Ikivanhan ja naurettavan vitsin mukaan palkolliset vaativat aikanaan, että isäntäväki ei syöttäisi heille lohta kuin korkeintaan kuutena päivänä viikossa. Ei niin suurta herkkua, ettei se liikaa annosteltuna ala kyllästyttää.

Hieman vastaavalla tavalla voisi sanoa myös kalastustavoista. Esimerkiksi yksipuolinen raksisalakan kieputtaminen veneen vanavedessä, puuduttava jerkin paiskominen ruovikon laitaan ja koskitaimenten päästely perhosta voivat alkaa maistua puulta, jos harrastaa aina vain yhtä niistä.

On aika vaihtaa lajia! Ei kuitenkaan kalastusta golfiin tai johonkin vielä turhempaan, vaan tapaa kalastaa.

”Uusi” kalastustapa voi olla yleisesti tunnettu mutta kalastajalle itselleen kokeilematon konsti narrata eväkkäitä tai sitten jo pitkään unohduksissa ollut vanha tuttu menetelmä. Parhaimmillaan luovat aivot ja ennakkoluuloton kokeilumieli voivat tuottaa kokonaan uuden kalastustavan, jota kenties kukaan toinen ei ole aiemmin keksinyt.

Kun kalastusvuosieni määrä on nyt jo lähempänä sataa kuin nollaa, olen ehtinyt olla aika monessa mukana. Olen jännittänyt kalan menemistä erilaisiin verkkoihin, katiskoihin, rysiin ja mertoihin. Olen ollut vetämässä nuottaa ja troolia. Olen heittänyt ja vetänyt uistinta, täkyä ja perhoa. Onkinut ja pilkkinyt. Viritellyt pitkiä ja lyhyitä siimoja. Tuulastanut, ampunut jousella, kolkannut, lipponut ja ottanut kaloja kiinni jopa paljain käsin.

Nyt ”pitäisi” suunnistaa Saimaalle järvilohta ja taimenta uistelemaan kuten kaikki muutkin. Uuden VK-Raksin kokeileminen käytännössä houkutteleekin ihan oikeasti, mutta veneen ja muun vetouistelukaluston virittäminen käyttökuntoon ei vain jostain syystä innostaa yhtä paljoa kuin ennen.

Kutuhaukien tarkkailu ja lintujen huumaava kevätkonsertti ovat toistaiseksi vieneet voiton kuolleen salakan uittamisesta. Mukana kulkenut pieni teleskooppivapakin on jäänyt yleensä avaamatta. Mitä sitä toisten häitä häiritsemään!

Uistelukauteni alkanee tänä vuonna toden teolla vasta vesien hieman lämmettyä. Tai viimeistään tuomen kukan alkaessa tummua! Siinäpä luonnonmerkki, joka harvoin pettää.

Mutta jaksanko ja haluanko hinata taas koko kesän täkyä yhdellä Saimaan upeimmista kalavesistä, Yövedellä? Tuskin! Edes viime vuosina melko tavanomaisen 3 – 4 kg järvilohen saaminen silloin tällöin ei tunnu aina kovin kummoiselta.

2. Lohen ja taimenen järvionginta

Olen asettanut tavoitteekseni saada hyvänkokoisen järvilohen tai taimenen onkimalla. Itse asiassa olen yrittänyt sitä satunnaisesti silloin tällöin jo muutaman vuoden ajan. Olen kalastanut rannalta ja veneestä liukukohon alle viritetyllä täkysalakalla. Toistaiseksi veneeseen asti on noussut vain ahvenia ja haukia, mutta viime syksynä vannottelin jo hetken aikaa noin 20 syvyydestä iskenyttä väkivahvaa ja teräväpotkuista suurta kalaa, jota rohkenen pitää lohitärppinä.

 

Salakka onkitäkynä Samalla onkireissulla kuin tämä kuva otettiin syyskuussa 2007, iski vastaavan kokoiseen pieneen täkysalakkaan noin 20 m syvyydestä jokin todella voimakas ja ripeästi rimpuileva kala, joka valitettavasti irtosi koukusta. Oliko se järvilohi? Aion yrittää tänä kesänä uudelleen.

Kyseessähän ei ole missään nimessä mikään uusi kalastustapa, sillä esimerkiksi Ruotsin V-järvillä on ongittu jo vuosia järvilohta hyvällä menestyksellä jopa rannalta käsin. Tuloksellisuudesta puhukoon maailmanennätysjärvilohi (20,4 kg), jonka ruotsalainen Dennis Gustavsson sai vuonna 1997 Vetternistä. Kalastustapaa ei vain ole ”keksitty” kunnolla meillä Suomessa.

Tänä kesänä ajelen joskus sopivalla loikkatuulella isolle selälle ja sammutan moottorin. Lasken luotaimen näyttöä seuraten täkykaloja sopivaan syvyyteen ja annan tuulen kuljetella venettä hiljalleen. Aallokko keinuttaa heittokohoja ja saa painojen avulla upotetut täyt liikkumaan houkuttelevasti. Veneen keikkuminen liikuttaa myös laitavapojen syöttejä. Otan mukavan asennon ja annan ajan kulua…

Lohen onkiminen parilla vavalla on voimaperäiseen vetouisteluun verrattuna leppoisaa touhua, jossa säästyvät niin hermot, rahat kuin luonnonvaratkin. Sitä harrastettaessa kannattaa pysytellä poissa vilkkaimmilta venereiteiltä ja perinteisesti uistelevien vetolinjoilta.