”Pyydystä ja päästä” on niin loppuun kaluttu aihe suomalaisessa kalastuskeskustelussa, että siitä ei monikaan jaksa enää innostua. ”Joko taas!” –tyyppisen parahduksen lisäksi keskustelun avaaja saattaa saada vain muutaman väsähtäneen kommentin puolesta tai vastaan. Kiivain taisto on tauonnut ja veteraanit kyyhöttävät syvällä poteroissaan, joista ei ylös maan pinnalle paljon kuulu eikä näy.

Olen pohtinut ”pyydystä ja päästä” –kalastuksen problematiikkaa vuositolkulla. Kirjoitin aiheesta laajahkon artikkelin (Erä 9-2002), jossa keskityin lähinnä menetelmiin ottamatta kovin voimakkaasti kantaa puoleen tai toiseen. Lisäksi olen sivunnut aihetta monien muiden juttujeni yhteydessä.

Parisen vuotta sitten sovimme päätoimittaja Suurosen kanssa, että teen vielä jutun uusista C&R -kalastusvälineistä. Sain maahantuojilta käyttööni erilaisia haaveja, koukunirrottimia, kalannostimia, vaakoja ja muuta aihepiiriin liittyvää rekvisiittaa. Kokeilin välineitä kuukausikaupalla omassa kalastuksessani, mutta juttua ei vain syntynyt. Suolsin kyllä näppäimistölle kymmeniä tuhansia merkkejä pohdiskeluja puolesta ja vastaan, mutta jutun punainen lanka oli jotenkin hukassa. Asiaan vaikutti myös fyysinen terveyteni.

Koska en halunnut julkaista astianmakuista jaarittelua aiheesta, jonka tiimoilla käytävä keskustelu oli jo hiipumaan päin, juttuni jäi valitettavasti telakalle. Sen vesillelaskua joskus tulevaisuudessa en uskalla luvata. Lupaan vain pohtia aihetta ja yrittää selkiyttää ajatuksiani.

Jutun synnytyskivut johtuivat kai siitä, että olen välillä pyydystä ja päästä –kalastuksen kannalla (ja harrastan sitä itsekin) ja välillä vastaan. Vastakkain ja rinnakkain ovat moraalisten arvojen lisäksi muun muassa kalastamisen nautinto, alan kaupalliset näkymät ja luonnonsuojelu. Oman kannan lyöminen lukkoon tuntuu siksi vaikealta. Pidätänkin itselleni oikeuden pohtia aihetta edelleen ja tarvittaessa muuttaa mieltäni.

Vaikka ”pyydystäjien” ja ”päästäjien” taisto on rauennut asemasodaksi, tunnen yhä liikkuvani jossain rintamalinjojen välisellä ei kenenkään –maalla.

Ajatuksia selkeyttääkseni muutin kalastustani ja olen harrastanut viimeisen vuoden lähes pelkkää ”pyydystä ja säästä” –kalastusta. Olen suunnannut kalastustani paremmin kalastusta kestäviin lajeihin ja säännöstellyt saaliitani. Lohikalojen c&r-kalastuksesta olen pidättäytynyt tyystin, mutta muutaman mukavan metsäjärven haukiparat ovat joutuneet vielä kalastusviihteeni välikappaleiksi.

Kalastin aikaisemmin ainakin 120 päivänä vuodessa kaikkina vuodenaikoina. Kun saalista tuli joskus melkoisesti, oli selvää että suurin osa vieheisiin hairahtuneista eväkkäistä piti päästää takaisin veteen. Uusi käytäntö vähensi selvästi kalastuskertoja (nyt noin 80 kalastuspäivää vuodessa) ja sitäkin enemmän kalastusmatkailuani.

Hajahuomioita pyydystä ja säästä –kalastuksesta

1. Kalastuskertojen ja –matkojen vähentyminen säästää rahaa ja luonnonvaroja.
2. Uhanalaisten lajien kalastus sekä koukuttaminen ja ”vapauttaminen” vähenevät, minkä seurauksena kalakannat saattavat elpyä.
3. Ei-uhanalaisia lajeja voi kalastaa ja käyttää ravinnoksi hyvällä omallatunnolla. Säännölliset kala-ateriat pari kolme kertaa viikossa. Uusien kalareseptien kokeilu motivoi.
4. Saaliin käyttäminen ravinnoksi vähentää teollisesti tuotetun ruuan käyttöä. Kun joka tapauksessa käyn kalassa, on kädessä jo olevan saaliin hylkääminen ja sen jälkeen marketin matalikolta ostaminen suorastaan järjenvastaista.
5. Pakonomainen suurten kalojen tavoittelu vähenee. Sopivan kokoisen kalan saaminen tuntuu jo mukavalta. ”Ylisuuret” satunnaiset saaliskalat voi kuitenkin päästää takaisin veteen.
6. Kalastaminen monipuolistuu, kun tavoitellaan muitakin kuin ”hovikelpoisiksi” koettuja lajeja.
7. Säästyy enemmän aikaa esimerkiksi välineiden huoltoon, saaliin käsittelyyn ja uusien kalareissujen valmisteluun.
8. Jos saalista uhkaa tulla liiaksi, voi käydä kalassa myös huonommilla kalapaikoilla ja huonompina ottiaikoina. Jopa huonompia vieheitä voi kokeilla.
9. Kalaretkillä jää aikaa luonnon tarkkailuun ja tulilla istumiseen.
10. Saaliin tuominen kotiin on hyvin palkitsevaa.

Pyydystä ja säästä –kalastuksen mahdollisia haittoja

1. Kaupallisten kalastuspalveluiden myynnin väheneminen.
2. Polttoaineiden ja oheispalveluiden myynnin väheneminen.
3. Vieheiden ja muiden kalastustarvikkeiden myynnin väheneminen.
4. Suurkalojen kalastustaitojen kehityksen hidastuminen.
5. Kalastukseen liittyvien innovaatioiden väheneminen.
6. Kalanistutusten vähentyminen kalalupien myynnin vähetessä.
7. Kalankasvatuksen ja ammattikalastuksen väheneminen. Myös tuontikalan kulutuksen väheneminen.
8. Kalastusmahdollisuuksien väheneminen palvelujen vähetessä.
9. Leimautuminen urheilukalastuksen kehitysmaaksi.
10. Paluu tuohivirsukulttuuriin.

………

Edellä kirjoitettu saattaa olla seurausta vain kirjoittajan ikääntymisestä, joten älkää ottako sitä liian vakavasti. Jokainen voi hyvällä omallatunnolla harrastaa kaikkea laillista kalastusta, kuhan ei syyllisty kohtuuttomuuteen. Laillisen saaliin ottaminen tai sen ottamatta jättäminen on ainakin toistaiseksi sallittua.

Kaikki harrastuskalastus on ja sen pitääkin olla hauskaa!