Oletko sitä mieltä, että Nokia on Mokia ja vitsailetko joskus Perä- tai Evä-lehdestä? Jos tunnistit itsesi, saatat sairastaa Rapala-syndroomaa, tuota modernin sähköisen viestinnän aikakauden muotivaivaa, jonka juuret ovat syvällä synkkien suomalaisten perustunteiden syövereissä.

Suomessa ei saa olla suurin, menestyvin eikä onnekkain, ei ainakaan kaikkien mielestä. Jos olet nouseva tähti, vaikkapa poliitikko, voit ratsastaa hetken menestyksen aallonharjalla ja päästä pitkällekin, mutta viimeistään muutaman kuukauden päästä aktivoituvat vastavoimat, jotka iskevät kuin ankeuttajat Harry Potterin kimppuun.

Termi Rapala-syndrooma on omaa keksintöäni. Se syntyi, kun havaitsin nuorten kalastajanalkujen hokevan netin kalastuspalstoilla Rapaloiden huonoutta, vaikka heillä ei ollut välttämättä edes omakohtaista kokemusta kyseisistä vieheistä, ei ainakaan pitkäaikaista. Hokeman he olivat selvästi oppineet muilta kirjoittajilta, jotka hekin matkivat toisiaan.

Rapala-oireyhtymään sairastuneet pyrkivät sulautumaan kaltaistensa joukkoon veisaamalla samaa virttä ilman sen syvällisempää omaa mielipidettä tai perustelua. Johtavien tuotemerkkien mollaaminen antaa vaikutelman, että puhuja on rohkea ja todellinen asiantuntija, joka tietää vaikka millä mitalla parempia tuotteita. Kaupallisesti menestyvien tuotteiden lyttääminen nostaa itsetuntoa ja vahvistaa ”kapinallisen” asemaa yhteisössä.

Yksi Rapala-syndrooman perimmäisistä syistä on sysisuomalainen myrkynvihreä kateus. Ja kaikista kateuden lajeista pahin on kalakateus, joka elää ja voi edelleen paksusti maamme kaikilla kulmilla ja kaikissa kalastusalan yhteisöissä.

Kateus saa tolaltaan pohjoisen pojan, jonka kotikuntaan on muuttanut etelänvaris, joka saa joesta suuria lohia ja vielä jakaa tietotaitoaan julkisesti. Paikallisen mielestä tuo ”Eskelisen tuoma lankkukuppi” ei voi erätaidoistaan huolimatta olla pohjoisen kalastuksen asiantuntija, koska hän ei ole aito paikallinen.

Valtakunnan suurimman eräalan julkaisun mollaaminen hivelee myös muutamien munaskuita. – Lopetin juuri tilaukseni, koska lehdessä oli kuva tummasta lohesta. – Lehden ”toimittaja” esitti mielipiteen, jota en voi hyväksyä, perun siis tilaukseni.

Mollauksen tarkoitus ei ole niinkään epäkohtien esille nostaminen (joita niitäkin tietysti on olemassa), vaan suvaitsemattomuuden surusanoman julistaminen ja moralisointi.

Rapala-syndroomaan sairastuneet vaativat ”syyllisiä” tilille tekosistaan. Mollaajille ei kannata kehua hyviä saaliitaan, sillä heidän mielestään olet kuitenkin kalastanut liian monta tai liian isoja tai liian pieniä tai uhanalaisia kaloja. Myös luonnonkalojen ja istutettujen kalojen kalastaminen on tuomittavaa. Kalan syöminen on saatanasta, koska ruokakalaa saa kaupastakin.

Valitettavasti Rapala-oireyhtymä ei parane viiteryhmän mieliksi julistetusta ostoboikotista. Nyt alkaa ”hylätyn” tuotteen tarkkaakin tarkempi syynääminen. Jos kyseessä on lehti, boikotoija ”joutuu” ostamaan sen irtonumerona tai lukemaan sitä kirjastossa. – Ahaa, kuvassa on taustalla tuttu ranta, josta kalapaikan voi tunnistaa. Nyt lehti pilasi kalapaikkani. Virhe, löysin virheen!

Löydetystä ”virheestä” on mukava informoida yhteisön muita jäseniä ja toivoa, että mollauksen kohteetkin sattuisivat viestin lukemaan. Samanmielisten kanssa voi jopa kilpailla siitä, kuka uskaltaa tylyttää tykimmin.

On muistettava, että systemaattisen mollauksen, aivan kuten kehumisenkin, taustalla voivat olla myös puhtaan kaupalliset syyt. Asialla voi olla agentti, joka muokkaa vaivihkaa verkkoyhteisön mielipiteitä ”oikeaan” suuntaan. Tällaiset bittiäänitorvet voivat saada jopa rahanarvoisia etuja taholta, jonka tuotteita he suosittelevat yhteisön muille jäsenille.

Kuinka parantua mollaajan oireyhtymästä?

Paranijan tie voi olla raskas kulkea, sillä itsetunto joutuu nyt koetukselle. Paranijan on uhmattava kirjoittamatonta ryhmäkuria, jonka rikkominen saattaa johtaa eristämiseen, ainakin henkisesti.

On astuttava rohkeasti raikkaaseen ulkoilmaan. Kalastettava Rapalalla, jos niin haluaa, ja välitettävä vähät lillukanvarsikosta kuuluvasta ininästä. Ei Rapala turhaan ole maailman ostetuin ja käytetyin viehe. Ostettava Nokia, jos niin haluaa, se on ihan hyvä puhelin. Kuunneltava artistia, josta oikeasti pitää, eikä sitä, jota porukan mielestä pitäisi digata.

Tarvittaessa on vältettävä kohteita, joista on tartunnan saanut. Mollausyhteisölle voi kirjoittaa jäähyväisiksi: ”Lopetan tällä foorumilla vierailun, koska nämä sivut eivät enää tarjoa minulle mitään uutta.”

Erää, kuten mitä tahansa muutakin lehteä, voi lukea huoletta ja sivuille vilkuilematta. Siitä löytyy kuukaudesta toiseen hyviä niksejä ja ajankohtaista välinetietoutta. Ja jos on jostakin asiasta eri mieltä, lehdelle voi antaa rakentavaa palautetta. Toimitukselle voi tarjota vaikka itse parempia juttuja.

Erä on lukijoidensa näköinen lehti, sillä sitä toimitetaan lukijatutkimuksiin tukeutuen. Lehden menestys onkin hyvin pitkälle sen uskollisten lukijoiden ansiota. Erän sadattuhannet lukijat ovat kalastuksen, metsästyksen ja retkeilyn valioporukkaa, jotka voivat olla ylpeitä heitä yhdistävästä julkaisusta.

Lukijoidensa antaman tuen vastineeksi Erän toimitus ja avustajat tekevät kaikkensa, että lukijat tuntisivat lehden omakseen ja saisivat rahoilleen parasta ja viihdyttävintä vastinetta.