Kun puhutaan sekalaisista asioista, käytetään usein termiä sillisalaatti. Tarjottakoon tässä kuitenkin pieni annos silakkasalaattia ihan vaan siksi, että Itämeressä ei ui oikea silli vaan sen vähärasvaisempi dieettiversio.

Uutiset, jotka onneksi ovat välillä muitakin kuin vanhasia, kertovat että EU kieltää vapaa-ajankalastajien mereltä saaman saaliin myymisen. Vaikka kyseinen EU-laki ei koskaan piipahtanutkaan lausunnolla meikäläisen yläpäämajassa, ja vaikka soutajan kämmeneni eivät karvaiset olekaan, taputan niitä lievän ilahduksentunteeni johdosta. Hyvä!
Samaan syssyyn olisivat voineet kieltää myös vapaa-ajankalastajien sisävesiltä ja mistä tahansa rannalta käsin kalastaman saaliin myynnin. Jääköön kaupallinen kalastus vain oikeille ammattikalastajille, joiden työ ei tänä päivänä totisesti ole niitä tuottoisimpia!

———-

Uutta kalastuslakia pykätään kasaan kuin Iisakinkirkkoa. Toivottavasti se joskus valmistuu, ja toivottavasti siitä tulee hyvä. Rahoituksen varmistamiseksi ehdotan nykyisen kalastuksenhoitomaksun tilalle kalastusveroa, joka perittäisiin kaikilta veronmaksajilta. Maksetaanhan verovaroista paljon muutakin, josta eivät kaikki välttämättä tunne tasapuolisesti hyötyvänsä. Urheilupaikkoja rakennetaan ja ylläpidetään, vaikka kaikki eivät urheile. Sosiaalitoimeen hupenee huikeasti veroeuroja, vaikka valtaosa kansasta ei saa luukulta pennin hyrrää. Ja harva lopettaisi julkista terveydenhoitoa.
Vapaa-ajankalastus on samalla sekä terveellistä urheilua, sosiaalityötä että terveydenhoitoa. Siihen satsatessaan yhteiskunta tekee viisaasti. Rohkeasti vaan kansa kalastusverolle, ei se paljoa kirpaise. Ja jos kirpaisee, niin tasapuolisesti: rikasta enemmän, köyhää vähemmän.

———-

Asiasta kolmanteen: Mihin katoavat salakat vesien viilettyä? Vielä syyskuussa sai täkysalakoita ongella ja täkyverkolla yllin kyllin, mutta nyt on jo turvauduttava kaupallisiin syötteihin tai luovuttava kuolleen kalan hinaamisesta.
Salakoiden talvehtiminen on pieni mysteeri kalantutkijoillekin. Esimerkiksi professori Hannu Lehtosen teoksessa ISO KALAKIRJA Ahvenesta vimpaan sanotaan: ”Tarkoin ei tiedetä, mihin kesään niin kiinteästi kuuluvat kalat (salakat) kaikkoavat vesien viiletessä.” — ”Syvälle kaikonneet salakat viettävät talven ilmeisesti hyvin passiivisesti, lähes liikkumatta ja syömättä.”
Itse en ole saanut jään päältä pilkkimällä ensimmäistäkään salakkaa, vaikka esimerkiksi särkeä tulee salakkapitoisilta vesiltä joskus kuin suokuokalla. Joinakin lämpiminä syksyinä muistan kyllä nähneeni Saimaalla suuria salakkaparvia ruovikon laidassa vielä loka-marraskuun vaihteessa. Silloin vedet olivat selvästi lämpimämpiä kuin nyt.
Onko kukaan, vaikkapa urheilusukellusta harrastava lähimmäinen, nähnyt salakoiden murjottavan talvella paikoillaan jossakin järven kätköissä? Olisi kiva tietää.

———-

Pistäydyin eilen syrjäkylässä nimeltä Helsinki. Kyläilymielessä erittäin mukavan reissun ohella valkeni jälleen syy miksi asun mieluummin maaseudulla Saimaan rannalla.
Onnistuin pysäköimään ajopelin sopivasti vapautuneeseen paikkaan kadun varteen. Tiputtelin mittariin ”tasarahan” (3,20 e) ja ostin siten oikeuden peräti kahden tunnin pysäköintiin! Kuusi tuntia kestäneen vierailun aikana pistäydyin mättämässä tuohon pohjattomaan molokinkitaan vielä kaksi kolikkosatsia lisää. Jaloitellessani ”ihailin” muiden samalle kadulle pysäköityjen kymmenien autojen tuulilaseihin ilmestyneitä kaupungin pysäköintitoimen jättämiä raha-asia-aloitteita.
Illalla lähes kympin köyhempänä kotiin lähtiessämme havaitsin, että automme taakse oli pysäköity asfalttimaastoauto noin 30 cm päähän vetokoukusta ja etupuolelle toinen leveä pirssi 50 cm päähän. Motituksen täydensi se, että blokkaajat olivat ainakin puolen metrin päässä kadun reunasta, kun Golfin vanteet olivat ujosti kiinni reunakivessä. En käsitä vieläkään, kuinka siitä onnistuin kiesin ulos vekslailemaan.
Kun kohta kolmekymppinen juniori käväisee täällä kotipuolessa, hän voi ajella ilmaiseen parkkiin tuohon pihallemme ja tilaa jää vielä ainakin kymmenelle autolle. Samaan pihaan mahtuvat myös kuin heittämällä kaikki veneeni kuljetuskalustoineen ja paljon muuta.
Työ ääressä asuminen on tietysti työikäiselle järkevää, mutta näin eläkeiän pikkuhiljaa kolkutellessa sanon, että parempi on asua harrastusten ääressä!