Kalastuslain kokonaisuudistusta odotellessa on hyvä vilkaista millä tavoin kalastusasiat ovat muissa Suomen kanssa samalla ilmastovyöhykkeellä olevissa maissa. Ensimmäisenä rakas länsinaapurimme.

Tornionjokea Ruotsin puolella

Kun kalastuslain kokonaisuudistus käynnistettiin maa- ja metsätalousministeriössä syksyllä 2008, sen valmistelua varten perustettiin laaja työryhmä ja sille neljä jaostoa: elinkeino-, kalastusoikeus-, rahoitus- ja valvontajaosto. Valmistelun piti alun peri valmistua kuluvan vuoden loppuun mennessä, mutta työn osoittauduttua odotettua vaativammaksi työryhmän ja jaostojen toimikautta on pidennetty 31.12.2011 asti.

Lain valmistelijat eivät kuitenkaan ole missään nimessä olleet toimettomia. Ryhmät ovat kokoontuneet ainakin 62 kertaa ja kokouspöytäkirjat ovat kaikkien nähtävillä netissä. Lisäksi on laadittu muhkea määrä erillisselvityksiä ja lausuntoja. Eräs mielenkiintoisimmista on ”Kalastuslainsäädännön vertaileva selvitys”, jonka ovat laatineet Johanna Inkinen, Minna Rättö, Robert Utter ja Erkki J. Hollo. Seuraavan esitykseni tiedot on poimittu osaksi selvityksen Ruotsin osuudesta ja osaksi ruotsalaisilta verkkosivuilta.

Muistuttaa Suomen kalastuslakia

Ruotsin kalastuslainsäädäntö muistuttaa Suomen vastaavaa tai oikeastaan päinvastoin, sillä Ruotsin kalastuslakia on käytetty mallina Suomen kalastuslainsäädännölle. Ruotsin lainsäädäntö painottuu kuitenkin Suomea enemmän julkisoikeudellisiin asioihin. Lisäksi Ruotsissa on runsaasti alueellisia erikoissääntöjä.

Kuten meilläkin, Ruotsin vesialueet jaetaan yleisiin ja yksityisiin. Lisäksi poronhoitolaki säätelee osaltaan myös kalastusta. Ruotsissa yleisiä vesialueita on merialueen lisäksi suurimmissa järvissä.

Kalastusasiat kuuluvat Ruotsissakin maa- ja metsätalousministeriön (Jordbruksdepartement) hallinnonalaan. Kalastushallinnon yläportailla ovat kalastusviranomainen Fiskeriverket ja aluetasolla lääninhallitukset. Yksityisellä puolella toimivat kalavesien omistajat, ammattikalastajat, vapaa-ajankalastajien järjestöt jne.

Kalastusoikeus on erilainen yleisellä ja yksityisellä vesialueella. Yksityisvedet kuuluvat osana johonkin kiinteistöön, ja niiden ulkopuoliset vedet ovat yleisiä vesiä. Ns. rantavesisäännön mukaan kiinteistöön lasketaan kuuluvaksi vesialue 300 metrin etäisyydelle rannasta. Jos näin määriteltyjen yksityisvesien ulkopuolelle jää vain kapeita vesikaistaleita, on nekin yleensä liitetty yksityisvesiin.

Torniojärveen laskeva puro

Kalastusoikeus

Yksityisillä vesillä kalastusoikeus kuuluu kiinteistön omistajalle. Kalastusoikeuden yksityisvesiin voi saada myös kiinteistön vuokraamisen tai erillisen kalastusluvan perusteella, ammattikalastusluvalla tai tiettyjen yleiskalastusoikeuksien perusteella.

Yleisillä vesillä kalastaminen on tietyin rajoituksin vapaata. Rajoitukset koskevat muun muassa kalastusvälineiden laatua ja määrää. Sallitut kalastustavat määritellään kalastuslain liitteessä. Poroelinkeinolain alueella ei kuitenkaan ole yleiskalastusoikeuksia.

Ulkomaalaiset voivat kalastaa Ruotsissa samoin käsikalastusvälinein  ja säännöin kuin ruotsalaisetkin. Käsikalastusvälineiksi laki määrittelee välineet, joissa on vapa tai muu sen kaltainen liikuteltava väline, joka on varustettu siimalla ja vieheellä, jossa on enintään 10 koukkua. Muuta kalastusta (esim. verkkokalastus) ulkomaalaiset voivat harjoittaa vain erityisten säädösten mukaan.

Kalastuksen valvonnasta päävastuussa on Fiskeriverket, mutta sitä suorittavat käytännössä myös rannikkovartiosto, lääninhallitukset ja erilliset kalastuksenvalvojat.

Kalastuksenhoito

Kalastuksenhoitoa (fiskevård) toteutetaan monella taholla. Yksityisvesien hoidosta vastaavat kalavesien omistajat, jotka ovat tavallisesti järjestäytyneet kalastuksenhoitoalueiksi. Omistajat voivat määrätä vapaasti alueensa kalastuksesta lakien ja viranomaismääräysten rajoissa. Läänihallituksilla on kuitenkin oikeus puuttua yksityisvesien epätarkoituksenmukaiseen kalastuksenhoitoon.

Yleisillä alueilla kalastuksenhoidosta vastaa valtio. Fiskeriverket voi määrätä kalastettavista kaloista, kalastusaluksista, kalastustavoista ja -välineistä, sallituista kalastusalueista ja jopa kalastuksen tarkoituksesta. Muualla kuin rannikolla ja viidellä suurella järvellä em. määräyksiä voidaan antaa vain uhanalaisten lajien suojelemiseksi ja Ruotsin kansallisten etujen vuoksi, mitä ne sitten lienevätkään.

Kalastuksenhoitoon kuuluvat samat menetelmät kuin meilläkin eli rauhoitusalueet ja -ajat, alamitat, välinerajoitukset, kalastuskiellot, istuttaminen, kalansiirtojen luvanvaraisuus ja kalateiden turvaaminen. Esimerkiksi Vänerniin istutetaan vuosittain noin 280 000 kappaletta 2-vuotiaita lohen- ja taimenenpoikasia. Fiskeriverket suorittaa myös kalan- ja kalastuksentutkimusta.

Pyydyskalastus

Kiinteiden pyydysten, kuten verkkojen, käyttö on periaatteessa aina luvanvaraista ellei kalastajalla ole siihen erityistä oikeutta esimerkiksi omistuksen kautta. Eräissä tapauksissa yksityisen veden kalastusoikeuden haltijalla on oikeus ulottaa pyydyksensä myös yleiselle vedelle.

Kalaväylä, jonka sijainti ja leveys on tapauskohtaisesti määrätty, on pidettävä vapaana kalankulkua hidastavista pyydyksistä. Kalaväylä on yleensä 1/6 koko väylän leveydestä sen syvimmällä kohdalla. Kalastaminen 100 metriä lähempänä kiinteitä pyydyksiä on kielletty.

Ammattikalastus

Ammattikalastusluvan saa, jos kalastuksella on huomattava merkitys henkilön toimeentulolle. Yksityisvesillä voi kalastaa ammatikseen ilman varsinaista ammattikalastuslupaakin. Itse asiassa kuka tahansa voi myydä kalansaaliinsa tietyin ehdoin.

Yleisillä vesillä eli käytännössä merellä ja viidellä suurella järvellä (Vänern, Vättern, Mälaren, Hjälmaren ja Storsjö) henkilökohtainen ammattikalastuslisenssi on pakollinen. Käytännössä ammattilainen tarvitsee myös erikseen myönnettävän alusluvan. Ammattilaisen on annettava viranomaisille kalastustaan koskevia tietoja; tämä koskee myös ilman lisenssiä (sivu)ammatikseen kalastavia. Keväällä 2008 Ruotsin suurilla järvillä toimi 164 ammattikalastajaa, joista 4 oli naisia.

Kalastusmatkailu

Tyypillinen tienvarsiopaste

Kalastusmatkailuyritys voi saada kalastusoikeuden omistuksen kautta, vuokraamalla tai ostamalla tai hankkimalla kalastuskortin asiakkailleen. Mitään erityistä kalastusmatkailuun liittyvää lainsäädäntöä ei ole, joten toiminta on järjestettävä muun kalastuslain rajoissa. Kalastusmatkojen järjestämistä ei yleensä rinnasteta ammattikalastukseen.

Kalastusluvat

Ruotsissa ei ole ainakaan toistaiseksi Suomen kaltaista kalastuksenhoitomaksua (= ns. valtion kalakortti), joten kalastaa voi jopa ilmaiseksi (yleisvesillä) tai kalastusoikeuden haltijan myöntämällä luvalla. Valtion budjettiin varataan vuosittain erillinen määräraha kalastuksenhoitoalueiden perustamiseen, valvontaan, kalavesien kunnostamiseen ja hoitoon, kalanistutuksiin ja niin edelleen. Lisäksi varoja saadaan esimerkiksi ympäristömäärärahoista ja vesienkäyttöhankkeisiin liittyvistä velvoitteista.

Kalastusluvista löytyy runsaasti lisätietoa muun muassa Fiskeriverketin, lääninhallitusten, kuntien ja alan järjestöjen sivuilta. Eräs suosittu sivusto on www.fiskekortet.com/.

Kalastussääntöjä

Valtakunnallisen kalastuslainsäädännön lisäksi jokaisen kalastajan on noudatettava alueellisia sääntöjä. Niitä ovat muun muassa läänien antamat kunta- ja vesistökohtaiset määräykset. Rauhoitusajat ja alamittasäädökset vaihtelevat enemmän kuin Suomessa.

Kalalaji Meri Joet
Lohi 60 cm 50 cm
Taimen 40 cm 35 cm
Ankerias 60 cm 60 cm
Kuha 40 cm 40 cm
Harjus 30 cm 30 cm
Turska 38 cm

Oheisessa taulukossa ovat Västernorrlandin läänissä voimassa olevat alamitat. Joissa alamitat ovat voimassa mereltä ensimmäiseen nousuesteeseen saakka.

Norrbottenin läänin tunturialueella valtionmaalla kalastava saa ottaa yhteensä enintään 5 taimenta ja harjusta päivässä. Harjuksen alamitta on 35 cm ja taimenen 50 cm. Luonnollisen syötin käyttö virtaavassa vedessä on kielletty. Taimenen rauhoitusaika on 1.9. – 14.11. Harjus on rauhoitettu Jällivaaran, Jokkmokkin ja Arjeplogin kunnissa 10.5. – 10.6. ja Kiirunan kunnassa 15.5. – 15.6.

Lainio- ja Kaitumjoissa on naaraslohen tappaminen kielletty. Kalan sumputtaminen on kiellettyä. Uistelu takiloilla ja sivulevittimillä sallitaan vain erikseen ilmoitetuissa vesistöissä.

Vätternillä uistelijat saavat käyttää korkeintaan kymmentä viehettä ja eräillä alueilla kastettaessa vieheessä saa olla vain yksi koukku, joka voi olla 1-3-haarainen. Alamitat: lohi 60 cm, taimen 50 cm, nieriä 50 cm, kuha 45 cm, harjus 35 cm ja ankerias 65 cm. Kalastaja saa ottaa päivässä yhteensä korkeintaan kolme nieriää, taimenta ja lohta siten, että nieriöitä on enintään kaksi. Lisäksi järvessä on tarkoin määriteltyjä laajoja rauhoitusalueita.

Itämerellä Pohjanlahtea lukuun ottamatta vapakalastajien on noudatettava uutta sääntöä, jonka mukaan vuorokaudessa saa ottaa saaliiksi ja pitää hallussaan korkeintaan kolme haukea, joiden pituus on 40 – 75 cm. Pienemmät ja suuremmat on aina laskettava takaisin veteen.