En ole juuri koskaan pitänyt punkmusiikista, lukuun ottamatta Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma –hittiä. Nyt tiedän syyn!

Me kalastuksen harrastajat liikumme paljon rannoilla ja muualla luonnossa. Silloin voi milloin ja melkein missä tahansa saada nahkaansa inhottavan verenimijän, joka jättää itsestään ikävän käyntikortin.

Rehevä ranta Tälläkin luonnonkauniilla rannalla on vuorenvarmasti punkkeja, joista melkoinen osa kantaa mukanaan karmeaa tuliaista.

Toukokuun lopulla, päivää ennen kesäloman alkua, käpsehdin illalla töiden jälkeen omassa puutarhassani ja näpsin testikuvia uudella kamerallani, jonka jouduin hankkimaan huhtikuussa lopullisesti sammuneen entisen tilalle (kts. vuoden takaista blogiani Didisilmä sammui). Seuraavana päivänä juuri ennen pienelle lomamatkalle lähtöä kynteni osuivat pieneen kutiavaan nystyrään oikeassa kainalossa.

Punkin pirulainenhan se! Vaimo poisti vielä pienen ja siis urakkansa alkuvaiheessa olevan loiseläjän tottuneesti punkkipihdeillä, jonka jälkeen sivelin lievästi punoittavaan puremakohtaan hyönteisten pistoksiin tarkoitettua salvaa. – Tuota pitää tarkkailla, sanoi vaimoni.

Punkki

Punkki eli puutiainen on ennen iholle tuloaan vaikeasti havaittava pieni elukka, mutta ihoon kaivauduttuaan se ilmoittaa olemassaolostaan kutinaa aiheuttamalla.

Kun punkin takapuoli alkaa täyttyä verellä, on infektion mahdollisuus melkoinen. ”Tuuria” ei tarvita enempää kuin neljään oikeaan numeroon lotossa, sillä arvion mukaan noin joka 50. purema infektoituu.

Lukaisimme nopeasti Jorma Palon Lääkärikirjasta (WSOY 1998), että borrelioosin eli Lymen taudin aiheuttaa spirokeettabakteeri, joka siirtyy punkin pureman välityksellä ihoon ja että parin päivän kuluttuaihoon ilmestyy usein keskipakoisesti leviävä punainen ihottuma-alue. Sairaus olisi tärkeää todeta jo varhaisvaiheessa ja aloittaa hoito, koska muutaman viikon kuluttua puremasta ilmaantuu keskushermoston tulehdus, joka voi olla vakava. Sairautta esiintyy maan etelärannikolla ja Ahvenenmaalla, minkä lisäksi sen voi saada lomamatkalla esimerkiksi Keski-Euroopasta.

Koska puremajäljen ympärille ei viikossakaan ilmestynyt kuvattua leviävää ihottumaa ja jälki näytti päinvastoin vaalenevan, unohdimme koko asian hyvillä mielin siitä, että onneksi ei tälläkään kerralla tullut tartuntaa. Lisäksi minua rauhoitti yleisesti mainittu tieto siitä, että vuorokauden tai parin sisällä poistettu punkki ei yleensä ehdi infektoida uhriaan. Ja eiväthän kaikki punkit edes kanna borrelioosia.

Kaksi viikkoa myöhemmin eli torstai-iltana 12.6. tunsin voimakkaita vilunväristyksiä ja pelkäsin sairastuvani flunssaan ensimmäistä kertaa noin kymmeneen vuoteen. Olinko saanut tartunnan Riihimäen Erämessuilta, jossa monet messuvieraat pärskivät yleisön joukossa?

Kuumeilua, särkyä ja muita epämääräisiä oireita jatkui sunnuntaiaamuun saakka, kunnes oli aika lähteä suvun kovimman kalamiehen, appiukko Heikin 80-vuotispäiville. Silloin paidanvaihtoa todistanut vaimo kauhistui nähdessään kainalossani olevan tulehdusjäljen. Tarkemmin katsottuna laikkuja alkoi olla jo muuallakin iholla, mm. kohdissa, joihin olen viimeksi pistänyt erästä reuman hoitoon tarkoitettua lääkettä.

Punkin purema

Punkin aiheuttama ihottuma 17 vrk pureman jälkeen antibioottihoidon alkaessa. Lääke tuntuu onneksi vaikuttavan, koska läikkä on alkanut haalistua jo kahdessa päivässä.

Kaikki maistuu nyt antibiootilta, jota nappailen 2 kapselia 3 kertaa päivässä seuraavat 2 – 3 viikkoa. Amerikkalaisen asiantuntijalääkärin mukaan hoidon tulisi kestää jopa 3 kuukautta, jos potilaalla on ollut muitakin kuin pelkkiä iho-oireita.

Vahvan antibioottilääkityksen pääsin aloittamaan vasta maanantaina 16.6. eli noin kaksi ja puoli viikkoa punkin puremasta. Toivottavasti puree – siis lääke eikä punkki uudelleen.

Hyvät kanssakalastajat ja palstani lukijat! Kun liikutte luonnossa, puistoissa tai vaikka vain omalla pihallanne, tarkistakaa aina, siis aina, ihonne viimeistään heti kotiin palattuanne ja puhdistakaa vaatteenne perusteellisesti. Punkki voi odotella naulakossa olevissa tamineissakin vaikka päiväkausia pääsyä veriaterialle.

Älkää uskoko vanhentuneita tietoja taudin oireista, puhkeamisaikatauluista ja esiintymisalueista. Nopein tunnettu siirtyminen vereen on tapahtunut jo 6 tunnin sisällä puremasta. Valitettavasti kovakaan antibioottikuuri ei varmuudella takaa, että tautia aiheuttava Borrelia burgdorferi todella koskaan nujertuu elimistöstä lopullisesti.

Koska punkin puremasta voi saada myös Kumlingen taudin eli puutiaisaivokuumeen aiheuttavan viruksen, on päivittäisten perusteellisten punkkitarkastusten aloittaminen ”pakollista” jokaiselle luonnossa liikkuvalle. Tautia on esiintynyt Ahvenanmaalla, rannikolla itärajalta Merenkurkkuun ja tiettävästi myös Etelä-Saimaalla. Tähän jälkimmäiseen vitsaukseen on onneksi rokote, jonka hankin itselleni ja läheisilleni ensi tilassa.

Ajan tasalla olevaa tietoa borrelioosista löytyy muun muassa sivulta http://www.reumaliitto.fi/punkki/borrelioosi.html. Sivuilla on myös hyvä linkkilista.

Kaikesta huolimatta: Oikein hyvää Juhannusta kaikille lukijoille! Juhlikaa huolella…