Pitkä-petteri eli pietro on uistelijan perinnepyydys, josta voi katsoa mallia myös nykyajan vetouisteluun.

Kesäyö

Aidossa pitkäpetterissä oli (ja on) paksusta kalastajanlangasta tehty, pienillä sutjakoilla kohoilla varustettu selkäsiima, johon kalastavat vieheet kiinnitettiin sivutapseilla. Siimaa ei välttämättä pidetty millään kelalla, vaan se lapettiin kasaan veneen pohjalle tai laatikkoon. Vapana, jos sellaista käytettiin, toimi veneen laitaa vasten asennettu pihlajakeppi, jonka kärjessä olevan loven kautta siima kulki. Vieheinä lohenuistelussa käytettiin yleensä lusikkauistimia tai painotettuja täkyrakseja.

Kuha

Hämeen kuhavesillä paljon käytetty ratkaisu on niin sanottu ruuttilitka, jossa sivutapsien vieheinä ovat painouistimet ja alimpana vaikkapa kelluva vaappu. Todella toimiva peli tänäkin päivänä.

Oman ratkaisuni rakennan tuhdin 180-senttisen uisteluvavan siimaan. Siiman päähän sidon tavanomaisen vaapun, vetopellin tai raksin. Sen jälkeen kiinnitän veneen liikkuessa siimaan sivutapseja 10 metrin välein Jonttu-tapsilukkojen avulla. Tapsien pituus vaihtelee välillä 1 – 1,5 metriä; lyhyempiä käytän painouistimilla kalastaessani ja pitempiä vetopeltien, vaappujen ja raksien kanssa, jolloin tapsin puolivälissä on lisäpaino.

Harkiten toimien sivutapseja voi käyttää vaikka kuinka paljon, mutta itse olen tyytynyt tilanteesta riippuen 1-3 kappaleeseen. Tavanomaisia 1-2-kiloisia kuhia nostellessa ei sotkuja juuri synny, mutta isompien ja sähäkämpien kalojen kanssa saattaa tulla sählinkiä, kuten minulle sattui viimeksi eilen.

Lohi
Lohi valitsi VK-raksin Disco-värisellä hupulla
vedetyn salakan.

Kolmen raksin litkaan jytkähti näet kerralla kolme järvilohta, joista yksi tuli veneeseen asti, mutta toinen suunnilleen samankokoinen karkasi. Kolmas oli otettavaksi vielä keskenkasvuinen (alle 60 cm). Itse asiassa litka olisi varmaan pysynyt sotkuttomana, mutta kalat kävivät haukkaamassa samaan myttyyn myös veneen toisella puolella uitetun tavallisen uistinsiiman. Sotkujen takia en pystynyt irrottamaan keskimmäistä tapsia (jossa oli se alamittainen), minkä vuoksi alimpana rimpuillut lohnikka pääsi irti.

Vaan yhtään ei harmittanut, kyllä yksi parahultainen kala reissua kohti riittää yllin kyllin. Fileet saavat parhaillaan savua pintaansa tuolla pihalla.

Jonttu-tapsilukkojen käyttäminen mahdollistaa todella kätevän litkauistelun. Pyykkipoikaa muistuttava lukko nipistetään pääsiimaan yläpuolelta, joten tapsissa rimpuileva kala painaa lukkoa vain tiukemmin siimaan kiinni. Liukumisen voi estää kiepauttamalla pääsiiman kerran tai pari lukon ”huulen” ympärille. Tapsin irrottaminen puolestaan käy yhdessä hujauksessa, kun käyttää oheisessa kuvassa näkyvää sormiotetta.

Tapsi
Jonttu-tapsilukko ja aito Vuoksitorpedo-painouistin
ovat tehokas yhdistelmä kuhanuistelussa. Markki-
noilla on myös Vuoksitorbedon kopioita.

Nopeasti irrotettavien tapsien ansiosta kalat voi väsytellä perinteistä pitkäpetteriä urheilullisemmin uisteluvavan ja kelan avulla. Useamman ison kalan juntuillessa siimassa yhtä aikaa homma käy jopa työstä, vaikka kalat jossain määrin väsyttävätkin toinen toisiaan. Veneen kannattaa antaa ehdottomasti liikkua koko noston ajan.

Pääsiimaksi suosittelen kuhanuisteluun tuhtia punottua kuitusiimaa ja lohenuisteluun paksua yksisäiesiimaa (esim. 0,50 mm). Tapseina olen käyttänyt 0,45-0,60 mm monofiilejä ja lisäpainoina 20 – 40 g Catherine-painoja. Haukivaaran ollessa ilmeinen tapseihin kannattaa lisätä kunnon puruperukkeet.

Irrotus

Miksi kannattaa uistella joskus litkalla? Painouistimia tai lisäpainoja käyttäen saadaan helposti vieheitä eri syvyyksille, jolloin oikea ottisyvyys löytyy nopeasti. Se mahdollistaa myös usealla vieheellä kalastamisen, vaikka käytössä olisi vain yksi vapa ja kela. Koska litka kulkee veneen perässä juohevasti kaikkia mutkia seuraillen, sillä voi kalastaa ahtaissa ja ruuhkaisissakin paikoissa.

Ja ennen kaikkea uistinlitka on parhaimmillaan todella tehokas pyydys.

Hyvää juhannusta kaikille lukijoille! Käykäähän kalassa ja pysykää pinnalla!