Jokakesäisiin sinileväuutisiin on jo (valitettavasti) totuttu, mutta nyt leväperäiset jutut eivät jätä meitä talvellakaan. Onko kansallisvetemme Saimaa vaarassa?
Puhtaana pidetyn Yöveden rannoilla kukkii joskus näin ”komeasti” vielä kylmän veden aikaankin. Kuva on otettu 27.10.2007.
Kuluvan talven uutiset Pien-Saimaalta ovat olleet huolestuttavia. Sinilevä voi hyvin ja kasvaa kylmässä vedessä jään allakin. Mokomaa on toki havaittu aiemminkin, mutta tässä laajuudessa kuin nyt siitä ei ole valtakunnan uutisissa kerrottu.
Asiantuntijatietoa löytyy muun muassa Kaakkois-Suomen Ympäristökeskuksen sivuilta. Syyksi poikkeuksellisen pitkään leväkukintaan arvellaan viime kesän runsaista sateista johtuvia ravinnekertymiä. Limnologi Marja Kauppi vaatii tehokkaita vesiensuojelutoimenpiteitä koko läntiselle Saimaalle.
Sinilevät eivät ole mikään uusi vitsaus luonnossamme, sillä ne ovat itse asiassa maapallon vanhimpia eliöitä ja siten luonnollinen osa vesistöjen eliöstöä. Suomesta niitä on tavattu noin 100 lajia. Lisätietoa ja tunnistusohjeita Ympäristöministeriön sivulta.
Pien-Saimaan lisäksi myrkyllistä sinilevää esiintyy valitettavasti muuallakin Saimaalla. Esimerkiksi puhtaana pidetyllä Yövedellä Saimaan länsiosissa sitä on havaittu viime vuosina lähes säännöllisesti. Pahimmillaan levä on aiheuttanut myös kalakuolemia. Eräässä syvässä kirkasvetisessä lahdessa, jonka äärellä ei pitäisi olla mitään ravinnekuormitusta aiheuttavaa, havaittiin muutama vuosi sitten levän seassa vatsa pystyssä kelluvia kalanpoikasia.
Tarkkana täytyy olla muuallakin maassa, ja siksi me vesillä kuhkavat kalastajat olemme avainasemassa. Jokaisen, joka havaitsee järven tilassa jotakin epäilyttävää, kannattaa ottaa yhteys alueen ympäristökeskukseen. Erityiseen tärkeää ilmoittaminen on silloin, jos on syytä epäillä ympäristörikoksen tapahtuneen.
Itse olen ilmoittanut tai kysellyt vuosien mittaan muun muassa laittomista kaatopaikoista, uponneesta ajoneuvosta, laivaväylällä näkyvästä suuresta likalautasta ja sinilevästä. Yleensä asia on jo ollut viranomaisen tiedossa, mutta joskus olen ollut ensimmäinen, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota.
Kun on kyse yhteisen ympäristömme tilasta, ei pidä ummistaa silmiään, jos sattuu havaitsemaan jotakin epäilyttävää. ”Turhakin” ilmoitus on hyväksi, sillä se kertoo viranomaisille, että kansalaiset ovat aktiivisia ja haluavat suojella yhteistä ympäristöään. Silloin viranoaminenkin on aktiivinen.
