousukalan silmille valuessaan antaa saman vaikutelman kuin tulvaveden aiheuttama sameus. – Jaha, tulvahan se siltä vihdoin tulee, ajattelee parven kärkikala ja erehtyy lähtemään kohti kutukontuja.

Taimen söi vartin yli viisi

Joskus 70-luvulla syyskuun alussa Lätäsenon Saitsikoskelle suuntautuneelta viikon mittaiselta kalareissulta palannut ystäväni kertoi, että meritaimen oli syönyt joka päivä tasan klo 17.15. Viikon viimeisinä päivinä porukka oli jo oppinut satsaamaan kovimmat kalastusponnistuksensa juuri kyseiseen hetkeen, ja kalaa oli tullut joka kerta ainakin jollekin mukana olleelle.

Meritaimenella ei taida kuitenkaan olla kvartsikelloa vasemman etuevänsä tyvellä, mutta kenties valoisuuden vaihtelut toistuivat muutaman päivän ajan lähes samalla aikataululla ja kalat aktivoituivat siksi kutakuinkin samalla kellonlyömällä. Ilmiön huomaaminen ja siihen uskominen puolestaan vaikutti porukan kalastukseen, ja kalaahan saa vain kalastamalla.

Meritaimen ei liene Saitsikoskellakaan aina iskupäällä tasan kello 17.15. Keskikesällä pitkän päivän aikaan parhaan syönnin voisi luulla ajoittuvan paljon myöhempään iltaan tai vaikkapa varhaisille aamutunneille. Kellonaikaa enemmän kalan aktiivisuuteen vaikuttaa valoisuuden vaihtelu. Ilta ei kuitenkaan ole välttämättä tässä asiassa aamua viisaampi, vaan molemmat ovat usein mainioita kalastusaikoja.

Jos kuitenkin on tarkoitus kalastaa keskikesällä kellonympärys (12 h) yhteen putkeen, kannattaa ehkä mieluummin aloittaa illalla kuin aamulla. Etenkin Lapissa tuohon ajanjaksoon sisältyy silloin kaksi kalastuksen kannalta hyvää hämärää.

Talven tulo

Vuodenaikojen katsominen allakasta on menettämässä merkitystään. Vaikka talvi alkaa kalenterin mukaan joulukuun 1. päivänä, näyttäisi se tänä vuonna alkavan jo loppiaisen tietämissä. Viime vuonna talvi ei alkanut lainkaan, mutta tähän vuoteen voi hyvinkin ajoittua kaksikin talvenalkua. Näin täältä läntisen Saimaan horisontista katsottuna – Lapissa vuodenajat ovat toistaiseksi olleet paremmin paikallaan.

Meteorologiassa käsite terminen talvi on aikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 asteen alapuolella. Pohjoisessa Suomessa se kestää jopa yli puoli vuotta, mutta etelässä jäädään tavallisesti alle neljään kuukauteen.

Autoilijan talvi alkaa siitä, kun uutiset kertovat talven yllättäneen autoilijat. Tämä puolestaan yllättää rengasliikkeet, joiden työntekijöiltä palaa lomat ja muu turha vapaa-aika. Onneksi kesä ei yleensä pääse yllättämään ratinkääntäjää, sillä monet köröttelevät varmuuden vuoksi nastarenkailla vielä äitienpäiväreissunkin.

Innokkaan koskikalastajan talvi saattaa alkaa 16. marraskuuta, jolloin taimen menettää kuturauhoituksen aikaisen lainsuojansa. Pilkkikansalle talvi alkaa kuitenkin vasta siitä, kun jäät vahvistuvat pilkkimiestä kantaviksi. Pilkkinaista ja ihmistä jäät kantavat vasta paljon myöhemmin!

Kevään merkit

Vaikka monet vannovat kevään olevan vuodenajoista kaivatuin ja täynnä kesän lupausta, en itse koe olevani mikään kevätpörriäinen. Oikeastaan pyrin ohittamaan varsinaisen kevään lumien ja jäiden sulamisineen mahdollisimman sukkelaan. Viivyttelen jäälakeuksilla mahdollisimman pitkään ja aloitan avovesikauden heti, kun se on mahdollista. Paikkaa vaihtamalla muutos tapahtuu joskus jopa yhdessä yössä, jolloin toimeton rospuuttoaika jää olemattomaksi.

Talven mittaan on silti mukava seurata varhaiskevään edistymistä. Itselleni selvä merkki keväästä on valon lisääntymisen huomaaminen. Näillä leveyksillä tuo ajankohta on tammikuun 20. päivän paikkeilla. Tallensin päivämäärän muistiini jo kymmeniä vuosia sitten, kun hiihtelin eräänä kauniina aurinkoisena pakkaspäivänä syvälumisen pellon poikki. Hangen pinnalla oli paksu kerron kuuraa, jonka kiteet helisivät hiljalleen suksen kärjissä. Ikimuistoinen luontokokemus!

Nyt tuohon ensimmäiseen varhaiskevään päivään on enää parisen viikkoa. Kyllä jää talvi lyhyeksi!

Hyvää vuodenjatkoa!