Sanasta Finland (evämaa) tulee monelle ulkomaalaiselle mieleen eviään heiluttavat kalat ja maa, jossa niitä kalastetaan. Suomalaiset (finns) taas mielletään kalastajakansaksi, tulevathan maailman parhaat vieheetkin Suomesta. Kalastus onkin muun eränkäynnin ohella ollut esi-isillemme tärkeä syy asettua tähän pohjoiseen ja joskus vähän sohjoiseenkin maailmankolkkaan.

Metsälammella
Suota, metsää ja kalaisia metsäjärviä, sitä on Suomi vielä tänäänkin. Suomessa voi kalastaa melkein missä tahansa ja kalat polskivat joskus aivan jalkojen juuressa. Kun löytää itsensä suomalaisesta luonnosta, ei kaipaile kaukomaille.

Vaikka olemme heikentäneet monin paikoin raskaalla kädellä vesistöjemme luonnontilaa, on Evämaassa yhä hienot puitteet harrastaa monipuolista kalastusta. Negatiivisuudesta voimia ammentavat marisijat eivät vain aina näe sitä kaikkea, mitä Suomen hieno luonto meille tarjoaa.

Eräällä kalastusaiheisella internetin keskustelualueella on viime päivänä ulostettu pahaa mieltä muun muassa siitä, kuinka masentavaa kalastus on Suomessa. Keskustelun avaajan mielestä televisiosta tulee ohjelmia, joissa naapurimaissa ja missä tahansa muualla maapallolla saadaan paljon enemmän ja hienompia kaloja kuin Suomessa. Se karistaa innon kalastaa kotimaassa.

Ilokseni keskusteluun osallistui runsaasti henkilöitä, jotka olivat asiasta täysin eri mieltä. Marisijoita kehotettiin jopa olemaan kalastamatta Suomessa, jos se kerran on niin masentavaa. Raukat vain menkööt merten taa.

Suomalaisen kalastajan itsetunto ei välttämättä kohennu suurilla saaliskaloilla kehuskelusta, vaan kohtuullisen saaliin tuomisesta kotiin. Jos tämän eräänlaisen hoivavietin tyydyttäminen estyy esimerkiksi saaliskalojen ”vapauttamisen” takia, kalastaja voi sairastua koukutusaddiktiin, pakonomaiseen aina vain kookkaampien kalojen tavoitteluun.

Joidenkin mielestä kyltymätön koukuttaja käyttää kaloja hyväkseen oman egonsa pönkittämiseksi. Lopulta suurilla kaloilla (päästetyillä tai pidetyillä) pullistelu voi muuttua rasittavaksi velvollisuudeksi pitää yllä kovan kalamiehen mainetta.

Luonto on metsäläisiksi kehutuille suomalaisille tärkeämpi elinvoiman antaja kuin ehkä uskommekaan. Tarvitsemme metsiämme, soitamme ja vesiämme muuhunkin kuin vain taloutemme selkärangaksi. Valitettavasti tämä tuntuu monissa hankkeissa tyystin unohtuvan.

Kun keskieurooppalainen menee epätoivoisena metsään, pelkäävät läheiset syystäkin hänellä olevan itsetuhoisia ajatuksia, mutta suomalainen menee metsään parantumaan synkistä ajatuksistaan. Metsä on suomalaisen apteekki.

Kohtasin vuosia sitten valtatiellä hurjasti viittilöivän hollantilaisperheen, jonka auto oli tehnyt tenän keskellä korpisuoraa. Muutaman sadan metrin päässä olevaa lähintä ihmisasumusta ei aivan näkynyt ja tienpenkan takana levittyvä luonto ahdisti matkalaisia. ”Kuinka te suomalaiset voitte asua tällaisessa erämaassa? Talot ovat niin kaukana toisistaan, että naapuriin ei näy. Ettekö te pelkää eläimiä?”

Toinen esimerkki kansojen eroista tulee itärajamme takaa. Kun Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto otti ja hajosi lähes parikymmentä vuotta sitten, uskaltauduimme mekin pienelle kotiseutumatkalle appiukon entiseen kotikuntaan Harluun, Laatokan luoteiskulmalle. Mustanmäen pajua puskevilla pelloilla törmäsimme vain sammaleen peittämiin kivijalkoihin, sillä valloittajakansa oli purkanut kaikki suomalaisten hajalleen rakentamat vankat hirsiasumukset ja kasannut ne tiiviiksi ”kolhoosiksi” lähelle maantietä. Vanhat ulkohuussitkin sojottivat somassa rivissä avo-ojan päällä.

Itäinen sivistyskansa ei halunnut elää metsäsuomalaisten tavoin piilossa muilta. Toinen syy metsän reunan vierastamiseen lienee ollut pelko puissa ja puskissa vaanivista suhnista.

Vaikka väkivaltaongelmiimme etsitään jopa pääministerimme johdolla ratkaisua yhteisöllisyydestä, en ole täysin vakuuttunut ainakaan pakkososiaalistamisen autuudesta. Osa meistä nauttii omissa oloissaan olemisesta eikä ahdistu pätkääkään, vaikka ei pääse vähän väliä höpäjämään turhanpäiväistä smool tookkia. Suomalainen tarvitsee kuitenkin ympärilleen luontoa ja tilaa hengittää.

Suomen kansan perusyksikkö on perhe eikä kylä, kortteli tai kaupunki. Yksin asuva voi olla yksin keskellä kuhisevaa kaupunkiakin, kivierämaassa kuten erämaan väärin ymmärtävät sanovat. Kaupunki on yksinäiselle ankea autiomaa, eikä rikas erämaa, josta voi ammentaa luonnonvaroja ravinnokseen ja elinvoimia virkistyäkseen.

On tietysti totta, että Suomen kalastusolot voisivat olla paremmassa jamassa. Maassamme on jouduttu tekemään taloudellisia ratkaisuja, jotka ovat heikentäneet etenkin lohensukuisten kalojen elinmahdollisuuksia. Asutuksen ja teollisuuden päästöjä on kuitenkin onnistuttu vähentämään roimasti, ja maa-ja metsätaloudenkin haittavaikutukset on mahdollista vähentää murto-osaan nykyisestä.

Vesistömme ovat puhdistuneet lähes kaikkialla ja kalakannat ovat elpymässä eväkansan käytettäviksi. Itämeri on kuitenkin vielä todella surkeassa kunnossa, mutta siihenhän me emme olekaan yksin syyllisiä.

Vaikka vedet puhdistuvat, eivät arvokalakannat elvy entiselleen. Syynä on järvien säännöstely ja koskien kahlitseminen energiantuotantoon. Voimalat rakennettiin monin paikoin sellaisella kiireellä, että kalojen ja kalastajien paras jäi huomioimatta. Hankkeissa ei ollut aina ”varaa” pieniinkään kalaportaisiin tai ohijuoksutuksiin, joilla olisi turvattu vaelluskalojen elinmahdollisuudet.

Epäkohdat ovat ainakin osittain korjattavissa. Toivottavasti aikanaan valmistuva uusi kalastuslaki turvaa nykyistä paremmin vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen. Toivottavasti muutama, edes pienehkö voimalaitos voitaisiin joskus vielä purkaa ja antaa veden virrata vapaana.

Ongelmista huolimatta tuhansien järvien maassa on yhä tuhansia vesiä, joissa on kalaa yllin kyllin kaikkien kalastaa. Suomen järvet ovat ennen kaikkea ahvenen, hauen, mateen ja särkikalojen valtakuntia. Myös kuha voi monin paikoin hyvin. Kyseiset lajit ovat niin lisääntymiskykyisiä, että niitä on lähes mahdoton kalastaa sukupuuttoon.

Erityisen hyvin Evämaa soveltuu ongintaan ja pilkintään, mikä on huomioitu kalastuslaissammekin. Kyseiset kalastustavat ovat ilmaisia jokamiehenoikeuksia kaikille lähes kaikkialla maassamme. Kohtuullisen hintainen läänikohtainen viehelupa hakee vertaistaan. Kuinka moni muu maa koko maailmassa voi tarjota mitään vastaavaa?

Toivottavasti kalastuksesta ja muista luonnon antimista nauttiminen on mahdollista kaikille Evämaan kansalaisille jatkossakin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!