Kalakantojen sekä kalastusmatkailun ja –kulttuurin kohentajaksi on muutamalta taholta huudeltu lupamaksujen roimaa korotusta. Vähän maksava, paikat sotkeva ja kalat vievä rahvas pois koskilta ja tilalle rahakkaita herrasmieskalastajia, jotka päästävät vähäisetkin saamansa kalat takaisin veteen.

Moni voi nähdä edellä esitetyssä paljonkin hyviä puolia, mutta kuka pystyy ennustamaan kuinka moinen muutos vaikuttaisi koko kalastusalaan? Muutaman kalastusmatkailuyrityksen ja paikallisten yritysten toiminnan vilkastumisen vastapainona voisi olla koko valtakunnan tasolla tapahtuva taloudellinen näivettyminen. Muita uhkakuvia ovat esimerkiksi sosiaalisten ongelmien lisääntyminen, kun koskikalastajat luopuvat terveellisestä ulkoilmaharrastuksestaan.

Joskus suhteellisen pienikin politiikan suunnanmuutos voi laukaista suuria taloudellisia seurauksia. Kun Portugali alkoi vuoden 2007 alusta alkaen verottaa merellä kalastavia vapakalastajia ranta- ja venekalastusmaksuilla, pelätään koko valtakunnan kalastusalan markkinoiden romahtamista.

Portugalin 10,6-miljoonaisesta väestöstä noin yksi miljoona harrasti vapakalastusta vielä vuonna 2006 ja heistä 70 % eli 700 000 kalasti pääasiassa merestä Atlantin rannikolla. Vuoden 2007 kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana myytiin kuitenkin vain noin 189 000 kalastuskorttia, joista niistäkin 15 000 oli sukelluskalastajien lunastamia.

Tilastojen valossa Portugalista katosi noin vain jopa puoli miljoonaa vapakalastuksen harrastajaa!

Jos tilasto pitää paikkansa, sen vaikutus on lähes katastrofaalinen. Nuo 500 000 kalastajaa eivät näet enää ole ostamassa kalastusvälineitä, veneitä, polttoainetta, majoituspalveluja tai muutakaan alaan liittyvää. Kun keskiverto portugalilainen kalastuksen harrastaja käyttää vuodessa välinehankintoihinsa 35 euroa, menettää Portugalin valtio pelkästään liikevaihtoverotuloina noin 3,7 miljoonaan euroa, joka on enemmän kuin uuden kalastusveron ”tuotto” 2,5 miljoonaa euroa. Tarvikemyynnin arvioidaan notkahtaneen noin 60 prosenttia, mikä tietää alalle konkursseja ja muita suuria ongelmia.

Portugalilaisten vapakalastajien protestin ja suuttumuksen eräänä suurimpana syynä on se, että 50 % kalastuslupatuloista käytetään kompensaatioina ammattikalastajille, jotka jatkavat voimaperäistä pyyntiään merialueilla.

Tilastot ovat kuitenkin vain tilastoja. On syytä olettaa, että ainakin osa portugalilaisista kalastajista jättää veronsa maksamatta ja kalastaa luvatta. Näinhän tapahtuu meillä Suomessakin, kun valtion kalakortin eli kalastuksenhoitomaksun lunastaa ehkä vain puolet maksuun velvollisista. Tästä huolimatta ja ehkä juuri myös siksi Portugalin valtion missio on osoittautumassa erittäin epäonnistuneeksi.

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan!

Meillä Suomessa monet vapakalastajat pitävät valtion kalakortin ja läänikohtaisten viehekalastuslupien kokonaishintaa kohtuuttomana. Kertyyhän jo yhden läänin järvillä kalastavalle maksettavaa 20 euroa + 27 euroa eli 47 euroa vuodessa. Kun itse asun lähellä läänin rajaa, joudun maksamaan jo 74 euroa voidakseni heittää tai vetää yhtä viehettä lähiseudun järvillä ja lammilla. Jokseenkin innokkaana harrastajana (yli 100 kalastuspäivää vuodessa) sen toki mielelläni maksan, mutta ymmärrän jossain määrin niitä luvatta vesillä kuhkavia, jotka kalastavat ympäri vuoden mutta paljon satunnaisemmin.

Suomalaisen läänilupajärjestelmän voisikin sulauttaa valtion kalakorttiin, jolloin vapakalastajat voisivat kalastaa samalla luvalla koko valtakunnassa. Tästä aiheesta lisää vähän myöhemmin.

Portugalia koskevat lähdetiedot: TackleTrade World January 2008. Lisätietoja voi hakea netistä esimerkiksi hakusanoilla sea angling license in Portugal.