Päivä taitavan kalastusoppaan veneessä voi olla antoisa kokemus tutuilla vesilläkin. Etenkin nykyaikaisen vetouisteluveneen varustelu tarjoaa runsaasti ihmeteltävää.

Mika Kärkkäinen väsyttää kalaa

Kun ristiinalainen kalastusopas ja ystäväni Mika Kärkkäinen tarjosi mahdollisuutta päästä uuden opasveneensä koeajolle, taisin vastata kyllä jo kesken lauseen, sillä kaikki aikaisemmatkin yhteiset kalareissumme ovat olleet mieleenpainuvia ja usein myös kalaisia.

Joskus vuosia sitten, kun Mika oli vielä tavallinen mutta taitava harrastuskalastaja, uistelimme monet kerrat yhdessä Yövedellä ja Sulkavan maisemissa hänen keltaisella HT-Hurricanellaan ja kiskoimme laitojen väliin monet järvilohet ja taimenet. Kun Mikasta tuli muutama vuosi sitten ammattimainen kalastusopas, uisteluveneeksi vaihtui kookas Sea Star 7000 Cruiser ja heittouisteluretkien alustaksi tuli Buster X. Palvellakseen tärkeitä asiakkaitaan entistä paremmin Mika vaihtoi uisteluveneensä tänä keväänä suuren ranskalaisen venevalmistajan upouuteen Beneteau Antares 750 HB -alukseen.

Mikan uusi vene

Kookkaan ja painavan veneen laskeminen Ristiinan Kirkkorannan luiskalta sujui yllättävän vaivattomasti, mutta kuljetuskärryn pyörännapojen ja sähköjärjestelmän vesitiiviys joutuivat kyllä kovaan testiin, sillä kärry oli peruutettava kokonaan veden alle.

Vesillelaskun jälkeen Mika ajeli veneensä vettä pitkin Yövettä ja Louhivettä yhdistävälle Varkaantaipaleen kanavalle, jonka laiturilta nousin itse alukseen. Muutaman minuutin kuluttua olimme keskellä Louhiveden suurinta selkää ja aloimme pyöriä rinkiä. Itse asiassa niin pientä rinkiä kuin veneellä suinkin vain pääsee, sillä kyseessä oli operaatio autopilotin kompassin kalibrointi.

Kookkas vene osoittautui yllättävän ketteräksi, sillä kääntössäde oli vain parinkymmenen metrin luokkaa. Muutaman kiepahduksen jälkeen pilotin elektroniikka ilmoittikin piippauksella, että nyt on pää selvä ja että se osaa tästedes ohjata venettä suoraan sinne minne käsketään! Ihmisellähän se menee päinvastoin, eli kieputuksen jälkeen on jotos enemmän tai vähemmän kiemuraista.

Hytti 

Jos tilavaa venettä vertaisi kuivan maan asuntoon, niin siinä on olohuone, maukuuhuone, WC ja tilava terassi. Tilaa on itse oppaan lisäksi seitsemälle asiakkaalle. Kalastukseen erittäin hyvin soveltuvan takatilan väljyydestä kertonee jotakin se, että 7-jalkainen vapa mahtuu lattialle väljästi poikittain. Ajohytti on niin korkea, että pitkäkin henkilö voi seistä suorassa ja liukuovesta voi kulkea kumartelematta.

Veneen sileät pinnat niin näkyvissä paikoissa kuin lattialuukkujen allakin kielivät korkealuokkaisesta viimeistelystä, jota ei valitettavasti aina tapaa kotimaisissa veneissä. Olen repinyt monta kertaa sormeni verille, kun olen pahaa aavistamatta tellännyt käteni Suomessa tehdyn lasikuituveneen reunan tai tuhdon alle. Antareksen pinnoista ei törrötä lasikuitukeihäitä eikä ruuvinkärkiä.

Kojelauta

Nykyaikainen uisteluvene on täynnä elektroniikkaa. Ohjaamossa huomio kiinnittyy ensimmäisenä todella kookkaaseen ja kirkkaalla kuvaruudulla varistettuun kaikuluotain-karttapaikannin-yhdistelmään, josta on valittavissa toimintoja joka lähtöön ja tarpeeseen. Viistoluotaus mahdollistaa myös tarkat näkymät pohjasta veneen molemmin puolin.

Autopilotin ansiosta uistellessa ei ruoriin yleensä tarvitse koskea lainkaan. Kurssia korjataan sormenpäillä painelemalla vasemmalle tai oikealle osoittavia nuolinäppäimiä. Kurssinmuutoksen suuruus ja nopeus on valittavissa tilanteeseen sopivaksi. Koska ruori on ”kaukana” ohjaamon etuosassa, on takatilan puolella toinen autopilotin säätölaite, jota voi käyttää kätevästi vaikka kesken kalan väsyttelyn.

Takila

Takatilan kummassakin laidassa on sähkötakila, joka laskee ja nostaa takilakuulan kevyellä napinpainalluksella tarkasti haluttuun syvyyteen. ”Älykäs” takila myös seuraa niin haluttaessa pohjaa ja estää automaattisesti pohjakosketukset. Lisäksi takilan voi ohjelmoida vaihtelemaan syvyyttä automaattisesti, joka voi laukaista viehettä seurailevan kalan iskuun.

Kalastimme muutaman tunnin Louhiveden selillä salakkarakseja hinaten. Raksihuppuina käytimme luonnollisesti isoja ja pieniä VK-rakseja, joiden tuotekehittelijä Mika itse on yhdessä Vesa ”VK” Kääriäisen kanssa. Takiloihin laitoimme neljä salakkaa syvyyksille 3-12 metriä. Lisäksi uitimme pienillä sivulevittimillä kuutta syöttiä 10-40 g painoilla, ja yksi täky pääsi pulikoimaan potkurinvirtaan 90 g puntin taakse.

Hauki

Ensimmäisen kerran keppi heilahti jo muutaman tovin kuluttua arsenaalin veteen saamisesta. Valitettavasti sähköttäjä oli lievästi keskenkasvuinen taimen, joka pääsi onnekkaasti irti juuri ennen pihtejä. Sen jälkeen kalatapahtumia tuli harvakseen pitkin päivää, mutta laji ei ollut ihan sitä mitä haettiin. Useita pari-kolmekiloisia haukia kävi veneessä asti kääntymässä ja vähän rotevampi vonkale puraisi tapsin poikki. Yksi parahultaisen kokoinen vihernieriä odottaa savustamista jääkaapissani. Lisäksi tuli muutama tärppi, joista eräs suorastaan lennätti levitintä pari metriä taaksepäin.

Lämmin aurinkoinen ja heikkotuulinen kesäpäivän sydän kului Saimaan Louhivedellä nopeasti. Puoli kahden maissa iltapäivällä nostimme releet veneeseen, jonka jälkeen Mika toi minut autoni luo rantaan ja jatkoi päiväänsä hienon ulkoilma-ammattinsa parissa. Kalastusoppaalla oli näet tapaaminen Mikkelissä, josta kyytiin nousisi ryhmä jonnekin kauemmas edustushuvilalle meneviä liikemiehiä.

Osaavan kalastusoppaan palveluista kiinnostuneet ja muutkin saavat lisätietoja Mikan verkkosivuilta, josta löytyy lisälinkkejä.