Palokin kosket uhrattiin aikoinaan sähköntuotantoon. Uhkaako ”ekosähkön” tuotanto viedä loputkin vapaat koskemme? Vai voisiko energiantuotannon monipuolistuminen ja energian säästäminen sittenkin mahdollistaa edes muutaman kosken palauttamisen entiseen loistoonsa?

Taistelussa ilmastonmuutosta vastaan näyttävät kaikki keinot olevan luvallisia. Uhkakuvien torjumiseksi, tai niiden varjolla, tehdään eri puolilla maailmaa raakaa ympäristöä ja alkuperäiskansojen elinkeinoja vaurioittavaa bisnestä. Touhun seurauksena kokevat myös kalat kovia.

Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi uhrataan sademetsät, suot ja viljelysmaat biopolttoaineen tuotantoon, vaikka siihen kuluisi enemmän fossiilisia energiavaroja kuin biopolttoaineesta saadaan. Myös vesivoiman lisärakentamisen kannattajat ovat huomanneet tilaisuutensa tulleen, sillä vanhoja ja jopa lailla ”lopullisesti” kuopattuja hankkeita (Vuotos) nostetaan tapetille ja vähäistenkin puropahasten vesi halutaan kierrättää turbiinien kautta niistä saatavan ”ilmaisen” ja ”puhtaan” energian vuoksi.

Valitettavasti ilmaista lounasta ei ole. Viimeisten pikkupurojen ja jokien tukkiminen voimalaitoksilla pyyhkii virtakutuisten arvokalojen viimeiset jäljellä olevat kannat pois luonnonkirjasta. Lopullisesti.

Pienillä vesivoimaloilla on sähköntuotannossa vain vähäinen paikallinen merkitys, mutta luonnolle ja kalakannoille aiheutettu vahinko voi olla lopullinen. Energiayhtiöille määrätyt velvoiteistutukset eivät voi koskaan korvata menetettyjä kalakantoja.

Koskivoiman lisärakentamisen sijasta osan nykyisistäkin voimaloista saisi purkaa ja palauttaa kosket luonnontilaisiksi. Esimerkiksi Heinäveden Palokin koskien 6,8 megawatin voimalan pystyisi korvaamaan muutamalla isolla tuulivoimalalla. Palokin koskien vapautuessa palautuisi Vuoksen vesistön taimenille ja järvilohille parikymmentä hehtaaria hienoa lisääntymisaluetta.

Palokin voimalaitoksen keskimääräinen teho on omistajan (Pohjois-Karjalan Sähkö Oy) ilmoittamaa pienempi. Keskimääräisestä 29 GWh:n vuosituotannosta laskettuna teho on vain 3,3 MW. Voimalaitoksen keskivirtaamasta 21 m3/s ja 19 metrin putouskorkeudesta 95 %:n hyötysuhteella laskettuna voimalan keskiteho on 3,7 MW.

Palokin lammet Palokin kuuluista koskista on jäljellä vain haikeat muistot. Tierummun läpi lirisee vettä muutama vaivainen litra sekunnissa entisen korskean kosken sijasta. Taimenten ja järvilohien asemesta kalastajat saavat tavoitella lampiin istutettuja kirjolohia.

Palokin kosket saivat vetensä Juojärvestä ja ne laskivat komeasti jylisten Varisveteen ja edelleen Heinäveden reitin kautta Saimaaseen. Jarmo Pautamon raportista löytyy runsaasti mielenkiintoista lisätietoa.

Entistä hienoa koskea ja kalapaikkaa ovat monet muistaneet haikeudella sen vuonna 1961 tapahtuneen valjastamisen jälkeen. Monet toivovat koskien palauttamista entiselleen Vuoksen vesistön taimenen ja järvilohen kutupaikaksi.

Pannaan tähän loppuun vielä tekijän luvalla Terho Laitisen sanat Palokin kosket –valssiin, jonka on säveltänyt Matti Porola. Jospa joku tunnettu koko kansalle tuttu taiteilija sen vielä kerran levyttäisi, ja saataisiin aikaan oikea kansanliike Palokin koskien puolesta.

Palokin kosket -valssi