Pilkkiminen on yksi upeimmista vapakalastusmuodoista, ellei jopa upein.

TasuriahvenKuluvan talven toistaiseksi suurin ahveneni ei koollaan komeile. Tämä tuli tuurilla, mutta yleensä parhaan potin pilkkivesillä korjaa taitavin kalastaja. Vieheen yksityiskohdilla ei ole pilkkimisessä niin paljoa merkitystä kuin monessa muussa kalastusmuodossa.

Suomi on pilkkijän paratiisi. Pilkkimisen suosiota ei tarvitse ihmetellä, sillä meillä on sille siihen maailman parhaat edellytykset. Pilkkimiseen soveltuva kalavesi on useimmilla maamme kansalaisilla lyhyen jalkamatkan päässä. Välineet ovat halpoja, toukkapurkin saa eurolla ja luvat eivät maksa senkään vertaan, koska hupi on ilmaista jokamiehenoikeutta lähes kaikkialla.

Minulla on ollut kunnia avustaa Erä-lehteä jo kolmatta vuosikymmentä. Sinä aikana olen rustannut melkoisen määrän (ehkä liikaakin) juttuja lähes laidasta laitaan, mutta tarkkaavainen lukija on saattanut huomata, että pilkkimiseen en ole lehtijutuissani kajonnut. Tämä on ollut tarkoituksellista, sillä olen ”säästänyt” pilkkimisen tarkoituksella kokonaan itselleni.

Yksi kalastusjournalistina olemisen varjopuolia on se, että kalalle lähdettäessä ja siellä ollessa on aina ajateltava mahdollista juttumateriaalia. On ”pakko” kokeilla uusia välineitä, kirjata havaintoja, napsia valokuvia ja kehittää ideoita. On käytettävä mahdollisimman tasapuolisesti sellaisiakin vieheitä, joita ei välttämättä muuten siimaansa sitoisi.

Paineeton pilkkiminen on minulle samalla kertaa sekä arkea että juhlaa. Arkea siksi, että käyn pilkillä niin usein, parhaimmillaan jopa viisi kertaa viikossa. Juhlaa siksi, että nautin joka solullani pilkkimisestä ja talviluonnosta kuin suuresta ylellisyydestä.

Olen aina ollut huono pilkkijä enkä ole lajissa juuri kehittynyt, vaikka sitä paljon harrastankin. En edes halua paremmaksi pilkkijäksi, minulle riittää että pääsen kököttämään pilkkijakkaralle omissa ajatuksissani keskelle jäistä lakeutta. Suuret saaliit toisivat vain huolintaongelmia. Pieni pussi ahvenia ja särkiä riittää, sillä silloin on hyvä syy lähteä uudelleen pilkille vaikka seuraavana päivänä.

Huonoista pilkkitaidoistani muistuu mieleen ajat 70-luvun alkupuolella, jolloin kävin usein kalassa appiukkoni Heikin kanssa. Ajelimme yleensä aamuhämärissä Pieksämäeltä pohjoiseen päin: Konnevedelle, Niinivedelle, Virmaalle, joskus jopa Nilakalle asti.

Kun solautimme pilkit vierekkäisiin reikiin, alkoivat Heikin kädet kohta käydä kuin myllynsiivet. Oma onkeni oli ottamaton. Arvelin ääneen, että mestarilla taitaa olla iso ahvenparvi juuri reiän kohdalla. Heikki tarjosi kokeeksi avannon vaihtoa. Vaan kuinkas kävikään: en saanut mahtiavannosta nykäystäkään, mutta Heikki alkoi kiskoa isoja ahvenia ”tyhjästä” avannosta.

Lopulta päättelin eron johtuvan siitä, että kaverilla onkin parempi pilkki kuin minulla. No, vaihdoimme kokeeksi pilkkejä. Arvaat varmasti, että Heikin kädet alkoivat jälleen viuhtoa tuulimyllynä, kun hän kiskoi pulskia raitapaitoja jäälle. Itse nökötin toimettomana monttu auki vieressä.

Siitä asti olen tiennyt, että pilkeistä parhain on se, johon liitetyn siiman toisessa päässä on paras kalastaja. Taitavan pilkkijän käsialassa on jotain maagista, sillä vaikka käytän samanlaista pilkkiä ja vaikka yritän kuinka kopioida mestarin käsialaa, jään yleensä mopen osille.

Pilkkiminen erottelee kaikista vapakalastusmuodoista parhaiten taitavat kalastajat tuurilla seilaajista. Vaikka esimerkiksi pilkkimisen SM-kisoihin osallistuu vuosittain tuhansia kilpailijoita, nousevat samat taitajat vuosi toisensa jälkeen kisan kärkipäähän.

Vaikka en itse välitä kilpakalastuksesta, arvostan kilpapilkkijät korkeimmalle kaikista kalastusurheilijoista. Suuren pilkkikilpailun voitto on suoritus, johon tarvitaan paras sekoitus fyysistä kuntoa, harjoittelua, kisataktiikkaa, kalastustekniikkaa, olosuhteiden seurantaa ja välinetietoutta. Syvä kumarrukseni kilpapilkkijöille!

Onneksi olen pystynyt kuolettamaan suomalaisen kalakateuteni ainakin pilkkivesillä lähes täydellisesti, joten voin aidosti nauttia itseäni parempien pilkkijöiden (esim. vaimoni) tarjoamasta kalastusseurasta. Kaverin saamasta hienosta kalasta nautin yhtä paljon kuin omasta satunnaisesta saaliistanikin.

Taidanpa lähteä tästä näppäimistön äärestä pilkille!