Sanonta ”Elämän parhaat asiat ovat ilmaisia” ei päde ainakaan kalastukseen. Innokas urheilukalastaja saa uppoamaan harrastukseensa vuosien mittaan sievoisia summia.

Kallis hauki Harrastuskalastajan itse pyytämän kalan todellinen kilohinta voi nousta huikeisiin mittoihin. Silti kala kannattaa ottaa ja valmistaa siitä herkullista ruokaa!

Tämä pohdiskelu alkoi siitä, kun tuli puheeksi kuinka paljon kalastusharrastus vähentää perheen ruokamenoja. Päätin arvioida aikuisena kalastamani saaliin keskimääräisen kilohinnan.

Veneet

1) Katettu 5,4 m lasikuituvene + 50 hv 4-tahti + jarrullinen traileri.
2) 4,3 m alumiinivene + 20 hv 2-tahti + traileri.
3) 5 m ABS-muovinen soutuvene + 3,5 hv 2-tahti + 44 lbs sähköperämoottori.
4) Edesmennyt puinen soutuvene.
5) Ilkivaltaisesti rikottu lasikuituinen pieni moottorivene, jota vakuutus ei korvannut.
6) Soutuveneen tekotarvikkeet, jotka epärehellinen veneenveistäjä petkutti itselleen.
7) Edellisiin meloja, airoja, hakoja, köysiä, sammuttimia ynnä muita varusteita.

Rahaa venekalustoon on huvennut noin 35 000 €. Koska olen harrastanut moottoriveneilyä vasta 15 vuotta, on venepolttoaineisiin, –öljyihin ja huoltoihin kulunut arviolta vain 15 000 euroa. Venekulut siis yhteensä 50 000 euroa.

Kalastusvälineet ja -asut

1) Yhteensä noin 60 veto-, heitto-, onki-, pilkki- ja perhovapaa keloineen ja siimoineen. Kaikki tuiki tärkeitä ja välttämättömiä hankintoja, joista suurin osa narikassa.
2) Arviolta 2000 viehettä, 150 raksihuppua, 50 houkutuslevyä, 11 pikkuplaanaria, 30 painosyväintä, 5 kg pikapainoja, satoja perhoja, koukkuja ja perhonsidontatarvikkeita. Kuusi suurta viehepakkia ja laukkua, 5 pienempää, noin 40 isoa vieherasiaa, tusinan pienempää, perhorasioita, kalalaukkuja sekä kaksi lipastoa, joissa kummassakin 24 liukutasoa vieheille.
3) 7 haavia, 3 nostokoukkua, atrain, jousiatrain, 3 kairaa, 3 irrotettavaa vapapukkia soutuveneeseen, 2 vaparäkkiä soutuveneeseen, 5 syvätakilaa, targakaari, 10 vavanpidintä.
4) 3 kiinteää kaikuluotainta, kannettava kaikuluotain,  karttaplotteri järvikarttoineen, paksu pinkka paperisia järvikarttoja Järvi-Suomesta ja Lapista.
5) Noin 0,5 kuutiometriä verkkoja, katiskanrohjoja, rysiä, rapumertoja, pitkiäsiimoja, merkkilippuja ja –kohoja, 3 tuuraa, 3 erilaista uittolaitetta. Ei uushankintoja vuoden 1996 jälkeen.
6) Neljät kahluuhousut, kolmet kahluusaappaat, lukuisia pareja kumisaappaita, lämpösaappaita, 3 pilkkihaalarit, 2 kellunta-asua, muita kalastusasuja, sadeasuja, hattuja, kalastajan käsineitä.
7) Pihtejä, vaakoja, puukkoja, filettejä, perkuulautoja, kylmälaatikoita.

Koko roinakasan ”arvo” on ainakin 30 000 euroa, mutta laskee jyrkästi.

Kalastusluvat

1) Kalastuksenhoitomaksu vuodesta 1968.
2) Läänikohtaisia lupia niin kauan kuin niitä on myyty.
3) Satoja päivälupia, viikkolupia ja kausilupia.
4) Norjan kalalupia lähes vuosittain vuodesta 1970.
5) Kalastusalan järjestön jäsenmaksu vuodesta 1979.

Rahaa on palanut 40 vuodessa nykyrahaksi muutettuna noin 10 000 euroa. Kalliita ja kansoitettuja paikkoja olen kaihtanut.

Kalamatkat ja majoitus

1) Jokavuotisia reissuja Lappiin ja Ruijaan 39 vuoden ajan. Ensin autolla ja vuodesta 1981 vuoteen 2006 asuntovaunua vetäen, nykyisin asuntoautolla. Enintään 4 reissua vuodessa. Kertareissu keskimäärin 3000 km.
2) Satoja lyhyempiä reissuja Kuusamoon, Ruunalle, Keski-Suomeen, Pieksämäen seudulle ja lähivesille.
3) Majoitusta noin 10 vrk vuodessa, aikaisemmin vähemmän.
4) 4 telttaa, 6 makuupussia, 4 rinkkaa, 4 reppua ja muuta retkeilysälää. Kaikki hankittu kalastuksen vuoksi.
5) Kolmannes kalamökistä Kessin erämaassa vuosina 1990-2006, minkä jälkeen luovuin osuudestani omakustannushintaan.
6) Kymmeniä kalastusmessureissuja ja muita kalastusaiheisia tilaisuuksia.
7) Autot ja asuntovaunut on hankittu aina kalastuskäytön tarpeisiin.

Matkat ja majoituskulut yhteensä 60 000 euroa. Muualla kuin Pohjoismaissa en ole kalastanut. Kaukomatkailuun ei ole ollut varaa, aikaa eikä halujakaan.

Muuta

1) Kalastusaiheisia lehtiä n. 2000 kpl. Lehtiä tuli tilattuna joskus kymmenkunta erilaista, nyt noin puolet vähemmän. Lisäksi ostelen satunnaisia irtonumeroita ja vanhoja keräilykappaleita.
2) Eräaiheisia kirjoja n. 500 kpl.
3) Kirjakaappeja ja hyllyjä edellisille.
4) Videoita, tietokoneohjelmia, kalastuspelejä, muisto- ja käyttöesineitä sekä taidetta.
5) Kolmen kameran tuhoutuminen kalastuksen yhteydessä sattuneissa vahingoissa. Näistä vakuutusyhtiö korvasi 1,5 kpl.
6) Kalastusohjelmia tarjoavan TV-kanavan tilaus.
7) Kaksi asuntovaunua kalamatkoja varten (YHTÄÄN ei-kalastusmatkaa ei tehty).
8) Asuntoauton ja veneiden hinaamiseen soveltuvan autojen lisähinta.
9) Asuntoauto (tehty VAIN kalastusmatkoja).

Tämän kategorian kulut ainakin 50 000 euroa.

Viivan alle

Kalastusharrastukseeni on siis huvennut 40 vuoden aikana nykyrahassa arvioituna vähintään 200 000 euroa, mikä vastaa hulppean omakotitalon hintaa asuinpaikkakunnallani. Vuotta kohti laskettuna kalastuskulut ovat 5000 euroa. Käytännössä menot ovat painottuneet voimakkaasti viimeisen parinkymmenen vuoden ajalle ja vaihdelleet hankintojen mukaan suuresti.

Koska syömme itsepyydettyä kalaa noin 100 kg vuodessa, saadaan siitä kalan keskimääräiseksi kilohinnaksi 50 euroa. Alkuvuosina, kun kalastin lähinnä haukea, ahventa ja särkikaloja, hinta oli huomattavasti alempi, mutta viime vuosien saaliskalojen todellinen kilohinta lienee kivunnut jo yli 100 euron kilolta.

Kaupasta ja toreilta kalaa saa(nee) noin 5 euron keskimääräiseen kilohintaan, joten vuoden kalamme maksaisivat 500 euroa eli vaivaisen kymmenesosan itse pyydettyjen kalojen hinnasta. Jos emme olisi sortuneet koskaan kalastukseen, meillä olisi nyt pankkitilillä muhkeat 180 000 euroa!?

Itse pyydetyn kalan kilohinta niin suolainen, että onneksi sitä ei ole tullut sen enempää!