Yksi loppukesän ja syksyn suurimmista kalastusnautinnoista on ahvenen onginta. Erikoisen hauskaa se on silloin, kun pääsee tekijämiehen oppiin ja tavoittelemaan tavanomaista kookkaampia paistikaloja.

Täkyonginnan tulos

Edellisestä reissustamme olikin vierähtänyt jo melkein kaksi vuotta. Kun kävimme syksyllä 2007 Ollin kanssa hänen ystävänsä Matin vieraana täkyongella Mäntyharjun Korpijärvellä, sovimme paluumatkalla, että kävisimme vielä joskus kahdestaan tutkimassa, löytyisikö läntiseltä Saimaalta täkyonkeen ottavia raitapaitoja.

Erilaisten yhteensattumien ja muiden syiden vuoksi yhteinen onkiretkemme lykkääntyi aina viimeisen kesälomani viimeiseen viikonloppuun asti, mutta lauantaina 8.8. olimme vihdoin Yövedellä tositoimissa.

Päivän kalastuksessa suurimmaksi ongelmaksi muodostui sopivien täkykalojen saaminen täkyverkolla. Ensimmäinen paikkamme, rannan ja saaren välinen matala salmi, vilisi kyllä pikkukaloja, mutta pohjakivet ja turhan tiheä järviruokoviidakko haittasivat touhua liikaa.

Täkyverkko

Matala, lyhyt ja tiheähavaksinen täkyverkko pyytää syöttikalat parissa minuutissa, kunhan oikea paikka löytyy ja homma on hanskassa, kuten Ollilla.

Kuva on syksyn 2007 reissultamme.

Ajelimme kauemmaksi ja kokeilimme uudelleen eräästä toisesta salmesta. Täkykaloja löytyikin heti, mutta väärää kokoa. Valtaosa oli niin pieniä mutuja, että ne uivat läpi 8 mm verkostakin, ja osa oli niin suuria, että eivät jääneet pyydykseen. Katsoimme aitiopaikalta, kuinka onkikokoiset lahnat, särjet ja ahvenet yrittivät epätoivoisesti puskea päin pyydystä jäämättä siihen kiinni. Hyvä osoitus siitä, että verkko todella valitsee saaliinsa! Muutama sopivan kokoinen pikkusärki, lahnanpoikanen ja salakka toki saatiin nostettua kylmävesisumppuumme.

Kolmannessa paikassa onnistuimme vihdoin paremmin. Heitimme matalan ja lyhyen pyydyksemme erään saaren reunassa olevan ruovikon päähän ja ohjasimme ohi kulkevan salakkaparven uimaan pyydykseen. Ei tarvinnut muuta kuin siirtää vene ruovikon laitaan, jolloin vastaan tuleva parvi ui veneen ja ruovikon välistä suoraan verkkoon.

Onkipaikkaa etsimme pysähtymällä toviksi muutamien luotojen kohdalle ja tiiraamalla kaikuluotaimella elämää pinnan alla. Koska sää oli erittäin aurinkoinen ja tyyni, näyttivät matalien paikkojen kalaparvet väistävän venettä. Pienen hakemisen jälkeen tulimme leveään salmeen, jossa on laivareitin vieressä noin viisi metriä syvä kivinen matalikko syvemmän veden keskellä.

Täkysumppu Täyt pysyvät elävinä ja virkeinä, kun niitä pidetään kylmävesisumpussa, jonka vettä hapetetaan. Kala irrotetaan verkosta vasta ennen koukkuun pujottamista. Veden viilentämiseen voi käyttää jäitä tai vedellä täytettyjä pakastimessa jäädytettyjä muovipulloja. Kätevä hapetin on paristokäyttöinen.

Luotaimen näytöllä näkyi yhtenään suuria syöttikalaparvia ja niiden seassa isompia saalistajia. Pudotimme ankkurin ja hauskanpito alkoi.

Olli, joka ei ole onkinut madolla vuoden 1973 jälkeen, oli varustautunut tavallista pitkävapaisemmalla pilkkiongella ja avokelavirvelillä, jonka siimassa oli liukukoho. Itselläni oli tavallinen lyhyt pilkkivapa ja kevyt jigisetti. Koukkuna käytimme nro 6 tai 8 pitkävartista yksihaaraista koukkua, johon täkykala kiinnitettiin selästään niin, että koukun kärki tuli ulos selkäevän etupuolelta ja jäi hieman näkyviin. Reilusti syötin yläpuolella oli 20 g paino, joka vei täyn nopeasti haluttuun ottisyvyyteen.

Täyn kiinnittäminen

Syötti pujotetaan pitkävartiseen koukkuun selästään niin, että se asettuu vaakasuoraan asentoon ja koukun kärki jää hieman näkyviin.

Kuvassa oleva täky on vielä sopivan kokoinen isolle ahvenelle. Isompaakin voi käyttää, mutta silloin syötti tahtoo irrota koukusta ennen kuin koukku tarttuu kalaan.

Syötti laskettiin aluksi pohjaan ja nostettiin sitten hieman ylemmäksi. Kun ahven alkoi nykiä, ei hätäilty vastaiskun kanssa vaan annettiin ahvenen niellä syötti hieman syvemmälle. Vasta kun siimaa vietiin määrätietoisemmin, teimme vastaiskun ja kiskoimme ahvenen siimasta lappamalla veneeseen. Tällöin seuraava syötti laskeutui automaattisesti oikeaan ottisyvyyteen. Liukukohoa käyttänyt Olli otti kalan kelaamalla veneeseen, koska pääsiimassa oleva pysäytin määrää ongintasyvyyden.

Kaloja alkoi nousta tasaisena virtana. Välillä kalaparvi pyörähti jossain loitommalla, mutta Olli tavoitti sen silloinkin heitto-ongellaan. Itse yritin pysyä perässä pientä kalajigiä heittämällä, mutta saaliini jäi selvästi vähäisemmäksi. Kun parvi palasi takaisin veneen alle, syönti jatkui entisellään.

Koukku oli lähes poikkeuksetta aina syvällä ahvenen kurkussa eikä karkaamisia kesken noston tapahtunut. Täkyonginta on tässä mielessä yhtä helppoa tai jopa helpompaa kuin perinteinen mato-onginta.

Täkykalastus liukukoholla Veneen vierestä onkimisen lisäksi täkykalalla voi kalastaa tuloksellisesti myös siimassa liukuvan heittokohon avulla.

Syönnin ollessa parhaimmillaan täyn kunnolla ei ole paljonkaan merkitystä. Ahven ottaa silloin hanakasti sekä elävään että kuolleeseen täkyyn. Huonommalla syönnillä kuolleen syötin liikuttaminen on eduksi. Liikettä voi syntyä vapaa heiluttamalla tai aallokon ansiosta. Meille kalaisia aaltoja antoivat kymmenet läheltä ohi ajaneet ja iloisesti vilkutelleet veneilijät. Kiitoksia vain!

Kalajigiin napannut

Ahvenet nappasivat myös välivedessä pompotettuun kalajigiin, mutta eivät yhtä hyvin kuin luonnontäkyyn.

Pohjasta jigaaminen ei onnistunut, sillä jigi jäi liian usein kiinni pohjalouhikkoon.

Saalisahvenemme olivat keskikooltaan reilusti suurempia kuin tavalliset onkiahvenet. Mato-ongellakin voi toki saada isomuksia, mutta suurin osa saaliista on yleensä pientä. Täkyongella saaliskalan koko mieluummin alkaa sadasta grammasta kuin loppuu siihen. Kalojemme keskikoko oli 210 g, suurimpien painaessa lähes 400 g.

Veneeseen kiskotut ahvenet lopetimme ja verestimme välittömästi. Niitä kertyi nopeaan tahtiin sopiva annos fileoitavaksi, jonka jälkeen saatoimme tyytyväisinä kääntää veneen kohti kotirantaa.

Täkyonginnan saalista Kalaämpärin olisi helposti täyttänyt kokonaan, mutta me lopetimme hauskuuden kun saalista oli sopivasti. Nyt astiaan mahtui vielä pari jääpulloa, minkä ansiosta saimme kalat erinomaisessa kunnossa kotiin perattaviksi.

Olli tartutti minuun palavan innon täkyongintaan. Hän sinetöi sen lahjoittamalla puoliväkisin toisen täkyverkkonsa minulle. Hankin heti maanantaina täkykalojen säilyttämisessä tarvittavan paristokäyttöisen hapettimen, jota tuo maahan Nordic Sports Finland. Jahka ostan vielä kylmälaatikon täkysumpuksi, pääsen kokeilemaan hauskuutta täysin itsenäisesti.

Täkykalastukseen, kuten kaikkeen muuhun pyyntitouhuun, liittyy myös moraalisia kysymyksiä. Niistä suurin lienee se, käyttääkö elävää vai kuollutta täkyä. Koukussa räpistelevä pikkukala pyytää yleensä paremmin, mutta hyvällä syönnillä voi kuolleellakin täyllä päästä kelpo tuloksiin. Tämän omantunnon kysymyksen saa jokainen ratkaista omalta kohdaltaan itse.