Jokaisen pilkkijän märkä uni on pakintäysi isoja ahvenia. Merialueella ja Lapissa kalastavalle tuo tavoite ei liene kovinkaan ylivoimainen toteuttaa, mutta Etelä-Suomen sisävesien kansien kairaajalle se tapahtuu ani harvoin – jos silloinkaan.

Pakillinen isomuksia

Eräänä iltana soi ovikello ja ovella oli mukava naapuri esittelemässä mahtavaa kalansaalistaan, jonka hän oli kiskonut eräältä suurelta kirkasvetiseltä järveltä.

Tässä on vain osa 8 kg saaliista, jossa oli useita puolikiloisia ja sitä isompia ahvenia. Kalat olivat ottaneet 13-16 metristä tapsipilkkiin, jonka koukussa oli suuri kimppu toukkia.

 

Se tavallinen tarina: Lähden onkimaan suuria ahvenia, mutta kannan kotiin pientä silppua kukkokaloiksi. Isomuksia tulee vain joskus, ja silloinkin melkein ”pyytämättä ja yllätyksenä”. Onneksi ei sentään tarvitse lähteä Siperiaan asti oppia saamaan, sillä taitojaan voi kartuttaa myös kanssakalastajia jututtamalla. Tässä alkajaisiksi kalakavereilta oppimani seitsemän kohdan ohjelma:

1) Kalasta sieltä missä niitä on. Uuttera etsijä voi yhyttää isomuksia summamutikassakin, mutta tieto on oikotie onneen. Paikkakunnan tietotoimisto voi olla vaikkapa kalastustarvikeliike, joten toukkapurkin ostoreissulla kannattaa pitää korvat höröllä. Etenkin, jos järvi on iso, sen isojen ahventen kanta saattaa säilyä hyvänä vuodesta toiseen. Pienet hot spotit sen sijaan ehtyvät nopeastikin, jos tieto niistä pääsee vuotamaan liian moniin korviin. Tarkemmat ottipaikat paljastuvat, kun seuraat määrätietoisesti jäällä liikkuvien kanssapilkkijöiden liikkeitä. Myös tiheään kairatut (joskus ympäristöltään veriset) avannot kertovat omaa kieltään.

2) Aikaisin aamulla. Isoa kalaa halajavan kannattaa suunnistaa jäälle jo aamuhämärissä. Silloin jäällä on vähemmän muuta liikennettä ja kalat iskevät rohkeammin. Jos et onnistu heti aamulla, älä silti luovuta. Syönti voi käynnistyä myöhemminkin päivällä esimerkiksi sään muuttuessa. Optimistille voidaan tarjoilla vielä iltahämärässäkin.

3) Ongi syvemmältä. Rantamatalasta on mukava ja nopea nyhtää suuria kappalemääriä, mutta sieltä saa harvoin kunnon yksilöitä. Suurten järvien puolikiloisten ja sitä suurempien ahventen parvet saalistavat usein 10 – 25 metriä syvyydessä. Etenkin, jos selkäkarikoiden kupeilla on myös syvää vettä, kannattaa paikkaa reijittää tarkasti.

4) Vetäise välivedestä. Isot ajoahvenet voivat joskus iskeä jo laskeutuvaan pilkkiin ja siten paljastaa sijaintinsa, mutta niitä kannattaa etsiä välivedestä ihan tarkoituksellakin. Jos pohjasta ei nappaa, pysäytä takaisinkelaus parin metrin välein ja tee muutamia houkutusvetoja.

5) Luota ottivieheeseesi. Jos saat jollakin vieheellä hyvin tavallista kokoa olevia kaloja, olet oppinut uittamaan sitä tehokkaasti. Sillä saat isojakin, kunhan kohdalle sattuvat. Tarkista kuitenkin koukun terävyys ja vahvuus.

6) Puntarilla ja tapsipilkillä. Jos hallitset tasapainopilkin uittamisen, aloita sillä. Jos isot ovat syönnillään, et muuta pilkkiä tarvitsekaan. Jos ei ole ns. puntarikeli, ota käyttöön ketju- tai tapsipilkki. Erään kaverini mielestä kaikkein ujoimmille isomuksille voi käyttää jopa metrin pituista ohutta tapsia, jonka päässä on nuppineulanpään kokoinen morri.

7) Älä säästele syöttejä. Suuri kimppu kipruilevia toukkia samassa koukussa houkuttelee suurta ahventa paremmin kuin yksi ainoa. Kokeile syöttinä myös kalansilmää. Pieni täkykala voi olla loistava ahvensyötti myös talvella.

Ison selän railo

Isoille järvenselille voi syntyä keväisin vaarallisia railoja, joiden tuntumassa jään paksuus ja vahvuus vaihtelee suuresti. Silti monet uskaltautuvat jäälle myös autolla. Itse olen mieluummin arkajalka ja jätän auton rannalle.

Tuntemattomilla vesillä kairailen vähän väliä koereikiä. Jos kaira menee teräsjään läpi alle 10 kammenkierroksella, valpastun entisestään. Alle 6 kierroksen jäille en mene! Kevään viimeisillä jäillä olen vieläkin varovaisempi.

Jos et saakaan suuria ahvenia, voit lohduttautua allekirjoittaneen mielipiteellä, että pienet ahvenet ovat paremman makuisia – ainakin kukkokaloina!

Lopuksi vielä se kaikkein tärkein asia, että voisit jatkaa harrastustasi ensi talvenakin. Jäät ovat nyt jo yllättävän heikkoja, joten tarkista aina jään paksuus ja kantavuus ennen kuin etenet tuntemattomille alueille. Huomaa sekin, että koko jääkerros ei ole vahvaa teräsjäätä, vaan sen pinnalla voi olla hämäävän paksu kerros valkeaa kohvajäätä.

Hienoinkaan saalis ei ole hukkumisen vääri.