Pehmovieheet, joita Suomessa sanotaan hieman harhaanjohtavasti myös jigeiksi, eivät aina edusta pehmeitä luontoarvoja.
Kuvan korjatuista pehmovieheistä vasemmanpuoleiset ovat jo menettäneet pyrstönsä. Toivottavasti ne eivät ole kalojen mahoissa. Oikeanpuoleisten vieheiden pyrstöjä on vahvistettu liimaamalla niiden sisään paksua villalankaa. Kuvan vieheet eivät kuitenkaan ole missään nimessä markkinoiden heikoimpia pehmovieheitä.
Pehmovieheitä tunkee nykyisin markkinoille melkein joka tuutista, eikä ihme. Kun tuotantolinja on saatu kuntoon, pehmovieheiden valmistaminen on nopeaa ja lähes automaattista. Suurien tuotantomäärien myötä valmistaminen on varmaan erittäin kannattavaa. Ja menekkiä lisää helppo muotojen, värien ja toimintojen muunneltavuus, hajuja ja makuja unohtamatta.
Pehmovieheiden myyntiä lisää myös niiden lyhytikäisyys. Lutteron pyrstö voi olla repaleina jo ensimmäisen hauen hammastarhassa käynnin jälkeen. Vähän rajummissa kontakteissa vieheistä irtoaa palasia tai koko komeus sujahtaa irti jigikoukusta. Ja kalastaja pujottaa koukkuun uuden samanlaisen, onhan malli osoittautunut ottikaluksi.
Pahimmassa tapauksessa mitään ajattelematon kalastaja heittää pilalle menneen pehmovieheensä tahallaan veteen.
Veteen joutuvat pehmovieheet ja niiden kappaleet voivat päätyä kalojen mahoihin, jossa ne viipyvät koko kalan loppuiän aiheuttaen monenlaisia terveysongelmia, kuten laihtumista, epämuodostumia, anoreksiaa ja haavaumia.
Sen lisäksi, että useimmat pehmovieheet eivät hajoa kalan ruuansulatusjärjestelmässä, muoveissa käytetyt pehmentimet ovat osoittautumassa pahaksi ympäristöongelmaksi. Niiden on arveltu aiheuttavan muun muassa lisääntymisongelmia koko ravintoketjun eliöstölle, ihminen mukaan luettuna.
Pehmovieheiden kaloille aiheuttamia ongelmia on tutkittu muun muassa puronieriöillä. Altaan kaloista peräti 65 % nieli vapaaehtoisesti erilaisia pehmovieheitä sekä pinnalta että pohjalta. Myös luonnonkaloista löydetään jatkuvasti eneneviä määriä pehmovieheitä ja niiden osia.
Eräiden arvioiden mukaan yksin USA:n sisävesiin joutuu vuosittain jopa 10 miljoonaa kilogrammaa eli 10 000 tonnia pehmovieheitä. Ja siellä ne säilyvät ympäristölle haitallisina ainakin 200 vuotta.
Mitä jigaaja sitten voisi tehdä ongelman poistamiseksi tai ainakin sen vähentämiseksi? Paljonkin, hän voi
– käyttää luonnossa hajoavia pehmovieheitä (esim. www.greentackle.com)
– käyttää sitkeämmästä materiaalista tehtyjä vieheitä
– käyttää paremmin koukussa pysyviä vieheitä
– lisätä koukutusta, jolloin vieheen pyrstöä maisteleva kala jää kiinni eikä pure pyrstöä irti
– vahvistaa vieheen helposti irtoavia osia jo ennen kalastusta
– tarkistaa vieheen kunto tärppien jälkeen ja korjata rikkoutumaisillaan olevat vieheet
– vaihtaa luonnonmateriaaleista sidottuihin vahvoihin karva- ja höyhenjigeihin
– käyttää siimoja, jotka eivät katkea helposti
– kalastaa niin, että vieheitä ei jää vähän väliä pohjaan
– käyttää pehmovieheiden sijasta matoja, täkykaloja ja muita luonnollisia syöttejä.
Lähde: International Angler 5-2009.
