Suomalaisen luonnonsuojelun silmäterä, yksi maailman harvinaisimmista nisäkäslajeista, sympaattinen saimaannorppa on jälleen kovan käräjöinnin aiheena.
Yksi viime vuosien varmimmista kevään merkeistä Saimaan alueella on norppakeskustelun kiihtyminen. Vaikka lähes kaikki osapuolet vihreimmästä luotoaktivistista käytännön kalastajaan haluavat säilyttää norpan Saimaan vesistössä, läikkyvät veret kuumina rintamalinja molemmin puolin. Osapuolet kiistelevät norppakannan suuruudesta, yksittäisten norppien kuolinsyistä ja oikeudesta kalastaa norpan esiintymisalueilla. Eduskuntavaalien kynnyksellä norppavesillä kalastellaan myös ääniä.
Saimaannorppa on ainoa selkärankainen eläin, jonka suojelu on täysin Suomen kontolla. Kansainvälisen julkisuuden valokiilassa ei ole lainkaan samantekevää millä keinoin tästä vaativasta tehtävästä suoriudumme. Koska uhanalaisen kannan säilyminen ei ole missään nimessä varmaa, on Suomen pystyttävä osoittamaan, että lajin suojelemiseksi on tehty kaikki mahdollinen ja vielä vähän enemmänkin. Silloin voimme pahimmankin tapahduttua sanoa, että teimme parhaamme.
Ainutlaatuista sisävesien norppaamme uhkaavat monet vaarat, joista yksikin voi koitua sille kohtalokkaaksi. Suurin niistä on ilmastonmuutos, jolle pelkästään Saimaan ranta-asukkaat eivät voi juuri mitään. Onneksi nyt on jo toinen perättäinen kunnon talvi, jonka ansiosta pesintä voi onnistua hyvin. Jatkossa edessä voi jälleen olla vähälumisia ja leutoja talvia, jolloin pesät romahtavat ennen aikojaan ja jättävät vastasyntyneet kuutit suojattomiksi.
 |
| Muutaman norpan ilmestyminen pitkästä aikaa Yövedelle ilahduttaa suurinta osaa Ristiinalaisia. Etualalla kaksi nuorta norppaa Mustasaaren- selällä kesällä 2005. Muutamat kalastajat pelkäävät myös kalastuskieltojen leviämistä. |
Norppakannan geneettinen yksipuolisuus on uhka, johon auttaa vain kannan mahdollisimman nopea kasvu. Niin ristiriitaiselta kuin se kuulostaakin, myös norppien oma käyttäytyminen saattaa vaarantaa niiden tulevaisuutta, sillä sokkeloiselle Saimaalle on viime vuosina muodostunut muutamia hyvin pieniä osakantoja, joiden välillä on vain vähän vaihtuvuutta. Näin perimä kapenee entisestään. Jossain esiin nostettu mahdollisuus monipuolistaa saimaannorppakantaa Laatokan norpilla on tautivaaran vuoksi sula mahdottomuus.
Norpan osakannat ovat kuitenkin eräänlainen lajin henkivakuutus, joka voi estää täydellisen sukupuuton siinä tapauksessa, että jollekin alueelle tulisi jokin kohtalokas tarttuva sairaus. Tartunnalta säästyvällä populaatiolla olisi mahdollisuus jatkaa sukua. Osakannat vain pitäisi saada kasvamaan selvästi nykyistä suuremmiksi, jotta niiden perimä ei jäisi liian kapeaksi.
Ihminen voi kuitenkin tehdä paljonkin norpan tulevaisuuden turvaamiseksi. Saimaan juoksutuksista johtuvia poikaspesien romahduksia voidaan estää ja on estettykin järkevällä säännöstelyllä. Saimaan pinta toki laskee joka talvi, mutta ei enää kohtuuttomasti.
Kuumin aihe norppasodassa on kalastuksesta johtuva kuolleisuus. Tutkijoiden mielestä verkkoon tukehtuminen on erikoisesti vastasyntyneiden norppien eli kuuttien suurin yksittäinen kuolinsyy, mutta monien kalastajien mielestä sitä on tarkoitushakuisesti liioiteltu. Eräät kalastajat syyttävät suojelijoita siitä, että ”kaikki” kuolleena löydetyt norpat luokitellaan pyydyksiin menehtyneiksi vaikka muitakin kuolinsyitä varmasti on.
Pyydyskuolleisuutta on viime vuosina voitu vähentää kalastusta säätelemällä. Norpan tärkeimmillä siintymisalueilla on voimassa rajoituksia ja niille on perustettu osakaskuntien toimesta ”vapaaehtoisia” suojelualueita. Lainausmerkit siksi, että vapaaehtoisuus on ollut melkoisen suostuttelun, painostuksen ja pakon sanelemaa. Ilman vapaaehtoisuutta rajoitukset olisi joka tapauksessa määrätty lainsäätäjän toimesta.
Valtaosa osakaskunnista (noin 175 kpl) on suostunut vapaaehtoisiin verkkokalastuskieltoihin jo noin 1400 neliökilometrin alueella, mutta kiista jatkuu alueiden keskellä jääneiden pienten aukkojen takia. Pari osakaskuntaa on kieltäytynyt kokonaan sopimuksista ja parikymmentä haluaa jättää alueisiin aukkoja, joilla verkkokalastus jatkuisi myös 15.4. – 30.6. välisenä aikana. Neuvottelujen tavoitteena on 1800 neliökilometrin laajuinen mahdollisimman yhtenäinen rajoitusalue.
Sopimukseen suostuneille osakaskunnille maksetaan jokaiselta rauhoitetulta neliökilometriltä korvausta 170 euroa vuodessa. Aukkoja alueilleen jättävät osakaskunnat saattavat kuitenkin menettää korvauksensa ainakin aukkojen osalta siinä tapauksessa, että suojelualue tehdään asetuksella yhtenäiseksi. Tätä mieltä on ainakin Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalouspäällikkö Jorma Tiitinen, joka tekee virkansa puolesta ministeriön vaatimia rajoitussopimuksia. ”Keskeisille norppavesille ei voida jättää aukkoja norpan suojelun kärsimättä”, Tiitinen sanoo maakuntalehti Länsi-Savon artikkelissa 8.3.2010.
Maa- ja metsätalousministeriössä tutkitaan, onko ELY-keskuksella mahdollisuus jättää aukkoja kalastusrajoitussopimuksiin. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila selvittelee myös EU:n ympäristökomissaari Janez Potocnikin mielipidettä asiasta. Jos aukot sallitaan, se voi johtaa myös monen jo rajoituksiin alustavasti suostuneen osakaskunnan lipeämiseen sopimuksesta. Asetus aukkojen tukkimisesta on parhaillaan lausuntokierroksella ja sen on määrä tulla voimaan 15. huhtikuuta.
Etelä-Savon maakuntajohtaja Matti Viialainen on yhdessä muiden Itä-Suomen maakuntajohtajien kanssa eri mieltä verkkokalastuskiellon säätämisestä asetuksella. Heidän mielestään vapaaehtoisesti tehdyt sopimukset riittävät. Viialainen on maakuntahallituksen rahoittaman Saimaanorppa suojellaan sopimalla -työryhmän puheenjohtaja. Viialainen vaatii, että Tiitisen pitää hyväksyä sopimukset osakuntien esittämässä muodossa.
 |
| Verkon langan ohentaminen enintään 0,15-milli- seksi haittaisi vähänkin kookkaamman kalan pyyntiä. Kuva vuodelta 1989. |
Asetusluonnoksessa esitetään myös, että norppa-alueilla käytettävien verkkojen lankapaksuus ohentuisi enintään 0,15 millimetriin, mitä monet käytännön kalastajat pitävät täysin kestämättömänä ajatuksena monessakin mielessä. Ohutlankaiset harvat verkot rikkoutuisivat käytössä hyvin nopeasti eivätkä ne kestäisi kookkaimpia kaloja. Se taas johtaisi tiheäsilmäisempien pyydysten käyttämiseen ja sitä kautta kestävän kalastuksen perusteiden murenemiseen. Kalastajia raivostuttaa myös se, että lankapaksuutta alennettiin 0,17 milliin vasta pari vuotta sitten. Pyydysten uusiminen tulisi turhan kalliiksi.
Ratkaisu ei voi olla verkon liinan jatkuva ohentaminen, sillä materiaalien kehittyminen parantaa vähitellen langan kestävyyttä ja verkoista tulee lopulta entistä pahempi surmanloukku norpille, kun pyydykset muuttuvat yhä vain huonommin havaittaviksi. Oikeampi ratkaisu voisi olla siirtyminen verkkokalastuksesta norpan kannalta turvallisempiin kalastusvälineisiin. ELY-keskuksen mielestä Saimaalla pitäisi sallia myös isorysän käyttö sillä ehdolla, että rysän nielu varustetaan enintään 15 cm rajoittimella.
Osakaskuntien ja yksittäisten kalastajien sitoutuminen kalastusrajoituksiin sanotaan olevan vahvempaa, jos ne perustuvat vapaaehtoisiin sopimuksiin. Pakon pelätään johtavan asenteiden muuttumiseen norpansuojelun vastaisiksi. Toisaalta lainlaatijan taholta tuleva kaikkia velvoittava määräys selkeyttäisi tilannetta ja panisi pisteen jatkuvalle voimia vaativalle sopimuskierteelle. Jos kalastuskieltoalueiden aukot paikataan pakolla (= asetuksella), on korvaukset silti maksettava kaikille osakaskunnille täysimääräisenä. Muuten närästys Saimaan rantamilla ei helpota ja norppasota sen kuin jatkuu.
