Keskustelu uudesta kalastuslaista käynnistyi vilkkaana. Koska omatkin mielipiteeni ovat palautteen ansiosta muuttuneet, on syytä tehdä täsmennyksiä ja lisäyksiä aiemmin julkaistuun Koko Suomen Kalastuskortti -juttuuni.

Erässä 1-2/2008 esittelemäni Koko Suomen Kalakortin päätarkoitus on lupajärjestelmän yksinkertaistaminen ja kalastusmaksujen tuoton parantaminen. Lisärahalla mahdollistuisi nykyistä parempi kalakantojen seuranta ja hoito, alueellinen hallinnointi sekä kalastuksen valvonta.

Nykyinen lupajärjestelmä on monen mielestä liian monimutkainen. Esimerkiksi heittouistelijan on maksettava ensin kalastuksenhoitomaksu ja sitten hankittava joko yksityisen vesialueen omistajan, osakaskunnan, yhteislupa-alueen tai läänikohtainen lupa. Vähemmästäkin sekoaa!

Kalastukseen pitäisi riittää tasan yksi lupa, joko yleiskalastusoikeuksia antava Koko Suomen Kalakortti tai kalastusoikeuden haltijan (maksullinen/ilmainen) lupa.

Koska ylitiheiden pikkukalakantojen vähentäminen on silkkaa kalavesien hoitoa, on onginnan ja pilkkimisen säilyttäminen myös ilmaisena jokamiesoikeutena perusteltua. Kenties tästä syystä onginta mielletään meillä usein ”vaarattomaksi” puuhasteluksi, jonka kehittämiseen eivät markkinavoimatkaan usko.

Muualla maailmassa onginta on erittäin arvostettua urheilukalastusta, johon intohimoiset harrastajat satsaavat suuria summia. Viime vuosien siianongintavillitys sekä yleistynyt hauen ja kuhan pilkkiminen antavat jo merkkejä ongintakulttuurin kehittymisestä meilläkin.

On vain ajan kysymys, milloin suomalaisetkin oppivat onkimaan tehokkaasti kaikkia sisävesien ja rannikon arvokalakantoja. Tässä voisi olla perusteltu syy onginnan ja pilkkimisen muuttamiseksi maksulliseksi jokamiesoikeudeksi.

Tuhansien järvien maan tuhannet itsenäiset osakaskunnat tekevät toinen toistaan erilaisempia ja keskenään ristiriitaisia päätöksiä. Istuta sinä vain siellä, niin minä verkotan täällä!

Päätäntävaltaa on keskitettävä TE-keskuksille ja kalastusalueille nykyisen kaislanjuuritason kustannuksella. Pienehköissä vesistöissä osakaskunnat tulisi yhdistää koko alueen kattaviksi. Myös kalastusalueiden määrää voisi karsia, mistä Etelä-Päijänne näytti hyvää esimerkkiä panemalla kolmen alueen hynttyyt yhteen.

Kalastusalueiden johtoon on saatava enemmän ammatti-isännöitsijöitä. Isännöitsijöiden ja puheenjohtajien ammattitaitoa on ylläpidettävä jatkuvalla koulutuksella, jonka aiheuttamat mahdolliset ansionmenetykset on korvattava.

Vapakalastajien vaikutusvaltaa kalastusalueilla tulee lisätä, koska virkistyskalastuksen painopiste on siirtymässä kohti vapakalastusta. Vapakalastajien ääntä on kuunneltava myös alueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa. Toisaalta, jos uusi kalastuslaki turvaisi vapakalastajien kalastusmahdollisuudet, voisivat osakaskuntien edustajat keskittyä pyydyskalastuksen järjestelyihin.

Virkistyskalastus on järjestettävä vesistökohtaisesti niin, että se ei vaaranna uhanalaisia kalakantoja, ammattikalastusta eikä matkailuelinkeinoa. Esimerkiksi verkkokalastuksen voisi paikoitellen rajoittaa vain ammattilaisten ja vesialueen omistajien oikeudeksi.

Käydyssä keskustelussa on puhuttu erikoisen paljon kalojen alamitoista. Monimuotoisen taimenen alamitta voisi olla Itämeressä ja siihen laskevissa taimenjoissa jopa 60-65 cm, mutta ylikansoitetuissa Lapin latvapuroissa nousuesteiden takana riittää paljon vähempikin. Alamitta on siksi porrastettava alueellisesti Ruotsin malliin.

Vuoksen vesistön järvilohen (ja nieriän) lakisääteinen alamitta voisi olla 60 cm, mutta muualle vain kalastettavaksi istutetun järvilohen alamitan voisi päättää paikallisesti. Harjuksen alamitaksi sopii 30-40 cm ja kuhan 40-50 cm.

Alamittojen lisäksi arvokalakantoja voisi suojella kalastuskiintiöillä. Koko Suomen Kalakortilla kalastaja saisi ottaa esimerkiksi vain yhden taimenen tai lohen päivässä. Muutamille muillekin kalalajeille voisi määrätä valtakunnallisia tai alueellisia kiintiöitä.

Kaikessa kalastuksessa on käytettävä mahdollisimman vähän kalaa vaurioittavia menetelmiä ja välineitä. Vahingoittuneet lailliset kalat on otettava saaliiksi, mutta alamittaiset ja rauhoitetut kalat on laskettava aina kunnosta riippumatta takaisin veteen.

Pyydysten näkyvä merkitseminen on tehtävä poikkeuksetta pakolliseksi. Kalastusta harjoittavien veneiden tulee erottua selkeästi muusta vesiliikenteestä.

Kalakantojen seurantaa on parannettava. Viranomaisilla on oltava oikeus ja velvollisuus säädellä kalastusta kesken kalastuskaudenkin.

Kalastusalueille on järjestettävä ammattimaista kalastuksenvalvontaa. Kalastuslain rikkomisesta on määrättävä nykyistä ankarampia rangaistuksia.

Ammattikalastus on kohdistettava vain ei-uhanalaisiin kalalajeihin. Vain rekisteröidyt ammattikalastajat saavat toimittaa tuoretta kalaa myyntiin tai jalostettavaksi. Tarvittaessa tiettyjen vesistöjen arvokaloille on määrättävä täydellinen myyntikielto.

Ammattikalastajia on tuettava heidän luopuessaan merilohen ja -taimenen kalastuksesta. Vähäarvoisten kalojen ammattikalastusta, jalostusta ja markkinointia kannattaa tukea nykyistä enemmän.

Uudesta kalastuslaista käytävään keskusteluun voi osallistua Erän nettisivuilla osoitteessa www.eralehti.fi. Keskusteluista tullaan aikanaan kertomaan myös asioista päättäville poliitikoille ja virkamiehille.

Tervetuloa vaikuttamaan!