Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaan sisältyy lupauksia kalastusolojen kohentamisesta. Hallitus aikoo säilyttää kalakannat kestävinä, kehittää elinkeino- ja matkailukalataloutta, uudistaa lohiasetuksen, selvittää hyljekantojen vahvistumisen vaikutusta kalakantoihin ja käynnistää kalastuslain kokonaisuudistuksen.

Koska lainlaatijoilla näyttää olevan kaikenlaista muutakin huisketta, olen perustanut yhdenmiehen komitean auttamaan heitä työssään. Näin aluksi kohennamme kalastuslain johtoajatusta ja perkaamme lupajärjestelmän yksinkertaisemmaksi ja paremmin tuottavaksi.

Kalastuslain ensimmäinen pykälä, jonka mukaan kalastuksessa on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen, muutettakoon muotoon:
”Kalastuksessa on pyrittävä ravinnoksi tavoiteltavien ja virkistyskäytön kannalta merkittävien kalakantojen mahdollisimman suureen pysyvään tuottavuuteen vesistön muita luontaisia eliökantoja vaarantamatta. Myös vesiliikenne, rakentaminen ja muut vesistöjen tilaan vaikuttavat toiminnot on sopeutettava tätä tarkoitusta vastaaviksi.”

Kalastuslupaviidakkoa karsitaan yhdistämällä entinen kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtainen viehekalastuslupa. Samalla aikaisemmin ilman kalastuksenhoitomaksua kalastaneet onkijat, pilkkijät ja 65 vuotta täyttäneet pääsevät jälleen rahoittamaan kalavesien hoitotyötä.

Jokaisen edellisenä vuonna 18 vuotta täyttäneen muualla kuin omalla yksityisellä vesialueellaan kalastavan on lunastettava Koko Suomen Kalastuskortti. Lupa on voimassa maksupäivästä alkaen täyden kalenterivuoden. Vuosimaksun sijasta kalastaja voi maksaa luvan myös kuukaudeksi tai viikoksi. Vuosilupa maksaa vuoden 2009 alusta lähtien 30 euroa, kuukausilupa 20 euroa ja viikkolupa 10 euroa. Luvan hintaa tarkistetaan muutaman vuoden jaksoissa.

Alle 18-vuotiaat voivat harrastaa edelleen yleiskalastusta ilmaiseksi huoltajiensa ohjauksessa ja kaikkea muuta kalastusta kalastusoikeuden haltijan antamalla luvalla. Yksityisten vesialueiden omistajat eivät tarvitse kalastuskorttia omilla vesialueillaan.

Vuosikortin ostajan tiedot tallennetaan Kansalliseen kalastajarekisteriin. Kalastaja voi tehdä vuosimaksusta suoraveloitussopimuksen, jolloin hän saa luvasta vuosittain kasvavaa alennusta. Kannattaa siis olla kalastusluvan kestotilaaja!

Kalastuskortin vuosimaksun voi maksaa myös useammassa erässä. Lupatarkastaja tai kuka tahansa muu henkilö voi tarkistaa luvan voimassaolon ja haltijan lähettämällä kalastuskortin tunnuksen tekstiviestillä maa- ja metsätalousministeriön ilmaiseen lupapalveluun.

Kalastuskortin lunastaneille ja yleiskalastuksen piirissä olevien kalavesien omistajille lähetetään vähintään kerran vuodessa ajan tasalla olevaa tietoa kalastuslaista ja korttivaroin tapahtuvasta kalakantojen hoidosta. Lisäksi heille annetaan käytännön vinkkejä muun muassa eri kalastustavoista ja oikeasta kalankäsittelystä.

Tiedotusmateriaali sekä kalastuslaki ja sen selkokielinen versio ovat kaikille nähtävinä myös ministeriön verkkopalvelussa.

Koko Suomen Kalastuskortin lunastanut henkilö saa kalastaa koko maassa yhdellä vieheellä lukuun ottamatta vesialueita, joilla yleiskalastusoikeutta on rajoitettu tai kalastus on muun säännöksen nojalla kielletty. Lohi- ja siikapitoisten vesistöjen virtapaikoissa saa käyttää vain keinotekoista viehettä, mutta muualla myös luonnollista syöttiä. Elävän syötin käyttäminen on kielletty matoja ja toukkia lukuun ottamatta.

Kalastuskortti oikeuttaa kalastamaan virtaamattomassa vedessä myös yhdellä katiskalla, merralla tai rysällä, jonka suurin pituus on enintään yksi metri.

Muita passiivisia pyydyksiä, kuten verkkoa ja pitkääsiimaa, saavat jatkossa käyttää vain kalaveden omistajat. Osakaskunnat eivät saa myydä ylimääräisiä pyydyslupia muille kuin ammattikalastajille. Kalastusoikeuden omistaja voi kuitenkin myydä tai vuokrata omaa kalastusoikeuttaan kenelle haluaa. Viehekalastuslupia sen sijaan on myytävä aina kaikille alueella (tilapäisestikin) asuville, elleivät osakaskunnan kaikki vedet ole rauhoitettuja kaikelta kalastukselta.

Vetouistelijat ja muut useammalla kuin yhdellä vieheellä kalastavat voivat maksaa lupansa enintään kuusinkertaisena, jolloin he saavat käyttää samanaikaisesti lupamaksukertoimen ilmoittaman määrän vieheitä. Käytännössä vesialueen omistajan myöntämät uisteluluvat ovat kuitenkin yleensä selvästi edullisempia.

Kalastuskilpailuja ja muita järjestettyjä kalastustapahtumia, joihin osallistuu enemmän kuin viisi aktiivista kalastajaa, varten on saatava kalaveden omistajan tai häntä edustavan yhteisön, esimerkiksi osakaskunnan lupa.

Suljetuilla yksityisvesillä ja muilla kalapaikoilla, joilla yleiskalastusoikeudet on kumottu, kalastamiseen riittää pelkkä kalaveden omistajan antama/myymä lupa.

Yleiskalastusoikeuksin kalastettua saalista ei saa myydä. Eräiden kalalajien alamitat, rauhoitusajat ja saaliskiintiöt määritellään asetuksella. Onkimisen ja pilkkimisen määritelmät poistetaan laista tarpeettomina, sillä ne sisältyvät käsitteeseen viehekalastus. Lisäksi laissa ei tarvitse enää määritellä heittokalastukseen soveltumatonta vapaa tai kelaa, koska kaikki vapakalastusvälineet (ja käsisiimat) ovat sallittuja.

Kalastuskorttivarat ohjataan mahdollisimman täysimääräisinä yleiskalastuksen piirissä olevien kalavesien hoitoon. Käytännön hoitovastuu on pääasiassa TE-keskuksilla ja kalastusalueilla.

Erilaisten neuvontajärjestöjen on jatkossa kustannettava toimintansa itse, koska niille ei makseta enää toimintavaroja kalastuskorttivaroista. Lapsiin ja nuoriin kohdistuva neuvontatyö sisällytetään peruskoulun opetussuunnitelmaan.

Tässä työryhmän ensimmäinen mietintö uuden kalastuslain pohjaksi. Ajatuksia saa vapaasti lainata ja jalostaa. Palautteen perusteella voidaan julkaista myös uudenlainen lakiehdotus myöhemmin tällä samalla palstalla.