Kanada on kalastajan paratiisi. Johtuuko se Kanadan kalastuslainsäädännöstä?

Morainejärvi

Monen intohimoisen kalastajan suurin haave ei ole nähdä Napoli ja kuolla, vaan käydä ainakin kerran eläessään Kanadan kalanvesillä – ja elää edelleen. Puolen mantereen kokoisella, erittäin vesistörikkaalla mutta Suomeakin paljon harvaanasutummalla Kanadalla on jo luonnostaan huikeat puitteet olla maailman paras kalastusmaa. Kanadalaiset haluavat sen myös säilyvän sellaisena.

Kalastusoikeus

Kalastusoikeus kuuluu Kanadassa vedenpohjan omistajalle, joka on pääsääntöisesti Kanadan liittovaltio tai provinssi. Lisäksi vedenpohjaa omistavat rantakiinteistöjen omistajat. Omistuksen seurauksena valtiolla on suuri valta määrätä kalastuksesta ja siihen liittyvistä asioista. Käytännössä valtio on kuitenkin siirtänyt suuren osan kalastusasioiden hoidosta provinsseille.

Vesialue voi olla yksityinen, jos se on yksityisellä maalla tai sen vieressä ja kun se ei ole vuorovesialuetta eikä ole purjehduskelpoinen. Silloinkin kalastusajoista ja muista käytännön säännöistä päättää liittovaltio ja kalastusoikeuksien omistuksesta provinssi.

Jos omistaja ja kalastusoikeuden haltija on jokin Kanadan osavaltioista eli provinssi, voi se määrätä julkiseksi omaisuudeksi luettavasta kalastusoikeudesta.

Vuorovesialueilla ja purjehduskelpoisilla vesialueilla on voimassa yleinen kalastusoikeus (public right to fish), joka syrjäyttää kalaveden pohjan omistukseen perustuvan kalastusoikeuden. Yksityinen maanomistaja ei voi omistaa vuorovesialuetta, vaan omistusoikeus on provinssilla. Liittovaltiolla on yksinomainen lainsäädäntövalta ja toimivalta myöntää kalastuslisenssejä.

Kalastushallinto

Liittovaltiotasolla kalastuksesta vastaa kalastus- ja meriministeriö (Department of Fisheries and Oceans, DFO), jonka toimivalta- ja vastuualueina ovat 1) rannikko ja sisävesikalastus, 2) kalastus- ja vapaa-ajan satamat, 3) vesien- ja merentutkimus ja 4) meripolitiikan ohjelmien suunnittelu. DFO vastaa myös uhanalaisia lajeja koskevan lain (Species at Risk Act, SARA) toimeenpanosta.

Kanadan rannikkovartiosto (Coast Guard Canada) toimii DFO:n alaisuudessa omana organisaationaan ja osallistuu myös kalastuksen valvontaan.

Ylimmän tason toimijoihin kuuluu myös Kanadan ympäristöministeriö (Environment Canada), jolle DFO on jakanut toimeenpanovaltaa siltä osin, mikä koskee kieltoa laskea haitallisia aineita kalavesiin.

Provinssitasolla kalastusasioiden hallinnointi riippuu siitä, miten liittovaltio on delgoinut toimeenpanovaltaansa provinssille. Paikoitellen liittovaltio hoitaa homman itse, mutta yleensä valtaa on jaettu provinssille.

Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa (British Columbia, BC) liittovaltion vastuualueeseen kuuluvat lohenkalastus meressä ja makeassa vedessä, vuorovesialueiden lisenssit ja muu hallinnointi kalalajista riippumatta, kun taas provinssi vastaa makean veden kalastusasioista, lisensseistä ja sisävesien lohenkalastuksesta. Provinssin oma ympäristöministeriö johtaa virkistyskalastusasioita ja myöntää siihen tarvittavat luvat. Provinssi määrää myös kalastuskiintiöistä, kalastukseen käytetyistä välineistä, kalastusmenetelmistä ja rajoituksista.

BC:ssa myös maatalous- ja maaministeriö (Ministry of Agriculture and Lands) hoitaa kalastusasioita muun muassa ammattikalastuksen ja kalanviljelyn osalta.

Ammattikalastus

Kalastamiseen tarvitaan lähes aina Kanadan valtion tai provinssin myöntämä lupa. Kalastajat voidaan jaotella ammattikalastajiin, vapaa-ajankalastajiin ja alkuperäiskansojen edustajiin.

Ammattikalastuslisensseistä määrää DFO, joka tehtävänä on säilyttää kalakannat tuottavina ja ammattikalastus elinvoimaisena. Kalastuslisenssit ovat kalalajikohtaisia ja ne on uusittava yleensä vuosittain, mikä on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta. Tarkkoihin lupaehtoihin sisältyvät myös useat lajikohtaiset kalastuskiintiöt, joista päättää liittovaltion ministeriö.

Kalan myynti on Kanadassa tiukasti valvottua ja luvanvaraista. Vain rekisteröidyillä ammattikalastajilla on lupa myydä saaliinsa. Myös kalastuksessa käytettävät alukset on rekisteröitävä. Ulkomaisia aluksia ei hyväksytä rekisteriin.

Vapaa-ajankalastus

Vapaa-ajankalastaja lunastaa lupansa vuorovesikalastukseen kalastus- ja meriministeriöltä ja sisävesillä tapahtuvaan kalastukseen kunkin provinssin ympäristöministeriöltä. Luvan voi saada kuka tahansa. Perusmaksun lisäksi luvan ostaja voi joutua maksamaan ylimääräisiä maksuja esimerkiksi alueellisen suojeluohjelman rahoittamiseksi.

Sean Konrad ja ME-kirjolohi

Vapaa-ajankalastajan tarvitsemat luvat voidaan jakaa vuorovesilisensseihin (Tidal Licencing) ja muihin (Non-tidal licensing). Luvassa on usein päiväkohtaisia tai kokonaiskiintiöitä, kokorajoituksia sekä alue- ja lajikohtaisia rauhoitusaikoja.

Kalastuslupa on henkilökohtainen ja se tulee voimaan vasta, kun ostaja on sen allekirjoittanut. Vuorovesiluvat ovat BC:ssa sangen edullisia, sillä vuosilupa maksaa Kanadassa asuvalle vain noin 22 dollaria ja muille noin 106 dollaria. Viiden vuorokauden luvat maksavat vastaavasti noin 17 ja 33 dollaria. Alle 16-vuotiaiden lupa on ilmainen. Lisäksi jokaisen tyynenmerenlohia kalastavan on lunastettava lohensuojeluleima, joka maksaa noin 6 dollaria.

BC:n sisävesillä tapahtuvaan vapaa-ajankalastukseen tarvitsee jokainen luvan, ellei hän satu olemaan BC:ssa asuva intiaani, alle 16-vuotias paikallinen asukas, alle 16-vuotias ei-paikallinen joka kastaa yli 16-vuotiaan paikallisen lisenssinhaltijan seurassa hänen kalastuskiintiöönsä tai Kanadan asukas, joka kalastaa isäinpäivänviikonloppuna ns. luokittelemattomilla kalavesillä (Family fishing exemption)! Lupahinnat ovat samaa tasoa kuin vuorovesialueellakin.

BC:ssa on yhteensä 52 luokiteltua vettä (Classified waters), joille tarvitaan peruslisenssin ohella vielä erityinen lisälupa. Luokiteltujen vesien erillinen lupajärjestelmä on tehty turvaamaan kyseisten vesien kalastusmahdollisuudet ja niiden hyvä maine maailmankuuluina kalastuskohteina.

Brittiläisen Kolumbian vapaa-ajankalastusta koskevat säännökset on julkaistuFreswater Fishing Synopsis 2009-2011 -oppaassa. Opiskeltavaa ja muistettavaa ennen kalastuksen aloittamista on vähintäänkin riittävästi. Ontarion kalastusasioista löytyy ykstyiskohtaisen tarkkaa tietoa täältä. Katso ja hämmästy!

Alkuperäiskansojen harjoittama kalastus

Kanadan perustuslaki turvaa maan sadoille alkuperäiskansoille oikeuden kalastaa ravinnoksi ja kalastusperinteen säilyttämiseksi. Lisäksi heillä on rajoitettu oikeus myydä kalaa. Alkuperäiskansojen kalastusoikeus on tärkeysjärjestyksessä seuraava heti kalakantojen ja ympäristön suojelun jälkeen.

Kalastusmatkailu

Kalastusopastoiminta on valvottua. Esimerkiksi Brittiläisessä Kolumbiassa opas tarvitsee provinssin myöntämän kalastusopaslisenssin, jonka saamisen ehtoja ovat muun muassa kansalaisuus, asuminen Kanadassa ja ammattitaito. Lisenssi määrää kullekin oppaalle alueen, jolla hän voi harjoittaa opastoimintaa. Lisäksi kaikki oppaan asiakkaat tarvitsevat omat kalastuslupansa.

Kalastuksenvalvonta

Kalastus on monin paikoin erittäin tarkoin säädeltyä ja sitä myös valvotaan: ennakkoon, kalastuksen aikana ja sen jälkeen. Lupaehdot velvoittavat usein ilmoittamaan tarkasti kaikki saaliit. Kalastusalusten toimintaa valvotaan myös rantautumisten osalta.

Valvontaa suorittavat kalastusvirkailijat ja varsinaiset kalastuksenvalvojat. Lisäksi valvontaan osallistuvat muun muassa rannikkovartiosto, ilmavalvonta ja eräät luonnonsuojeluun liittyvät tahot. Kanadan kalastusvedet ovatkin maailman valvotuimpia.

Rangaistuksena laittomasta kalastuksesta voi BC:ssa ankarimmillaan olla 100 000 dollarin sakko tai vuosi vankeutta – tai molemmat.

Kalavarojen hoito

Kalakantojen ja muiden vesieliöstöjen hoidosta ja suojelusta vastaavat pääasiallisesti DFO ja ympäristöministeriö, mutta toimivaltaa on jaettu myös provinssitasolle. Viranomaisten on huomioitava toimintojensa vaikutukset kalakantoihin ja niiden elinympäristöön. Tavoitteeseen pyritään toimintaa ohjaavilla kalastuksenhallintasuunnitelmilla ja erityisillä kalavaroja turvaavilla säännöksillä. Kalojen vaellusreiteille rakentamista valvotaan ja rajoitetaan.

Kanadan lainsäädäntö ei tunne kalojen istutusvelvollisuutta, mutta istuttaminen voi olla keino, jolla kompensoidaan esimerkiksi vesirakentamisen aiheuttamia ongelmia. Brittiläisessä Kolumbiassa istuttamisesta vastaa makean veden yhdistys, jonka toimintaa rahoittavat erilaiset rahastot.

Kalastuksen ja kalavarojen hallinnointi perustuu Kanadassa voimakkaasti tutkimukseen. Kalastusta voidaan säädellä tarpeen vaatiessa radikaalisti hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.

Lähteet: Kalastusasioiden sääntely Kanadassa (Johanna Inkinen 6.1.2010) ja useat kanadalaiset nettisvustot.

——

Kanadan kalastusasioiden hallinnointi vaikuttaa Suomen oloihin siirrettäväksi turhan monitahoiselta ja raskaalta. Myös käytännön kalastuksen erittäin yksityiskohtainen säätely voisi tuntua meillä useimmiten hätävarjelun liioittelulta, mutta esimerkiksi vaelluskalojen tilan kohentamiseksi siitä olisi paljonkin opittavaa.

Parasta Kanadassa on se, että viranomaisilla on mahdollisuus ja kyky tehdä nopeita päätöksiä kalakantojen ja muiden luonnonvarojen säilyttämiseksi tuottavina. Järjestelmä tannee Kanadan säilymisen yhtenä maailman parhaimmista kalastusmaista.