Luonnosta saa hienojen elämysten ja makoisan särpimen lisäksi joskus myös kiusallisia vitsauksia.

Eräs lintukirppulaji

Luonnosta puhutaan usein kuin se olisi jokin erillinen osa elinympäristöämme; ikään kuin luonnolla olisi jokin vastakohta, joka ei ole luontoa. Todellisuudessa kuta kuinkin kaikki on luontoa tai ainakin peräisin luonnosta. Ihminen vain siirtää ainetta paikasta toiseen ja muuttaa sen muotoa. Luonnosta ovat peräisin myös asfaltti, betoni ja lasi, joilla suojataan urbaania citysykettä (= suurtaajamien kiireistä mukaelämää) pelottavalta luonnolta.

Kaikesta suojautumisesta huolimatta luonnosta mönkii koteihimme myös ei toivottuja vieraita, milloin suoraan iholle, milloin pintaa syvemmällekin. Muutamista omista kokemuksistani kirjoitin jo aiemmin otsikolla Sairautta luonnosta, mutta nyt tuli osumia myös lähipiiriin.

Syynä tapahtumaketjuun oli Uudenmaan polttopuukauppiaiden riistohinnat. Kun Vantaalla asuva juuri kolmekymmentä täyttänyt juniori kertoi paikallisten halkokeisareiden kiskovan jopa 75 euroa löyhästi kasatusta heittomotista koivukalikoita, päätin viedä hänelle kyläreissun yhteydessä lahjaksi rutikuivaa ristiinalaista takkapuuta, josta maksoin 60 euroa pinokuutiolta. Käytännössä siis jopa alle puoleen hintaan.

Pistäydyin muutaman kilometrin päässä olevan puukauppiaan luona, ja kohta olikin pihallamme kolme kuormalavallista määrämittaan pilkottua ja häkkiin pakattua koivua. Kun kyläreissu oli edessä elokuun viimeisenä maanantaina, pakkasimme jo sunnuntai-iltana yhden motin asuntoautoon kuormapeitteiden päälle.

Kesken puiden latomisen kiinnittyi huomiomme pinon raossa olevaan pikkulinnun pesään, arvatenkin västäräkkiperheen jo jättämään ahtaaseen yksiöön. Kuinka olivatkaan mahtuneet asumaan muuten niin tiivisti ladotun pinon raossa? Heitimme pesän ”saastuttamat” pari klapia omaan liiteriimme ja veimme linnunpesän rippeet kompostiin.

Lintukirpun aiheuttamaa ihottumaaKun palasimme etelästä myöhään maanantai-iltana, tunsimme molemmat jonkinlaista kutinaa ihollamme. Reissusta rähjääntyneenä emme kuitenkaan jaksaneet enää lämmittää saunaa, vaan painuimme pehkuihin.

Aamun valjetessa iski melkein paniikki, kun huomasimme vaimoni iholle ilmestyneet punaiset ja voimakkaasti kutiavat paukamat, joita oli kymmenittäin vyötäröllä, niskassa, nilkoissa, ranteissa, kainaloissa ja vähän siellä sun täällä. Ei ollut itkukaan kaukana. Omaakin kehoani kutisi, mutta näppylöitä ei näkynyt.

– Lintukirppuja! parahti parempani, joka on kärsinyt vitsauksesta aiemminkin. Lintukirppuallergian vuoksi jouduimme jopa hävittämään pihapuissamme olleet linnunpöntöt ja lopettamaan siiveikkäiden ja oravien ruokkimisen. Yleensä keväällä vaivannut vitsaus iski nyt muutaman rauhan vuoden jälkeen syksyn kynnyksellä.

Lääkettä lintukirpun aiheuttamaan ihottumaan löytyi onneksi kotoakin: suun kautta otettavaa antihistamiinia ja suoraan paukamiin siveltävää hydrokortisonia. Oireet alkoivat hellittää muutamassa päivässä, mutta vielä viikon kuluttuakin jäljet erottuvat.

Oireitakin hirmuisempaa oli puhdistaa asunto sinne vaatteiden mukana siirtyneistä lintukirpuista. Lähes näkymättömän pieniä, noin millimetrin mittaisia tummia kirppuja löytyi lattioilta, naulakosta, pyykkikorista, kylpyhuoneesta ja vuoteesta. Vaikka koko huusholli imuroitiin, pestiin ja kuurattiin, löytyi seuraavanakin aamuna uusia ötököitä ja vaimon iholta lisää niiden jättämiä kihelmöiviä jälkiä. Vasta parin entistä tehokkaamman siivouksen ja perusteellisen hyönteismyrkytyksen jälkeen emme enää löytäneet nurkistamme elämää, jota sieltä emme suoneet löytävämme. Samat perusteelliset puhdistusoperaatiot jouduimme käymään läpi myös asuntoautossa.

Kaunis punarintakin voi olla lintukirpun kantaja

Lintukirppu (ceratophyllus gallinae) on erittäin yleinen lintujen loinen, joka on sopeutunut lävistämään ihon ja imemään siitä verta. Lintujen lähtiessä pesästään osa kirpuista jää odottamaan uutta isäntää. Myös koteloasteella olevat kirpun jälkeläiset kuoriutuvat, jos pesään tulee uusi asukas. Jos uutta isäntää odottavan lintukirpun lähellä vain vilahtaakin jokin elävä olento, se hyppää vikkelästi kyytiin. Itse huomasin kirpun ponnahtavan ”silmille” lähes 20 sentin päästä.

Lintukirppu on vitsaus, jonka aiheuttama allergia masentaa innokkaankin lintuharrastajan vain tavalliseksi lintujen ihailijaksi.