Kaikella on aikansa. Tämä helteisenä alkanut viideskymmeneskolmas kesälomani on viimeinen, jota kalahattuni alta tiirailen. Tiedossa on, että seuraavaa suvea käpsehdin sitten jo huru-ukkona eläkkeellä.

Siikakoski

Kesä, jota nuorempana odotin täynnä intoa ja suunnitelmia, on viime vuosina painanut päälle liiankin nopeasti. Olisin viihtynyt pilkkijäillä vielä muutaman viikon pitempäänkin. Leipä- ja pihatöiden lomassa olen hädin tuskin ehtinyt kuoria pressut veneiden päältä ja kaivella vapahoitoja varastosta, kun suvivirsi jo soi.

Kai se on totta, että iän karttuessa aika kuluu aina vain nopeammin. Äskenhän vasta samosin kotijärven rantoja omatekoinen onki olallani. Ja olikos tuosta montakaan vuotta, kun perhostelin ensimmäisen tammukkani Lapissa. Kannoin Ruijan tuntureilla peninkulmaiset matkat poikaamme, joka täyttää kohta kolmekymmentä. Jännitin lastenlasten syntymiä, että minkä värisiä vetimiä uusille kalakavereille pitääkään hankkia.

Nuorempana eräretkien kenties hienoimpia vaiheita olivat suunnittelu ja lähtötohina. Mitä kaikkea tulisinkaan perillä tekemään ja kokemaan? Otanko vielä tuon vieheen mukaan vai jätänkö sittenkin, ettei kantamista tule liikaa? Lähtöä edeltävän yön nukuin levottomasti, jos ollenkaan. Perilläkään en saanut aluksi nukutuksi, piti painaa yötä päivää pitkin ja poikin jokivarsia.

Nyt lähtemisessä on ikävintä juuri lähteminen. Ei jaksaisi valkata pakkiin uusia vieheitä, vaihtaa siimoja ja kerätä pieniä tärkeitä nippeleitä vanhoihin filmipurkkeihin. Pitäisi kai olla joka lähtöön omat vermeensä aina valmiina: Lappi-laukku, Ruunaa-reppu, Saimaa-salkku jne. Että voisi vain napata kainaloonsa ja kaikota, milloin tahansa vaikka mielenjohteesta.

Kun emme heti ensimmäisenä lomapäivänä kunnon kalamatkalle kyenneet, karautimme pienelle kulttuurimatkalle Kotkan kaupunkiin. Pääkohteenamme oli uusi merikeskus Wellamo, mutta viivähdimme pari tovia myös Kymijoen koskimaisemissa.

Wellamo

Merikeskus Wellamo on todella näkemisen arvoinen kohde jo pelkästään arkkitehtuurinsa vuoksi.

Sisällä on useita hienoja näyttelyitä ja katseltavaa riittää tuntitolkulla.

Putkakalastusta

Näyttöpäätteiltä voi itse käynnistellä haluamiaan ohjelmia.

Vanhojen väärtien harjoittama ns. putkakalastus on ollut varmasti hienoa aikaa. Kalastajat asuivat meren jäällä pienissä hevosilla vedettävissä lämmitettävissä jalasmökeissä.

Haapio

Vieläköhän kukaan Suomessa osaa tehdä haapion? Valmistus vaihe vaiheelta on nähtävissä vanhasta filmistä.

Yhdestä tuhdista haapapölkystä koverrettua höyhenenkevyttä venettä liikuteltiin kaksipäisellä melalla kuin kajakkia.

Palohälytys

Äkkiä alkoivat sireenit soida ja merikeskuksen vierailijoita pyydettiin poistumaan rakennuksesta.

Pahempaa paniikkia ei syntynyt noin viidenkymmenen ihmisen etsiytyessä ulko-oville.

Piipaa-autot ajoivat näyttävästi paikalle, mutta onneksi kyseessä oli väärä hälytys!

Keisarin maja Keisari Aleksanteri III:n kalamaja Langinkosken rannalla on mielenkiintoinen nähtävyys. Metsähallitus kunnosti vähän jo rappeutumaan päässeet rakennukset muutama vuosi sitten. Ulkoseiniä oli maalailtu tänäkin keväänä.
Langinkoski Langinkoski on kultturimaisemassa kohiseva komea lohen ja meritaimenen perhokalastuskohde.
Korkeakoski Puntinheittäjien Mekka, Kymijoen Korkeakosken heittolaituri, oli helteisenä iltapäivänä autio ja tyhjä. Lohi ei vielä nouse, mutta veteen kipattu kirjolohi tahtoo saaliskirjan mukaan kalastajien ruokapöytään kunniapaikalle. Taitavimmat saavat meritaimenia, suuriakin!
Puntti Pitkän heittolaiturin ainoa merkki kalastuksesta oli joltakin jäänyt heittopaino. Ruostuva rauta on ympäristöstään välittävän punttikalastajan valinta, sillä lyijy on myrkyllistä.
Suloista Suomea

Suloisessa Suomessamme!

Paluumatkalla pysähdyimme hetkiseksi levähdysalueelle jossakin Anjalankosken korkeuksilla.

”Hujasen eväät” eivät ole kaikki mahtuneet roskikseen. Muutamien pussien kyljissä oli kummallista kirjoitusta kielellä, jota keisarikin aikoinaan puhui!

Ruovikon raivopää

Kalamatka siitä kuitenkin tuli. Heti Itä-Suomen puolella oli erään järven lahdukassa ainakin neljä haukea, joista pienin painoi noin 2,5 kg. Kahta suurinta, yli 5-kiloista ahnetta petoa, emme saaneet vanhan ruovikon seasta kuiville asti. Vaan mitäpä tuosta.

Vuosi sitten samassa paikassa oli jopa yli 10 kg hauki! Myöhemmin kesällä paikka on yleensä kaloista tyhjä.