Järvilohen ja -taimenen liikkeet syönnösalueella ja vaellusreitillä kiinnostavat niin käytännön kalastajia kuin tutkijoitakin. Perinteisen Carlin-kalamerkin korvaava uusi ankkurimerkki mahdollistaa kalojen merkitsemisen myös talkootyönä.

Ankkurimerkin asentaminen

Kun nykyaikaisen raksiuistelun Suomeen tuonut Timo Kokkonen vihjaisi syksyllä 2010 mahdollisuudesta päästä mukaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL:n kokeiluun vaelluskalojen merkkaamisesta jokamiesvoimin, ilmoittautui hankkeeseen oitis parikymmentä innokasta vetouistelijaa eri puolilta Saimaata. Hanke alkoi kristallisoitua 9.4.2011, kun porukka kokoontui Enonkosken kalanviljelylaitokselle koulutukseen ja käytännön harjoitteluun.

Timo Kokkonen

Timo Kokkonen on nykyaikaisen raksiuistelun
Grand Old Man Suomessa.

 Jorma Piironen
Erikoistutkija Jorma Piironen tietää järvilohesta
kaiken tietämisen arvoisen.

Päivä alkoi RKTL:n erikoistutkija dosentti Jorma Piirosen järvilohen biologiaa, suojelua ja tulevaisuutta valaisevalla luennolla, joka yhdessä vilkkaan keskustelun kanssa muodosti parhaan koskaan kuulemani tietopaketin vetouistelijoiden suosikkikalasta. Ennen esitystä luulin tietäväni jotakin järvilohesta, esityksen alkupuolella tiesin luulleeni paljon ja esityksen päätyttyä tiesin tietäväni paljon enemmän kuin ennen.

Jorma jakoi jokaiselle palan paperia, jolle kukin talkoolainen sai kirjoittaa vastaukset viiteen visaiseen järvilohikysymykseen. Onneksi paperiin ei tarvinnut raapustaa omaa nimeään, joten mielessä jo läikähtäneet kouluaikojen kauhut vetäytyivät leppoisassa seurassa nopeasti taka-alalle.

Jorma Piirosen ”järvilohitentti”

1. Paljonko järvilohta istutetaan Pielisjoen alapuoliseen Saimaaseen (Vuoksen vesistöön)?
2. Paljonko näistä istukkaista kustantavat a) vesialueiden omistajat b) velvoitteet c) valtio?
3. Minkä ikäisiä ja kokoisia ovat järvilohen kutukalat a) naaraat b) koiraat?
4. Kuinka suuren osan järvilohi-istukkaista kasvattaa a) valtio b) yksityiset/yhteisöt.
5. Mistä saadaan järvilohen tuotantoon tarvittava mäti?

Yksinkertaisen selkeitä ja kokonaisuuden hahmottamisen kannalta tärkeitä kysymyksiä, joita kaikkia ei ole ehkä tullut pohdittua ja sisäistettyä kunnolla. Miten sinä olisi vastannut? Kirjoita halutessasi vastaukset ylös ennen kuin jatkat lukemista. Oikeat vastaukset tämän jutun lopussa.

Olen kirjoittamassa Jorma Piirosen esitelmän yksityiskohdista laajempaa artikkelia Erälehteen, joten lisään tähän vain muutamia pähkäilyjä Jorman esittämien teesien pohjalta.

Säilytettävien ja kalastettavien kalojen eriyttäminen

Vaikka Pielisjoesta saadaan vuosittain aivan liian vähän emokaloja kalanviljelyn tarpeisiin, on Saimaassa nykyisin huomattavan paljon järvilohta. Syystä tai toisesta vain yksi lohi yli kahdesta tuhannesta palaa kutukypsänä takaisin istutusjokeensa.

Erikoistutkija Jorma Piironen haluaa eriyttää säilytettäväksi ja kalastettavaksi tarkoitetut istutukset. Paras keino siihen on kalastuksen tarpeisiin tarkoitettujen istukkaiden rasvaevän leikkaaminen, mitä on käytetty menestyksellä esimerkiksi Ruotsin suurilla järvillä.

Pielisjokeen valtion varoin tehdyt istutukset ja osan velvoiteistutuksista voisi toteuttaa ”ehjillä” vaelluspoikasilla, ja loput velvoiteistutukset ja kaikki vesialueiden omistajien istutukset eväleikatuilla poikasilla. Kalastajat päästäisivät leikkaamattomat ”emokalaehdokkaat” jatkamaan vaellustaan, mutta voisivat ottaa hyvällä omallatunnolla mitantäyttävät eväleikatut lohet ruuaksi.

Monikiloiset emonieriät
Enonkosken laitoksen altaissa uiskentelevat jopa yli viisikiloiset
isonierät ovat vaikuttava näky.

Enonkoskelle kokoontunut talkooporukka kannatti ehdotusta, vaikka siirtymäkauden mahdollisesti aiheuttamat ongelmat hieman puhuttivatkin. Eväleikattuja kaloja pitäisi monen mielestä olla enemmän, esimerkiksi puolet koko istutusmäärästä.

Eväleikkausten lisäksi Piironen esittää, että kalastajalla olisi lupa ottaa vain muutama lohi kaudessa. Vaikka teesin lopussa oli neljä kysymysmerkkiä pötkössä, ei ajatus ole olleenkaan mahdoton. Esimerkiksi Kanadassa laji- ja kausikohtaiset kiintiöt ovat olleet arkipäivää jo vuosia.

Epäilijät tietenkin kyseenalaistavat kiintiöt niiden vaikean valvottavuuden takia, mutta veli on tässäkin asiassa veljensä vartija ja valvontaa voisi helpottaa vaikkapa saaliskaloihin kiinnitettävien merkkien avulla.

Järvilohen alamitaksi koko vaellusalueella tutkija Piironen esittää lajin pienintä lisääntymiskokoa, joka on naaraslohilla noin 60 senttiä. Valistuneet vapakalastajat ovat noudattaneet mainittua alamittaa jo vuosia, mutta pyydyskalastuksessa se merkitsisi nykyistä harvempisilmäisten verkkojen käyttöön.

Piironen esittää myös eri kalastusalueiden sääntöjen yhtenäistämistä. Erittäin kannatettavaa, vaikka alueelliset erot voivat aiheuttaa jonkin verran ristiriitoja.

Kapeikot ja salmet Jorma Piironen haluaisi rauhoittaa pyynniltä kutulohien nousuaikaan. Todella kannatettava aloite, josta saattaa kuitenkin tulla sanomista kyseisillä alueilla toimivilta pieniltä osakaskunnilta, joilla ei ole kunnon kalavesiä muualla. Tässä olisi kalastusalueilla tehtävää järjestää osakaskunnille korvauksena uhrauksesta kalastusmahdollisuuksia väljemmillä vesillä.

Käytännön harjoituksia

Hienon luennon ja vilkkaan keskustelun jälkeen talkooporukka sai harjoitella käytännössä keltaisen ankkurimerkin kiinnittämistä kalaan. Harjoitusvastustajina toimivat vähän toistakiloiset järvitaimenet. Kun kalan sai rauhoitettua merkintäpaljussa oikeaan asentoon, sujui merkkauspistoolin kärjen painaminen kalan selkäevän juureen ja merkin laukaisu paikoilleen yllättävän helposti. Kiitos Jorman kädestä pitäen tapahtuneen opetuksen.

Ankkurimerkki paikoillaan kalassa

Merkin asentamisen jälkeen kalat nukutettiin lyhyeksi aikaa punnitusta ja pituuden mittausta varten. Veneessä merkattaessa kaloja ei tulla nukuttamaan, sillä ne on tarkoitus vapauttaa mahdollisimman nopeasti pituuden mittauksen ja silmäpuntaroinnin jälkeen.

Järvilohien merkitsemistä tullaan suorittamaan tämän kevään ja ensi syksyn aikana, kun veden lämpötila on alle 10 astetta. Talkooporukka merkitsee oman uistelunsa ohessa kaiken kokoisia järvilohia, ja mukana on varmasti myös muutamia kookkaitakin yksilöitä.

On mielenkiintoista seurata, missä päin Saimaata merkityt kalat joutuvat uudelleen pyydystetyiksi. Vai vaeltaako muutama niistä aikanaan kutukalana Pielisjokeen asti!

Jos laillisen kokoisessa kalassa on kalamerkki ja haluat pitää kalasi, niin irrota merkki vaikkapa perkaamisen yhteydessä. Vapautettavassa kalassa olevaa merkkiä ei pidä irrottaa, mutta siinä oleva koodi kannattaa kirjoittaa muistiin.

Lähetä kalamerkki tai vapautetun kalan merkissä ollut koodi saalistietojen mukana ilmaiseksi osoitteeseen Kalantutkimus 33333. Kalasta on ilmoitettava ainakin pyyntipäivä ja -paikka. Hyödyllisiä tietoja ovat lisäksi pituus, paino ja pyydys. Myös suomunäytteen voi lähettää. Saat palautteena tietoa pyydystämästäsi kalasta ja viisi euroa vaivanpalkkaa. Samalla osallistut kalamerkkiarpajaisiin, jossa yksi palautettu merkki vastaa yhtä arpaa. Tarkempia ohjeita löytyy RKTL:n nettisivuilta.

Talkooporukka Enonkoskella
Talkooporukka vastaamassa järvilohikysymyksiin.

Järvilohikysymysten vastaukset

1. Tavoite on 100 000 smolttia vuodessa. Määrät ovat kuitenkin vaihdelleet. Vuonna 2008 istutettiin vain 43 000 vaelluspoikasta, mutta vuonna 2010 tavoite jopa ylitettiin, kun istutuserän koko oli 110 000 kpl.

2. a) Vesialueiden omistajat 0 – 5 %, b) velvoitteet 15 – 20 %, c) valtio (RKTL:n sopimusviljely) 75 – 80 %.

3. a) Naaraat tulevat kudulle tavallisimmin 4-6-vuotiaina keskimäärin 3,7 kg painoisina ja 75 cm pitkinä. Kutuvalmiuden saavuttamiseen naaraslohilta kuluu 3-5 kasvukautta järvessä. b) Koiraan kutevat keskimäärin vuotta vanhempina kuin naaraat ja siten myös kookkaampina. Kutukoiraiden keskipaino on 5,7 kg ja keskipituus noin 80 cm.

4. a) Valtion laitoksilla ei juuri kasvateta istukkaita, sillä määrä on vain 0 – 5 % kokonaisistutuksista. b) Yksityiset ja yhteisöt kasvattavat siis noin 95 % järvilohismolteista.

5. Istutuspoikasten tuotantoon tarvittava mäti saadaan RKTL:n Enonkosken laitoksella kasvatettavista emolohista. Luonnosta saatavien kutulohien sukutuotteita käytettään pääasiassa vain emolohikalastojen perustamiseen ja täydentämiseen.