Tottunut eränkävijä pärjää ulkosalla kelissä kuin kelissä, mutta miten hän selviää sisätiloissa kun sähkön jakelu takkuaa?
Etelä-Savo pompsahti jälleen Suomen kartalle sääilmiöiden vuoksi. Kun viime kesän Astan, Veeran ja muiden raivottarien jäljet ovat vielä osin siivoamatta, kärvistellään tänäkin aamuna monessa hirvensalmelaisessa, mäntyharjulaisessa ja ristiinalaisessa taloudessa ilman jokapäiväistä hyödykettämme sähköä. Ongelma alkoi jo varhain tiistaiaamuna 25. tammikuuta, kun raskaan lumikuorman taivuttamat puut vaurioittivat sähkölinjoja samanaikaisesti laajalla alueella.
Sähkötön todellisuus ”valkeni” meillekin. Herättyäni kuuden korvilla valot alkoivat sammua ja syttyä kuin majakka kunnes jäivät noin seitsemän maissa kokonaan pois. Pätkittäin keitetty kahvi ryystettiin kynttilän valossa. Talo alkoi pikkuhiljaa kylmetä normaalista aamulämpötilastamme, joka on näin talvella +17 asteen tietämissä. Nukumme ihan tarkoituksellisesti viileässä.
Sähköt palautuivat kuitenkin Ristiinan taajamaan jo muutaman tunnin kuluttua ja elämä normalisoitui. Toista oli meistä länteen päin olevilla haja-asutusalueilla, missä tuhannet taloudet olivat päiväsotalla ilman sähköä. Tilanne jatkuu yhä, sillä vielä eilen illalla (la 29.1) oli pelkästään Suur-Savon sähkön alueella noin 2200 asiakasta vailla virtaa. Koko ajan voimistuva talvimyrsky ei taida sekään sähkölinjojen korjaajien työtä helpottaa. Toivottavasti sähköfirmat maksavat lumimassojen keskellä urakoiville työntekijöilleen kunnon palkkaa.
Etelä-Savon syrjäseutujen asukkaiden selviytyminen sähkökatkojen kourissa oli viikon uutisten ykkösaiheita. Vaikka muutamia kymmeniä heikoimmassa asemassa olevia evakuoitiinkin viranomaisten toimesta lämpimiin tiloihin, ei useimmilla haastatetuilla vanhan kansan ihmisillä näyttänyt olevan hätäpäivää. ”Puita on ja hirvenlihaa uuniin, niin kyllä sillä elää”, lausui mäntyharjulainen Pentti Kytö moneen kertaa näytetyssä uutisvideossa.
Sähköllä toimiva yhteiskuntamme on järkyttävän haavoittuvainen. Ilman lankoja pitkin tupaan mönkiviä elektroneja olemme vaarassa jäädä vaille lämpöä, valoa, ruokaa, vettä ja viihdykkeitä, työkoneet eivät toimi, junat ovat jumissa. Myös tiedonkulku tökkii, sillä langatonkin viestin lakkaa visertämästä, jos tukiasemat eivät saa virtaa. On järkyttävää, että mastojen juurella ei taida olla automaattisesti käynnistyviä varavoimaloita!
Kodin kylmeneminen ei ole pelkästään sähkölämmittäjän ongelma, sillä käytännössä lähes kaikki automaattiset lämmitysjärjestelmät vaativat sähköä ja sammuvat sen puutteessa. On ihan sama millä energialla keskuslämmitysjärjestelmän vettä lämmittää, jos veden kierrättäminen pattereissa vaatii sähköenergiaa. Kahdeksankymmentäluvun TV-mainoskin valehteli irviessään sähkölämmitystä, että valitessasi öljylämmityksen ”et ole minkään langan varassa”. Lämpöpumput eivät inahdakaan ilman virtaa.
Monet sähköttä jääneet ovat katuneet, että eivät ole tulleet hankkineeksi itselleen edes retkikeitintä, jolla voisi hätätilassa kiehauttaa kahvit tai lämmittää ruokaa. Pihagrilliäkään ei ole kaikilla, eikä ainakaan siihen hiiliä näin talvella. Takkapuutkin puuttuvat monelta, kun niitä ei tarvita sähkösaunaakaan.
Kun rakensin nykyistä kotiamme kesällä 1984 monet ihmettelivät ratkaisuani muurata nykyaikaiseen sähköllä lämpiävään taloon varaava takka, vanhanaikainen puilla lämmitettävä liesiuuni ja puulämmitteinen sauna. Kummastusta herätti myös maakellarin kaivaminen liiterin lattian alle.
Taisinpa olla pikkaisen kaukoviisas. Liiterissä on muutama motti valmiita pilkkeitä tarpeen tullen pesään pantavaksi. Osan makuuhuoneista voi jättää kylmilleen ja vuoteet voi siirtää olohuoneeseen lähelle lämmönlähteitä. Toimimattomaksi hyytyvän jääkaapin sisällön voi kiikuttaa kellarin vakaaseen alle +5 asteen lämpötilaan. Itse ostettuja ja lahjoiksi saatuja kynttilöitä ei ole poltettu turhaan, joten niitä on kaapeissa kymmenittäin varavaloina käytettäviksi.
Pitkien sähkökatkojen suurimpia huolia olisivat pakastimien sulaminen ja päävesijohdon mahdollinen jäätyminen. Kunnon pakkasilla pakasteet voi siirtää kylmiin varastoihin, mutta pitkillä suojasäillä ne olisi pakko ottaa käyttöön tai käsitellä paremmin säilyviksi. Marjoista voisi tehdä hilloa tai liedellä lämmitettävän mehumaijan avulla mehuja. Omenista syntyy sosetta. Kalojen ja lihojen säilyvyyttä voi parantaa suolaamalla, savustamalla tai umpioimalla. Pakastetut sienetkin voisi varmaan ”hätätilassa” keittää ja suolata. Vihanneksista ei oo niin väliä juu.
Vedensaantikin loppuu monessa sähkömottiin joutuneessa taloudessa. Vesi ei nouse sen enempää vesitorneihin kuin porakaivoista taloonkaan. Kuinka monella omakotiasukkaalla on nykyään kaivo omalla tontilla? Ei ole meilläkään, vaikka pohjaveden pinta on vain muutaman metrin syvyydessä. Onneksi naapurustossa on vielä vanhoja asumuksia, joilla on oma kaivo.
Kentättömän kännykän voisi heittää vaikka kaseikkoon ja kuunnella uutiset ainakin aluksi patteriradiosta tai autoradiosta. Vaan nämä turhanpäiväiset lokikirjoitukset jäisivät julkaisematta. Kirjoittamista sinänsä voisi jatkaa niin kauan kuin kynä pysyy kädessä.
Selviydytään!
