Ammattinimikkeissä esiintyvät sukupuoleen viittaavat ilmaisut ovat taas alkaneet ärsyttää tasa-arvosta huolestuneita ihmisiä. Metsästyksen ja kalastuksen piiristä heille löytyisi työsarkaa lähes loputtomasti.

Perinteinen eränkäynti oli miesten työtä. Kun miehet lähtivät viikkoja kestäneille metsästys- ja kalastusretkilleen, saivat naiset yleensä jäädä kotilieden ääreen kaitsemaan lapsia ja karjaa. Ei siis ihme, että metsään meni erämies ja vesille kalamies ja että kummallakin oli tiettyjä jokamiesoikeuksia.

Kalastaja Onko hän naiskalastaja, kalanainen, kalastajatar, kalamies vai pelkkä tavallinen kalastaja?

Vaan mitäpä monien mies-loppuisten sanojen tilalle? Mielestäni ei välttämättä mitään, sillä kaikki mies-sanat eivät oikeasti viittaa vain koiraspuolisiin ihmisiin. ”Mies” tarkoittaa monissa kielissä myös pelkkää ihmistä.

Vaikka mies-termien vastustamiselle ei olekaan tähdellistä syytä, on teemasta kirvonnut runsaasti jutun juurta monelle iltanuotiolle. Niissä keskusteluissa vain tahtovat asiat kääntyä päälaelleen. Lauseesta ”Koskella oli kalamies” ei voi päätellä, tapasiko puhuja siellä miehen vai naisen. Sen sijaan teennäinen tietyllä äänenpainolla lausuttu ”Koskella oli kalastushenkilö” paljastaa kyllä kalastajan sukupuolen.

Mies-sanan keinotekoinen korvaaminen tai sukupuolen ohittavat kiertoilmaisut ovat monille (miehille) hauskaa sanaviihdettä. Ne eivät lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan pikemminkin pönkittävät miehisyyden linnaketta.

Jos ”mies” ei enää kelpaa metsälle eikä kalalle, mitä hänen tilalleen? Ei ainakaan töksähtävää ”henkilöä”. En halua olla kalastushenkilö, ja tuskin vaimonikaan haluaa.

Ilmaisut kalaihminen ja eräihminen ovat jo parempia, mutta ne kuuluvat samaan sarjaan ulkoilmaihmisenkanssa. Termit kuvaavat paremminkin tiettyä ihmistyyppiä kuin yksittäistä luonnossa liikkuvaa hahmoa. ”Ihminenkin” on siis hylättävä.

Jos yhdyssanoissa esiintyvän sanan mies tilalle keksittäisiin jokin lyhyt sukupuolineutraali uudissana ja se vielä vakiintuisi kieleemme, olisi ongelma kerralla ratkaistu. Mutta kuka olisi se suomenkieltä kehittävä Agricola tai Lönroth, ja ennen kaikkea, mikä olisi oikea sana?

Monissa kielissä sana ”hän” on erilainen miehestä ja naisesta puhuttaessa. Englanniksi on sen vuoksi sanottava joko ”Sheis a fisherman” tai ”He is a fisherman”. Voisiko meillä puhua erikseen kalamiehestä ja-naisesta? Totta kai, mutta silloin sukupuolierot korostuvat entisestään.

Sanojen mies ja nainen merkitys vahvistuu, jos niitä käytetään yhdyssanan alussa. Mieskalastaja on varmasti eri sukupuolta kuin naiskalastaja. Jostain syystä vain ensin mainittua sanaa ei yleensä käytetä ja jälkimmäinen nostaa sukupuolen esille kuin jonkin kummajaisen. Aivan kuinnaisautoilija tai miestarjoilija.

Kalamiehen tilalle sopii usein pelkkä kalastaja. Lause ”Koskella oli kalastaja” on sukupuoli- ja jopa ammattineutraali. Kalastaja voi olla mies tai nainen, ammattikalastaja tai harrastelija. Koska sana kalastaja voi asiayhteydestä riippuen viitata myös ammattiin, joudutaan tarvittaessa käyttämään ilmaisuja ammattikalastaja, kalastusyrittäjä, harrastuskalastaja, kalastusharrastaja, vapaa-ajankalastaja ja niin edelleen.

Jos erämies ei halua olla mies, hän voi ollaeränkävijä tai erästäjä. Jänistä voi vaania metsämiehen sijasta metsästäjä ja ajomiehen tilalle ketjuun kelpaa ajaja.

Vaikka naiset jahtimailla ja kalavesillä ovat nykyään tavanomainen näky, he joutuvat yhä kamppailemaan asemansa ja uskottavuutensa puolesta. Kun mies metsästää ja kalastaa kaikessa rauhassa muina miehinä/ihmisinä, kohtelee julkisuus samojen harrastusten parissa viihtyvää naista lähes aina korostetusti naisena. Kalastava nainen ei ole vain kalannarraaja vaan hän on samalla myös sukupuolensa esitaistelija tai jotenkin poikkeavan reipas yksilö.

Tasa-arvo toteutuu vasta sitten, kun kalastavan naisen ei tarvitse edustaa ”kauneutta kalavesillä” eikä metsästävän naisen pärjätä ”miehisessä” harrastuksessa.