Vuosi vaihtuu, vaikka monet yrittävätkin torjua sitä raketein ja paukkupommein.

Ilotulitusta
Pieksämäen kaupungin järjestämää ilotulitusta noin 30 vuoden takaa. Kireä pakkanen hytisytti kuvaajaa niin, että vapina näkyy kuvassakin.

Hätäisimmät pommittajat aloittivat satunnaiset sissihyökkäyksensä jo heti joulunpyhien jälkeen. Tavallisesti pommi räjähtää jossakin lähistöllä juuri sillä hetkellä, kun olen vaipumaisillani uneen. Paukuttelijoita ei puolestaan häiritse poliisikaan, joka on saneerattu kotikunnastani jonnekin vähintään puolen tunnin ajomatkan päähän.

Ilotulitteita ostetaan maassamme joka vuosi varovaisesti arvioiden 20 miljoonan euron edestä. Kyseinen hetkessä savuna ilmaan menevä rahasumma on lähes neljä kertaa niin suuri kuin valtion kalastuksenhoitomaksuista kertyvä summa, joka oli 5 657 200 euroa vuonna 2007. Lieneekö yhden illan paukuttelu sitten nelinkertainen ilo koko vuoden kalastukseen nähden, sitä sopii kysyä?

Rakettimainoksia

Yhdessä päivässä tulleet rakettimainokset. Riittävätköhän nämä paukut laman torjuntaan?

Parasta antia mainoksissa on räjähteille annetut nimet, joiden tarkoitus on lisätä myyntiä. Itsekin olin takavuosina ostamaisillani latauksen, jonka nimi oli Karjala takaisin.

Toivottavasti tänä vuonna kovin moni ei vammaudu ilotulitteista.

 

Omassa muinaisessa nuoruudessani ammuin muutaman raketin minäkin. Ne olivat onneksi sen ajan taskurahoilla ostettavaksi niin kalliita, että parin oman ammuksen jälkeen oli tyydyttävä ihailemaan muiden taivaalle toimittamaa räiskettä.

Mielipiteeni jokamiesilotulituksen ihanuudesta muuttui kertalaakista 31.12.1969 klo 23.30. Kävellessäni kaikessa rauhassa tulevan vaimoni kanssa opiskelukaupunkini Jyväskylän yössä jysähti jostakin kerrostalon parvekkeelta heitetty erittäin voimakas paukkupommi (ns. tykinlaukaus) aivan oikean korvani juuressa. Korvat soivat jysäyksen jälkeen päivätolkulla eikä oikean korvan kuulo koskaan palautunut aivan entiselleen.

Myöhemmin 90-luvulla, kun olin kuuntelemassa kunnanjohtajan uudenvuoden puhetta,  summamutikassa yleisön joukkoon heitetty pommi poltti reiän päällystakkiini. Eikä kotonakaan saa olla täysin turvassa, sillä puurankenteisen talomme seiniin on vuosien mittaan osunut useita harhateille joutuneita raketteja.

Pari vuotta sitten postilaatikkomme räjäytettiin säpäleiksi jo marraskuussa. Samat terroristit laukaisivat tulisuihkun myös pääovemme edustalla sillä seurauksella, että palavaa materiaalia pääsi eteissyvennyksen harvalaudoitetun katon läpi talon ullakolle. Onneksi ei syttynyt tulipaloa. Paikalle kutsuttu poliisi ei saanut koskaan syyllistä selville. Röyhkeät pommittajat seurasivat sadan metrin päästä autostaan poliisin yöllistä vierailua rikospaikalle.

Pommi oven edessä Oven edessä räjäytetystä pommista lensi palavaa tavaraa myös talomme ullakolle. Tuhotyön (ent. murhapolton) yrittäjä on vielä vapaana. Lumessa näkyvät myös hänen jalanjälkensä.

Mietin monta unetonta yötä, miksi juuri minä jouduin edellä kuvatun kaltaisen suoran provokaation kohteeksi. Olinko opettajana kohdellut jotakin oppilasta epäoikeudenmukaisesti? Olinko loukannut käytökselläni lähimmäistäni? Vai oliko asialla jokin kirjoituksistani pahan kerran närkästynyt lukijani?

Onneksi sain myöhemmin epävirallista vahvistusta epäilylleni, että asialla oli mahdollisesti muuan entinen oppilaani, jonka väkivaltaiseen käytökseen olin joutunut työssäni puuttumaan. En ollut tehnyt mitään väärin, vaan velvollisuuteni. Parin viime syksyn tapahtumien jälkeen on tullut mieleeni, että onkohan kyseisellä henkilöllä muuten aseenkantolupa?

Päivätyössäni peruskoulun yläluokilla eivät ilotulitteet ole olleet onneksi enää muutamaan vuoteen paha ongelma, mutta aikaisemmin olimme sanan varsinaisessa merkityksessä suorastaan helisemässä. Etenkin ennen ns. Comet Bomb –vuodenvaihdetta jatkoivat eräät lapsukaiset paukuttelua vielä tammikuussa koulun alettua. Jopa sisätiloissa heiteltiin toisten oppilaiden niskaan voimakkaita paukkupommeja. Kun soitin asiasta lopulta poliisille ja pyysin virka-apua, kysyi poliisin päivystäjä, että onko pommeista ollut koululle haittaa!

Kaikesta kokemastani huolimatta en ole kuitenkaan ilotulituksen vastustaja. Valvotuissa oloissa turvallisesti järjestetty ilotulitus on oikein mukavaa katseltavaa. Parasta antia tarjoavat kaupunkien, kuntien ja yritysten järjestämät viralliset ilotulitukset.

Hyvää uutta vuotta 2009!