Saaliit vaihtelevat, sehän on selvä. Välillä pyydetään päivätolkulla tyhjää, toisinaan saadaan sopivasti särvintä leivälle ja joskus (harvoin) vedetään vedestä vonkaleita kuin suokuokalla. Tämä kalastajan normaali elämänkulku ei kuitenkaan toteudu samanlaisena kaikkien kalastajien kohdalla, vaan saaliskertymät eroavat valtavasti myös pitkässä juoksussa. On saamamiehiä ja sitten taas ei. Miksi Ahti ei ole meille poloisille tasapuolinen?

Kalastuksen tuloksellisuus johtuu niin monesta tekijästä, että niiden jo pelkkä luetteleminen lienee mahdoton tehtävä, hallitsemisesta ja osaamisesta puhumattakaan. Kutkuttavan kiehtovaksi koko harrastuksen tekee se, että saaliin saamiseen vaikuttaa kaiken omaksutun tiedon ja taidon lisäksi yksittäistapauksissa myös puhdas sattuma.

Oikea kalapaikka

Ehdottomasti tärkeintä on päästä kalaan kunnon kalavesille. Lohikaloja on turha jallittaa vesistä, joissa niitä ei ole. Ihme kyllä tämä hämmästyttävän yksinkertainen ja järkeenkin sattuva sääntö ei välttämättä masenna kaikkia tyhjänpyytäjiä. Lohivieheitä hinataan päiväsotalla vesistöissä, joiden viimeiset taimenistutukset on tehty joskus viime vuosituhannella ja joissa ei ole toivoakaan täpläkyljen luontaisesta lisääntymisestä. Saalista voi toki tulla, mutta tuskin taimenta.

Nykyisin tieto hyvästä kalapaikasta leviää kulovalkean tavoin, kiitos sähköisten viestimien. Monen verkkokalastusta henkeen ja vereen vastustavan vapakalastajan tärkein ”kalanpyydys” on Internet (net = verkko), jonka keskustelupalstoilta paljastuvat parhaat ottipaikat hehtaarin ja joskus jopa kivenkolon tarkkuudella.

Netissä tapahtuva kalapaikkojen paljastaminen ei kuitenkaan estä keskustelijoita moittimasta paperimediaa siitä, että niiden jutuissa paljastuu joskus esimerkiksi suurhauen ottipaikkoja. Jos saamapaikat eivät käy ilmi riveiltä eikä niiden väleistä, tutkivat moralistit saaliskuvien taustoja ja valittavat niidenkin paljastavan pyhimpiä salaisuuksia. Niin kuin nyt kaikki tietäisivät millaisia luotoja ja männynkäkkäröitä kasvavia saaria on missäkin päin eteläistä merialuetta.

Näkyykö ottipaikka Ottipaikkojen bongausta voi harjoittaa myös kalastuslehtien kuvia sillä silmällä tutkimalla. Paljastaako saaliskuvan tausta, missä toimittaja on kalassa kuhkanut? Jos noudattaisin nykyisin moralistien piireissä hyväksyttyä tapaa, voisin ilmoittaa, että tämä järvilohi saatiin läntiseltä Saimaalta. Silloin ainakin useimmat asuinpaikkani tietävät (mm. Erän lukijat) arvaavat, että Ristiinan ja Saimaan Yövedeltähän tuo kala on tullut. Ja Yövettä tuntevat tunnistavat kuvan taustalla olevan rannankin. Joten – olen paljastanut arvokalan ottipaikan! Voi voi sentään…

Kalapaikkatiedot ohjailevat kalastajien liikkeitä myös suppeammissa yhteisöissä. Jopa vain muutaman samantuumaisen kalastajan ryhmällä on yhteistyön ja keskinäisen tiedottamisen ansiosta selvä yliote yksinään ja ilman ulkopuolisia kalapaikkavihjeitä kalastavaan verrattuna. Sisäpiiriin kuuluvat tiedottavat saalistapahtumista toisilleen ja ohjautuvat silloin kaikki tehokkaasti oikeille vesille ja niillä kunnon paikoille.

Tieto hyvistä saaliista kiskoo saalisorientuneita rautaisia kalastajia magneetin lailla vesistöstä toiseen. Ja kun lopulta eivät kotivedet enää riitä, lähdetään Ruotsiin. Länsinaapurin suurjärvien paratiisissa nappaa joskus vähän huonomminkin viritettyihin syötteihin, ja jopa tekovieheellä voi saada ennätyskaloja.

Mutta ei Ruotsin suurjärvien kutsu ole paljon mitään verrattuna Äänisen aaltojen seireenilauluun. Itäisen mahtijärven lohet iskevät kehujen mukaan raivopäänä kaikkeen mikä vedessä liikkuu. Äänisen lohen sattuessa syöntipäälle nousee tuhmemmankin kalastajan kaukaloon jopa kymmeniä komeita kaloja päivässä, vaikka edes alamitoista ja mahdollisista päiväkiintiöistäkään ei näytä kaikilla kävijöillä olevan täyttä varmuutta.

Vaan ovatko suuren maan toleranssit suuria myös kalastussääntöjen noudattamisen suhteen, sopii epäillä? Ehdotan sääntöjen ja paikallisten lakien tarkkaa tutkimista sekä kohtuutta veden viljaa korjattaessa. Että jäljessäkin mahdollisesti tulevat maanmiehet pääsisivät vielä samoille mahtipaikoille. Paratiisien porteilla kun on taipumus sulkeutua.

Joten, hyvä kalastusveli tai –sisko, verkostoidu tai vetäydy! Verkostoidu, jos sinulle on ensiarvoisen tärkeää kalastaa parhailla ottipaikoilla ja saada paljon saalista. Käytäntöön kuuluu silloin tiedon jakaminen ainakin ryhmän sisällä ja myös saaliskuvissa poseeraus, mitä myös pönötykseksi kutsutaan.

Tai vetäydy kuoreesi, jos haluat nauttia ja viihtyä kaikessa rauhassa vähemmän ruuhkaisilla vesillä. Vähitellen opit tuntemaan omat kalavetesi ja saat joskus jotain kotiin vietävääkin ilman sen kummempaa julkisuutta.