Kappaleen kauneinta tai kauheinta Suomea voit löytää vaikka omalta kalapaikaltasi tai jo matkalla sinne.

Kevätmaisema

Kun luonto luopuu lumisesta peitteestään, nostavat kukkaset vartensa ja kääntävät terälehtensä kohti aurinkoa keskellä pikaruokapakkauksia, rutattuja oluttölkkejä ja tupakkatoppia. On kevät, muuallakin kuin Hakaniemen rannassa!

Perinteinen kevätretkemme suuntautui tänä vuonna Pohjois-Karjalan laulumaille ja sieltä Kainuun kautta Savon halki takaisin Ristiinaan. Humeetin tuulettamisen ohella oli tarkoitus katsastella esivanhempien asuinsijoja ja siinä sivussa hieman kalastellakin. Ja ennen kaikkea nauttia kesän merkeistä kauniissa luonnossa.

Sinistä lenkkiä sinisillä aalloillaPysähdyimme ensimmäisen kerran tutulle levähdysalueelle Varkauden ja Heinäveden välillä. Kun vaimo jäi kokkaushommiin, livahdin heittovalmis virveli kädessä kokeilemaan kalaonneani. Matalassa vedessä törrötti tiheä viidakko viimevuotista kortteikkoa, jonka seassa kuvittelin olevan jo syönnillään olevia hauenpulikoita.

Löysin mukavat jalansijat tien oheen heitetyn valkean tyynyt vierestä ja nakkasin Minnow Spoonin kortteikon yli vapaaseen veteen. Kun kieputtelin kaikessa rauhassa viimeisiä siimametrejä takaisin kelalle, kiihdytti jostain rantavedessä periskoopin lailla törröttävän pakoputken takaa vana kohti viehettä. Vain hädin tuskin sain tempaistua ruohosuojatun muovilusikan pois kilohauen hampaiden ulottuvilta! Hämmästynyt hauki palasi takaisin urbaanin kyttäyspaikkansa kätköihin.

Sirpaleet tietävät kalaonnea?Huvikalastuksessa minulle riittää, että huomaan tarjouksen kiinnostavan kalaa. Usein poistan vieheestäni koukutkin, jos en halua tai en tarvitse saalista. Tällaisen ”koukuttoman koukkukalastuksen” vastine metsästyksessä voisi olla vaikkapa tahallinen ohiampuminen äänenvaimenninta käyttäen.

Kun katsoin rantaa tarkemmin, huomasin sillä paljon muutakin liikkuvalta kansalta tipahtanutta. Enimmäkseen syötävän tai juotavan tavaran pakkauksia, tupakoitsijoiden jättämiä matkamuistoja ja tositteita intiimihygienian alalta. Suloisessa Suomessamme.

Kermankosken katsoimme vain ohimennen emmekä malttaneet jäädä ihailemaan melojaa, joka valmistautui uhmaamaan kohisevan kosken voimaa. Liperissä alkoi sade, joka seurasi meitä Kontiolahteen ja aina Juuan Ahmovaaraan. Yön urvahdimme karmeasta nimestään (Kolin Future Freetime) huolimatta ihan mukavalla suomalaisella leirintäalueella.

Puu-Juuan läpi virtaava Juukajoki

Ahmovaarassa on keksitty oiva konsti hillitä turhaa kaahailua, sillä vanhassa Ahmovaaran tiessä on muutaman kilometrin matkalla taatusti tuhansia kestopäällysteeseen syntyneitä hidasteryppyjä. Juuka saa irtopisteemme myös siitä, että kuntakeskuksessa oleva vanha Puu-Juuka koskinäkymineen oli vuoden aikaan nähden hyvässä kunnossa. Juuan seurakuntaa kiitämme erittäin siististä kirkkotarhasta ja kalmistosta.

Kaksikamarinen hotelli Helpotus”Kokka” kohti Kainuuta. Jossain Valtimon maisemissa koukkasimme levähdysalueelle, jota kaunisti punainen kaksiovinen rakennus, joka lienee joskus palvellut hädänalaisia matkustavaisia. Nykyään keventäytyminen tapahtuu lähimaastossa, mistä vastalauseeksi katajainen kansamme on jättänyt sinne (ja vähän tännekin) tietynlaisia pyyhkeitä. Umpeen naulattuun kaksioon on näemmä pyritty sisään myös katon kautta, vai mikä vaurio lieneekään pytinkiä kohdannut?

Kun emme osanneet pitää Suomea siistinä, teiden ylläpitäjä (Destia, entinen TVL, muinainen TVH) lakkasi huoltamasta teiden varsilla olevia vessoja ja roskiksia. Itsehän tätä kerjäsitte! kuittailevat isot ja viisaat päättäjät puhtaissa palatseissaan.

Paltaniemen maisemia

Mummon pieni mökki nökötti uljaalla Oulujärven törmällä kuten ennenkin, ja Kuvakirkko kuvattiin ties monennenko kerran. Vuosisataisten kumpujen ja kuoppien yllä kasvoi polvenkorkuista kanervaa. Männikkö tuoksui ja linnut lauloivat. Viivyimme ja viihdyimme.

Tahnapurkkeja Särkisen rannallaKun tankkasin Paltamon keskustassa elämäni kalleinta dieseliä, päristeli paikalle kolme mopopoikaa koulureput selässä. Yksi isänmaan toivoista heitti muina miehinä tyhjän muovikassin nurmikolle, jonka jälkeen kaikki kiihdyttivät ylemmälle tasanteelle pitkin hoidettua nurmikkoa, varmaan vieressä olevaa kestopäällystettä säästääkseen.

Yöksi ehdimme Manamasalon leirintäalueelle niin hyvissä ajoin, että intouduimme ostamaan kalaluvat ja kokeilemaan onneamme upeissa lampimaisemissa. Koska istutuksista ja kauden avauksesta oli aikaa vain vajaa viikko, toivoimme saavamme jopa saalista. Ja tulihan sitä: monta muovikassillista tyhjiä syöttitahnapurkkeja, kaljatölkkejä, pullonsirpaleita, lenkkimakkarapusseja, siimaa, viehepakkauksia ja paljon paljon muuta. Paikalla ei tarvinnut edes omia välineitä, sillä muovikassit löytyivät suoraan luonnosta. Paras ”ottipaikka” oli ja on varmasti vieläkin Särkisen lammen veneranta.

Auringonlaskun jälkeen Oulujärvellä

Kirjolohet ja harjukset innostuivat myöhemmin illalla nappaamaan vieheisiimme. Parhaiten toimivat värikkäät Lotto-lipat, Kuusamon Folframi- ja Loimulipat sekä Team Esko -vaaput. Monia muitakin aktiivikalastukseen tehtyjä houkutteita kokeilimme, mitä ootto-ongella istuksivat lähimmäiset taisivat katsella kummissaan. Komein kaloistamme keveni puolisen kiloa sillä välin kun kannoin sen vitsaksessa kilometrin päähän leirintäalueelle; lienee ollut ylivuotinen kutukala kun valutti niin herkästi mätinsä mättäälle. Reissumiehen eväät

Kotimatkalla pysäköimme levähdysalueelle suuren rekan taakse, jonka leveän rekisterikilven kirjaimet ja numerot eivät olleet kaikki samalla korkeudella. Auton keulan vieressä oli lähes metrin korkuinen kasa kansantuotteita, joiden etiketeissä oli kyrillisistä kirjoitusta, eniten kuitenkin englannin sekaista suomea. Ojanpohjalla erottui roinan seasta vihreää ruohoa.

Pysäköintialueen laidassa komeilivat Leppävirran kunnan ja viitostien maisemagallerian kookkaat opastaulut!

Leppävirran maisemagalleria